Niin pienet, mutta ai niin ärsyttävät asiat elämässä

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Mike
  • Aloitettu Aloitettu
Nuorten äidinkielentaidot on nykyään aivan onnettomia. Pieni osa yliopisto-opiskelijoista osaa enää kirjoittaa sujuvaa ja täsmällistä tekstiä, jossa ei ole kauheasti kauhean pahoja kirjoitusvirheitä. Tehdään nyt koulussa laboratoriotyöstä ryhmässä työselostusta ja yksi ryhmän jäsen lähetti kirjoittamansa tekstin mulle sitä varten, että voin katsoa, onko se asiallinen. Meinaan kuolla epätoivoon, kun lauseet on kolmen sanan mittaisia lyhyitä ja mitenkään toisiinsa liittymättömiä töksäytyksiä, ja päälauseita on yhdistelty toisiinsa pelkällä pilkulla. Kaiken lisäksi teksti on niin sekavaa, että labratyötä tekemätön ei varmasti tajuaisi mitään koko selostuksesta.

Ei kai tässä muu auta kuin korjailla koko teksti läpi...
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Lumipalloefekti! Mikä siinä on, että silloin kun ei tarvis mitään ylimääräistä tulla alkaa satelemaan jos jotakin häiritsevää toinen toisensa perään.
 
Ihmiset jotka kiilaa kaupassa. Olin leipomossa jonossa, ja yksi asiakas ennen mua, pidin puoli metriä väliä, että se mahtuu pois liikkeestä kohti ulko-ovea.
Niin eiköhön jostain sivusta kiilaa joku pappa siihen ja rupee arpomaan mitä ottaakaan. Vaikea olla huomaamatta mua, kun 100kg ja lähes 190cm.


Ja bussissa ihmiset jotka ei siedä kattoa mua. Tätä tapahtunut pari kertaa nyt viikon sisällä. Menee istumaan edessä olevalle penkille vasta päätä mua, seuraavalla rivillä , ja siinä sen vasta on toinen ihminen joka istuu selkä muhun päin. Sitten kun tämän jää, niin samantien äkkiä vaihtaa siihen sen paikalle, ettei tarvi mua katsoa. Tai lähtee samaanaikaa viereinen jää pois bussista, niin itse etsimään paikkaa bussin etuosasta. Ihan kun mä olisin joku nisti jota tarvii varoa. Ehkä iso koko pelottaa jotain, vaikka en itse pidäkään itseä minään isokokoisena.
 
Karjalanpaistilihojen avataan tästä-repäisyosa. On jäänyt JOKA IKINEN kerta vaan se kulmamuovi käteen ilman että pakkaus mihinkään avautuu. AAAARGH.
 
Ja bussissa ihmiset jotka ei siedä kattoa mua. Tätä tapahtunut pari kertaa nyt viikon sisällä. Menee istumaan edessä olevalle penkille vasta päätä mua, seuraavalla rivillä , ja siinä sen vasta on toinen ihminen joka istuu selkä muhun päin. Sitten kun tämän jää, niin samantien äkkiä vaihtaa siihen sen paikalle, ettei tarvi mua katsoa. Tai lähtee samaanaikaa viereinen jää pois bussista, niin itse etsimään paikkaa bussin etuosasta. Ihan kun mä olisin joku nisti jota tarvii varoa. Ehkä iso koko pelottaa jotain, vaikka en itse pidäkään itseä minään isokokoisena.

Mindfuck. Miks en saa mitään irti tuosta?

[ e ] nyt ehkä tajusin. Koska selkä menosuuntaanpäin on vittumainen matkustaa, tulee paskaolo ja muutenki kiusallista kun ei tiiä yhtään minne kahtoa
 
Ihan kun mä olisin joku nisti jota tarvii varoa. Ehkä iso koko pelottaa jotain, vaikka en itse pidäkään itseä minään isokokoisena.

Tuo on muuten vähän huonoa käyttäytymistä jos on ennakkoluuloja ulkonäön perusteella. Minullakin on ollut tuollaisia kokemuksia, vaikka olenkin ehkä osapuilleen maailman mukavin ihminen. Ulkonäköään ei vaan voi valita.
 
Joo mutta vaatetuksen, tatuoinnit, lävistykset jne. voi valita. Justiin näin kaupassa jätkän jolla oli pää täynnä tatuointeja, siinä tulee automaattisesti mieleen, että mistähän tuokin on kakkua istunut..
Ja onko joku muka niin vitun ruma, että näyttää pelottavalta jos on ihan norminaamalla? :D
 
Karjalanpaistilihojen avataan tästä-repäisyosa. On jäänyt JOKA IKINEN kerta vaan se kulmamuovi käteen ilman että pakkaus mihinkään avautuu. AAAARGH.
Sama monessa muussakin elintarvikkeessa. Pitäisi olla kuulemma niin helppo avata repäisemällä kulmasta X. No ei se paketti aukea muuten kuin puukolla...
 
Ihmiset jotka kiilaa kaupassa. Olin leipomossa jonossa, ja yksi asiakas ennen mua, pidin puoli metriä väliä, että se mahtuu pois liikkeestä kohti ulko-ovea.
Niin eiköhön jostain sivusta kiilaa joku pappa siihen ja rupee arpomaan mitä ottaakaan. Vaikea olla huomaamatta mua, kun 100kg ja lähes 190cm.


Ja bussissa ihmiset jotka ei siedä kattoa mua. Tätä tapahtunut pari kertaa nyt viikon sisällä. Menee istumaan edessä olevalle penkille vasta päätä mua, seuraavalla rivillä , ja siinä sen vasta on toinen ihminen joka istuu selkä muhun päin. Sitten kun tämän jää, niin samantien äkkiä vaihtaa siihen sen paikalle, ettei tarvi mua katsoa. Tai lähtee samaanaikaa viereinen jää pois bussista, niin itse etsimään paikkaa bussin etuosasta. Ihan kun mä olisin joku nisti jota tarvii varoa. Ehkä iso koko pelottaa jotain, vaikka en itse pidäkään itseä minään isokokoisena.

Sä et oo tarpeeks vakuuttavan näköinen, ku pappa änkee eteen :D
 
Aloittamisen vaikeus. Pitäis alkaa pakata muuttoa varten, mut siirrän aloittamista koko ajan. Todennäköisesti pakkaan siis paniikissa edellisenä iltana, niinkuin viimeksikin kävi. Ja vastapainoksi treenaan huolellisesti joka päivä pitkän kaavan mukaan, ettei tarttis alottaa pakkaamisprojektia.:wall:
 
Laskutehtävissä se kun pitää laskea vastaus todellisten päivien mukaan ja niitä todellisia päiviä ei oo valmiiksi annettu. Tenteissä toi v*tuttaa ihan suunnattomasti, vie aikaa kuitenki vähä laskea niitä päiviä ja samaan aikaan kuuntelet sitä sekuntikellon tikitystä ja mietit miten paljon tää vaihe vie aikaa muista tehtävistä.
 
Hampaiden imeskely kovaan ääneen. Mikä siinä on, että joillakin ihmisillä on pakko imeskellä hampaita niin kovaa, että sylki mälvää pitkin poskia ja hampaita?
 

Suositut

Back
Ylös Bottom