Mä asun kämppisten kanssa vain siksi, että se tulee halvemmaksi. Asuisin yksin, jos en olisi näin helvetin kitsas. Minulla oli ennen kanssa tuollaisia ongelmia siisteyden ja muitten asioitten hoidon kanssa, mutta nyt olen ottanut sellaisen asenteen, että ihan sama pitävätkö ne minusta, kunhan pelkäävät. Eli jokaisesta pikkuasiasta joka ei mene, kuin sovittu, niin otan asian välittömästi puheeksi, ja vähänkin jos kuuluu jotain äpylöintiä, niin vedän pultit ja huudan. Vielä ei ole kertaakaan mennyt painimiseksi.
Nykyään kaikki sujuu niinkin on sovittu, ja on siistiä, eikä tarvitse enää puuttua mihinkään. En ole varma toimisiko tämä, elleivät kämppikset olisi vielä minuakin kyniksempiä. Myöskin tulee ottaa huomioon, että minulla on oma olohuone tässä kommuunissa, joten minun ei tarvitse viettää aikaa niitten kanssa, ellen välttämättä halua.
Tai no en ma kylla tieda huutaisinko vaikka eivat olisikaan... Ei se tilanne nyt niin paha ole. Tanaankin oli positiivinen yllari; sotkukamppis oli siivonnut koko keittion (joka tosin oli ihan rajahtanyt hanen ja poikaystavansa ystavanpaivakokkailujen jaljilta). 
