Neitimäistä treenausta?

Liittynyt
16.7.2004
Viestejä
1 152
Tämä kuuluisi melkein aloittelijoiden osiolle, mutta tilanne on tämä.

Olen nyt saanut sitten luvan (tai määräyksen, miten sen ottaa) fysioterapeutiltani jatkaa punttaamista. MUTTA hän kehotti minua asennoitumaan siihen kuten Pilatekseen, ja sanoi, ettei minun kannata treenata räkä poskella (siis ainakaan pitkään, pitkään aikaan, ehkä ei koskaan. Kroppani kun ei sellaista oikein kestä).

Eli mitä hittoa sitten teen? Eilen olin kokeilemassa, lämmittelin ja jäähdyttelin 15min crossarilla, tein muutamia liikkeitä (siis täysin fiilispohjalta, ilman sen kummempaa ohjelmaa) 2x15 ihan spede-painoilla, ja sekin tuntui melkein liialta -olin ihan puhki treenin jälkeen. (liikkeet: ylätalja, soutu alataljassa, penkki käsipainoilla, pystypunnerrus, jalkaprässi, vatsat, ojentajat ja hauikset. HUOM! Menin siis salille vain kokeilemaan, miltä puntit taas tuntuu, tuo ei ole mikään ohjelmarunko!) Niin ja tietysti venyttelin.

Mitä minun nyt kannattaisi tehdä, että alkaisin pikkuhiljaa saada kuntoani kohdalleen, kuitenkin rasittumatta liiaksi ( :rolleyes: ). Ilmeisesti minun täytyy jättää kaikki sarjat vajaiksi ja keskittyä enemmän tekniikkaan ja unohtaa toiveet isommista painoista. Mutta mitä liikkeitä suosittelisitte?
 
Miten/miksi kroppa ei kestä? Olisko linkkiä johonkin aiempaan keskusteluun?

Miten olisi se Pilates?
 
D.Yates sanoi:
Miten/miksi kroppa ei kestä? Olisko linkkiä johonkin aiempaan keskusteluun?

Miten olisi se Pilates?

Pilatesta toki aionkin tehdä, mutta ft:n mielestä punttauskin on hyväksi kyllä.

Kroppani ei kestä siinä mielessä, että isoilla painoilla tulee niveliin liikaa vääntöä, selkäni jämähtää täysin jos treenaan kunnolla (istumatyössä kun lihaksissa on koko ajan staattinen jännitys, lihakset pitäisi saada treenillä enemmänkin rennoiksi ja lämpimiksi), ja lisäksi olen liikkunut viimeisen puoli vuotta todella vähän selän takia-->olen ihan rapakunnossa. Ai niin, ja palaudun nykyään tosi huonosti.
 
Meikäläisellä vähän sama tilanne siinä mielessä, että sairastelun seurauksena puntit on pitänyt jättää rauhaan, ja yleinen jaksaminenkin on vielä varsin vaillinaista.

Ei kai siinä muu auta, kun tehdä vaan niillä spede-painoilla rauhalliseen tahtiin. On kyllä vaikea asennoitua tuollaiseen rauhallisempaan treeniin, kun on tottunut tekemään täysillä.

Huomasin omalla kohdallani sellaisen asian, että kun jakaa raskaita pääliikkeitä usealle eri treenikerralle, niin jaksaa huomattavasti paremmin (treenasin ennen sairastelua 1-jakoisella).
 
Tarkoitetaanko tällä neitimäisellä treenaamisella pienien painojen käyttämistä joilla oikeasti jaksaa niitä puhtaitakin toistoja tehdä? En tiedä miten homma toimii teillä, mutta itse ainakin saan paljon parempia tuloksia lihaksien kasvamisen kannalta, kun keskitän liikkeet ja teen toistot puhtaasti (joudun kyllä tinkimään painoista), mutta eikös se juuri ole pääasia? Päättömällä rykimisellä nyt ei saakaan muuta kuin paikat paskaksi, vaikka onhan se varmaan hienoa heilutella liian isoja painoja.
 
cji sanoi:
Tarkoitetaanko tällä neitimäisellä treenaamisella pienien painojen käyttämistä joilla oikeasti jaksaa niitä puhtaitakin toistoja tehdä?

Juuri tätä. Lisäksi se tarkoittaa sitä, etten voi tehdä sarjoja loppuun asti, ja minun täytyy lopettaa treenaaminen silloin, kun se on vielä kivaa -ft:ni mielestä ei ole mitään järkeä hoippua oksennus kurkussa pukuhuoneeseen, kun minulla ei kuitenkaan mitään kisa- tms tavoitteita ole, vaan haluaisin vain olla paremmassa kunnossa.

Mutta minun pienet painoni on sitten tositosi pieniä, ja olen niin pieni ihminen, että vituttaa tietää, että äitinikin tekisi isommilla painoilla.
 
Muna vai kana, eli onko selkäsi treenaamattomuuden takia lössähtänyt vai onko siinä sellainen elimellinen vika että se menee tukkoon aina ja iänkaikkisesti?

Kaverille aikoinaan urheilulääkäri suositteli että laittaa tukikorsetin selälle ja lopettaa treenaamisen kun on niin paljon yksi nikama liikkunut, ei kuulemma kannata ikinä enää kovaa treenata. Ja mitä kaveri teki.... rupesi hammasta purren vetämään maasta ja kappas vaan, niin kauan kun pitää selässä kuntoa yllä selkä ei pääse vaivaamaan.
Itselläni on aina ollut ongelma alaselän kunto, lihakset on jumissa jo pienen halonhakuu yrityksen jäljiltäkin. Tuli alotettua sitten yhdessä vaiheessa "do or die" maastaveto, satkulla niin paljon kuin jaksoi joka treenikerralla. Eka viikko oli tuskaa mutta sitten alkoi selkäkin ymmärtää että tässähän pitää kuntoutua ja selkä oli aika pirtsakassa kunnossa sen aikaa kun jaksoin sitä ajoittain kunnolla treenata (ei enää joka treenikerralla..)
 
reinhardt sanoi:
Juuri tätä. Lisäksi se tarkoittaa sitä, etten voi tehdä sarjoja loppuun asti, ja minun täytyy lopettaa treenaaminen silloin, kun se on vielä kivaa -ft:ni mielestä ei ole mitään järkeä hoippua oksennus kurkussa pukuhuoneeseen, kun minulla ei kuitenkaan mitään kisa- tms tavoitteita ole, vaan haluaisin vain olla paremmassa kunnossa.

Mutta minun pienet painoni on sitten tositosi pieniä, ja olen niin pieni ihminen, että vituttaa tietää, että äitinikin tekisi isommilla painoilla.

Mulla on tuon selän kanssa ongelmia vaikka vähän muillekin jakaa, mutta eipä tuo nyt estä yläkropan treeniä käytännössä ollenkaan ja harvoin jalkatreeniäkään kunhan muistaa mennä sen alaselän ehdoilla.

Jotenkin nuo kommentit siitä ettei kannata treenata kovaa jos ei suuntaa kisoihin haiskahtaa vähäsen. Eli pitäisi todellakin tietää onko kyse jostain viasta vaiko vain huonosta lihaskunnosta. Jos jälkimmäisesti niin aloittelet kevyemmin ja pikkuhiljaa kroppaasi kuunnellen lisäät vastusta.
 
Timba79 sanoi:
Eli pitäisi todellakin tietää onko kyse jostain viasta vaiko vain huonosta lihaskunnosta. Jos jälkimmäisesti niin aloittelet kevyemmin ja pikkuhiljaa kroppaasi kuunnellen lisäät vastusta.

Sepä se. FT:n mielessä rangassa ei ole mitään vikaa (näkeekö/tunteeko ne sen tosiaan, kuvia ei ole otettu?), mutta toisaalta lihaskuntoni on sen mielestä hyvä. jotenkin vain istumatyö ja kova treenaaminen tuntuu olevan kohdallani yhtälö, jossa lihakset jämähtää täysin, eikä meinaa aueta sitten millään. Ja vika ei siis ole niinkään alaselässä -vaikka notkoselkänä se ei kauhean vahva ole- vaan niska-hartiaseudussa. Parhaimmillaan koko selkä on ollut häntäluusta atlasnikamaan yhtä solmua. Ryhtinikin on mennyt huonommaksi.
 
reinhardt sanoi:
Sepä se. FT:n mielessä rangassa ei ole mitään vikaa ...


Kannattaakohan fysioterapeuttia uskoa treeniasioissa ennen kuin on kuvat otettu ja asiantuntevan lääkärin (esim. urheilulääkärin) mielipide siitä, mikä todenäköissti pidemmällä aikavälillä on hyväksi/pahaksi.
 
reinhardt sanoi:
Sepä se. FT:n mielessä rangassa ei ole mitään vikaa (näkeekö/tunteeko ne sen tosiaan, kuvia ei ole otettu?), mutta toisaalta lihaskuntoni on sen mielestä hyvä. jotenkin vain istumatyö ja kova treenaaminen tuntuu olevan kohdallani yhtälö, jossa lihakset jämähtää täysin, eikä meinaa aueta sitten millään. Ja vika ei siis ole niinkään alaselässä -vaikka notkoselkänä se ei kauhean vahva ole- vaan niska-hartiaseudussa. Parhaimmillaan koko selkä on ollut häntäluusta atlasnikamaan yhtä solmua. Ryhtinikin on mennyt huonommaksi.
Mun kokemus noista niska-hartiajumeista on, että (pelkkä) punttitreeni saattaa vetää ne tosiaan vielä enemmän tukkoon. Suosittelen ainakin alkuun vähän kevyempää punttia ja kuntonyrkkeilyä, bodycombatia tms. saman tyyppistä jumppaa.
Duunipaikan Pilates-kurssin ohjaaja sanoi, että hartiat voi olla jumissa myös siksi, että vastalihakset on heikot eli mitkäs lihakset ne nyt onkaan? Puhuikohan se ihan läpiä päähänsä?
 
Mulla on myös ongelmaa selän kanssa, eli alaselkä jumittaa ja kun alkaa jumittaa oikein kunnolla se leviää ylöspäin niskaan ja hartioihin ja johtaa armottomiin päänsärkyihin. Treeniä takana jokunen vuosi salilla ja potkunyrkkeilyä ym. siinä ohessa. Otin uuden saliohjelman käyttöön tässä kesällä ja on painoja saanut lisätä mukavasti -mutta: raskaan torstaisen selkätreenin seurauksena selkä on niin kipeä, ettei sitä juuri tee mieli taivutella suuntaan eikä toiseen. Omalla tavallaan toi on hyvää kipua (tunnen että se on tosiaan treeni joka on mennyt perille). Mun työssäni selkä kuormittuu vain toispuoleisesti ja hierojan mukaan on nyt sillä asteella että vasemman puolen selkälihakset on puolta suuremmat kuin oikealla =mulla on kaksi eri selkää yhdessä kropassa. Keppijumppaa tulee tehtyä joka päivä ja tangossa roikuttua saman verran. Ei tässä auta kuin ravata hierojalla vähän ahkerammin ja yrittää kääntää työn aiheuttamaa kuormaa toisellekin puolelle. Eiköhän se aikaa myöten helpota kun selkä tottuu vähän rankempaan työhön puntilla. Aika ikävän tuntuista vaan välillä.
 
ei mulla siis muuta motiivia ollut, kuin mielenkiinto hänen lisäravinne-näkemyksistään.

tilanteessasi pitäisin todennäköisesti pidemmän kevyen jakson ja venyttelisin paljon. opittuani tuntemaan kehoani taas uudella tavalla, vois alkaa lisäilemään painoja pikkuhiljaa.
 
Hullu inkkari sanoi:
ei mulla siis muuta motiivia ollut, kuin mielenkiinto hänen lisäravinne-näkemyksistään.

tilanteessasi pitäisin todennäköisesti pidemmän kevyen jakson ja venyttelisin paljon. opittuani tuntemaan kehoani taas uudella tavalla, vois alkaa lisäilemään painoja pikkuhiljaa.

Täytyykin kysäistä, mitä se ajattelee lisäravinteista. ;) Kieltämättä olen ollut aistivinani tietynlaista -naiset-treenaa-kiinteytyäkseen-asennetta. Muuten vaikuttaa kyllä todella pätevältä ihmiseltä.

Olen tässä taukoa pitänytkin, viimeisen puoli vuotta treeni on ollut aika satunnaista -olen mennyt salille, kun olo on tuntunut vähän helpottavan, ja sitten onkin ollut uusi hoitojakso edessä- ja nyt pidin ihan viiden viikon tauon, mikä kyllä saattoi vähän auttaakin. Yritän nyt sitten ottaa varovasti.
 
En tiedä miten vakaasti kannattaa välttämättä luottaa fysioterapeutin sanaan mitä tulee salilla kovaa treenamiseen.. :rolleyes: Omat kokemukset ovat nimittäin ainakin olleet sitä luokkaa, että jos kaikkia niitä neuvoja oisin noudattanut en varmaankaan tosiaan olisi voinut muuta tehdä kuin istua jossain reiden lätkyttäjä vehkeessä ilman painoja.. :jahas: Ainakin ne muutamat tapaukset jotka ovat neuvoja minulle antaneet tuntuivat näkevän vaaran joka ikisessä rankemmassa liikkeessä. Tämä ei nyt sitten ollut mitenkään tarkoitettu, että aloittajan fyssari välttämättä tälläinen tapaus olisi, mutta tuli vaan mieleen. Kannattaa kuitenkin varmaan alottaa siellä salilla kevyesti ja edetä omaa kroppaa kuunnellen. :)
 
Kannattaa varmaan käydä urheilulääkärkillä. Jopa kahdella, että saa ne kaksi ihan ristiin menevää analyysiä, kuten toisinaan käy (nimierkillä kokemusta on). Jos ekan neuvot on huonoja / hoitokeinot ei auta, niin saman tien toiselle teettämään uusi analyysi. Jos analyysit ja hoito-ohjeet on samoja, niin luultavasti ovat oikeassa (tai ainakin suuremmalla todennäköisyydellä).
 
reinhardt sanoi:
Sepä se. FT:n mielessä rangassa ei ole mitään vikaa (näkeekö/tunteeko ne sen tosiaan, kuvia ei ole otettu?), mutta toisaalta lihaskuntoni on sen mielestä hyvä.

[SIIS MITÄ?] fysioterapeutin mielestä rangassa ei ole mitään vikaa (ja ei, se ei näe/tunne sitä onko siellä vikaa (pullistumia, ahtaumia, tms), ilman kuvia - aiheesta on mm. allekirjoittaneen toimesta keskusteltu useamman kerran), ja se suosittelee niska-hartiaseudun jumien takia (vaikka lihaskunto on hänen mielestään hyvä) neitimäistä satujumppaa kevyemmillä kuin lämmittelypainoilla, eikä sarjoja saa edes puristaa lähellekään loppua? [/SIIS MITÄ?]

ei helvetti. mitkä tähän systeemiin on perustelut? sekö, että treenaaminen jumittaa entistä enemmän jo niitä valmiiksi jämähtäneitä hartiaseudun lihaksia? no nyt on sit kuultu kaikki. kyllä treenaamisen pitäisi tehdä sinne niska-hartiaseutu osastolle ihan muuta, kuin pahentaa sitä valmiina löytyvää jumia. siis totta helvetissä, jos lihaksia kunnolla treenaa, niin ne kipeytyvät lisää, ja jopa jumiutuvatkin - ja tämä pätee niihin niska- ja hartiaseudunkin lihaksiin. mutta käsittääkseni sitä varten on keksitty venyttely - ja hieronta.

se on sitten eriasia, jos siellä jotain rakenteellista vikaa löytyy, mutta hei - se ei elämää, eikä treenaamista silti estä. mulla on itselläni kuusi välilevyn pullistumaa selkärangassa, joista yksi kaularangasta jo leikattu, ja alaselkä odottaa jossakin vaiheessa vuoroaan. yhtään kivutonta päivää minulla ei ole ollut vuosiin, eikä itse asiassa päivästä montakaan sellaista hetkeä, ettei selkärangan ongelmien takia johonkin koskisi. ja arvaa mitä? silti treenataan, ehkä kovemmin kuin koskaan. pohjalla on todellakin kunnon puolesta käyty, ja toipilas ollaan vieläkin, mutta se vaan jostakin käsittämättömästä syystä ruokkii sitä treenihalua (tai -uhmaa) entisestään. kyllä tässä vielä kunnossa - ja kovassakin sellaisessa - ollaan joku päivä. kaikki tämä treenaaminen toki suoritetaan, kuten timbakin jo sanoi :

Timba79 sanoi:
Mulla on tuon selän kanssa ongelmia vaikka vähän muillekin jakaa, mutta eipä tuo nyt estä yläkropan treeniä käytännössä ollenkaan ja harvoin jalkatreeniäkään kunhan muistaa mennä sen alaselän ehdoilla.

mutta nevertheless, ei ne vaivat tosiaan treenaamista estä. itse asiassa, juuri treenin jälkeen on yleensä se hetki, kun mihinkään ei koske, lihakset on vielä (kovan) treenin jälkeen lämpimät, ja ne on venytelty hyvin. on hieno tunne ajaa pois salilta, kun alaselässä kiertää lämmin veri, eikä mihinkään koske. no se ilo kestääkin (kuten äsken) sen tunnin verran, ja sen jälkeen koskee taas - ja säteilee jalkoihin. siltikin, niinä hetkinä, kun joudun olemaan treenaamatta jostakin syystä pidemmän aikaa, niin kipu on suurempi. niin ja joo, nykyään on voinut hieman jo kyykätäkin - edelleen, sen selän ehdoilla.

eli, minulle - kaikkien ongelmieni kanssa - treeni on ainakin helpottava tekijä. ja nimenomaan kova treeni - mutta järkevä sellainen. ja voin vakuuttaa myös, että oma työni on erittäin vaativaa aika ajoin, eikä sielläkään oikein sovi olla selkäkipuinen. treenaaminen onkin tuonut myös siihen helpotusta, ja pystyn suorittamaan työtehtäviä ihan eri tavalla.

siksipä siis samaa mieltä timban kanssa :

Timba79 sanoi:
Jotenkin nuo kommentit siitä ettei kannata treenata kovaa jos ei suuntaa kisoihin haiskahtaa vähäsen. Eli pitäisi todellakin tietää onko kyse jostain viasta vaiko vain huonosta lihaskunnosta. Jos jälkimmäisesti niin aloittelet kevyemmin ja pikkuhiljaa kroppaasi kuunnellen lisäät vastusta.

eli, jos epäilet että kyseessä on jokin vakavampi vika, niin tutkituta se. sen jälkeen olet jo viisaampi, ja tiedät mitä sen kanssa voi tehdä. treenata voit ainakin 95 %:n, ellei jopa 100 %:lla varmuudella. hei - jos tällainen rampa kynäniska pystyy treenaamaan oikeasti kovia treenejä, niin vaikea olisi uskoa että sinulla ainakaan pahemmin asiat olisivat. <- tuo onkin omiaan aina muistaa, kun alkaa tuntua että jokin asia vituttaa - aina löytyy niitä, joilla menee huonommin.
 
taicaviitalle virtuaalinen hatunnosto hienosta tekstistä!
 
Back
Ylös Bottom