Ne nykyajan nuoret... ja työ.

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja DayOne
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
11.1.2005
Viestejä
751
Noniin tässä taas lueskelin iltasanomien keskustelua kesätöistä ja taas tuli näppylöitä roimasti. Avautuisin sinne, mutta kun pitää keksiä osoitetta, puh numeroa ja oikeaa niemä.. tuskin jaksan. :eek:

Pointtina se, että se on selvästi paikka missä jo vanhemmat henkilöt pääsevät pätemään kuinka sillon joskus piti kesätöissä olla 90 tuntia viikossa ja siitä sai 2 markkaa rahaan, pomokin hakkasi mutta se oli tavallaan sen oikeus ja eihän nää nykynuoret tiedä mistään mitään, ei halua, ei viitsi, ei osaa, on vaan läskejä ja paskoja.

Minusta tällainen katsomus elämään korkeintaan kuvaa ja projisoi sitä omaa onnistumista siinä omassa elämässä, ja mitataan sitä nyt vaikka onnellisuudessa sitten. Tai sitten se on vaan se että pessimisti ei pety, eräänlaista optimismia sekin.

Joka tapauksessa, halusin vastata noille työn orjille ja sankareille, että joopa niin taas, ettei olis taas jutut suurentuneet vuosien mittaan + aika kullanneet muistot. Minkä takia kaikkien pitää kärsiä jos jollakin oli ikävä kesä jonkun mulkun hommissa ja siitä ei edes maksettu? Kenen syy se nyt sitten on? Pitäisikö olla pahoillaan jos kesätyöstään tienaa? Ilmeisesti.

Nykynuorisoa syytetään ja sormia osoitellaan. Noh, jos kerran ennen niitä töitä tehtiin 'oikeasti', niin miksi helvetissä nämä sankarit ovat sumplineet asian niin että nuorten on nykyään vaikea edes löytää töitä, saati sitten kesätöitä? Ettei vaan olis tehty turhia hommia, vääriä hommia, tai jotain olis voitu tehdä paremmin? Ehkä olisi voinut keskittyä tekemään hommia siten, ettei vieläkin tarvitsisi siirtää kiviröykkiötä käsin 20 metriä koko kesän siksi kun 'se on oikeaa työtä'. Mikä on oikeaa työtä? Määritteleekö sen homman fyysisyys, mielekkyys, tarkoitus.. mikä sen määrittelee? Pitääkö saada joka päivä turpaan että tietää mitä elämä on?

Viisas katsoo kauempaa sanon ma, ja tekee päätöksen sen perusteella. Nykyään on paineet vähän erilaiset. Kaikesta kilpaillaan, koulupaikoista, kesätyöpaikoista, työpaikoista, joka asiasta on kova vääntö ja mitä korkeammalle pääsee, sitä kiivaampi on taistelu. Jos et voita, olet luuseri ja kuolet yksin sillan alla likainen kikkeli kädessä, ja tienaat ihan helvetin varmasti vähemmän kun nämä jotka nyt valittaa ettei nuoriso mtään tee.

Sitä vois koittaa tulla alemmas ja kokeilla miltä se tuntuu. Kyllä, sitä voi mennä tyhjentämään ämpärillä järveä vaikka joka kesä helteellä eikä uida tai juoda saa, mutta mistä löytyy se sossu joka tämän kaverin elättää kun pitäisi löytää 'oikeita töitä', eli tuottavaa työtä? Ettei se vaan olis jo ylikuormitettu meidän sankareilla? :david:

Nykynuoriso se on ihan yhtä hyvä kun nää vanhatkin polvet. Ajat muuttuu, ja meidän nuoriso mukana. Se on helvetin älykästä (pärjää missä vaan kun mitataan tietotasoa) ja se varmistaa ettei jää kalu käteen kun homma menee reisille. Ei ole ottamassa heti tsiljoonan lainoja, vaan petturimaisesti välttää sen ottamista. Mutta se johtuu siitä että ne on oppinut edellisten virheistä.

Halutaan omaa paikkaa auringossa, mutta tiedetään että se tulee sillä että osaa ja tietää, ei se että pyyhkii spurgujen pyllyjä kaupungin leivissä euron tuntipalkalla koska 'yhteiskunta ei pyöri jos ei viitsi sitä tehdä'.

Puhutaan uusavuttomista, puhutaan pullamössöstä. Uusavuttomista, mitkä on tämän yhteiskunnan pelinappulat nyt ja tulevaisuudessa? Onko ne nämä intternetit ja rintternetit vai kenties se kuka osaa leipoa pullaa ja korjata 70 luvun volkkarin? Ja jos ei teknologiasta puhuta niin onko se sitten kyky kouluttautua, kyseenalaistaa ja tehdä erilaisia töitä pätkissä ja kehittyä markkinoiden mukana, vai raudanluja usko siihen että menestyminen on siitä kiinni kuinka paljon känsiä on kädessä?

Mitä pullamössöihin tulee, niin kannattaa tulla todelliseen maailmaan. Se on kuitenkin erilainen, muuttuva ja jokainen katsoo oman perseensä perään mitä tulee siihen kuinka hyvin pärjää. Lintukoto on tainnut jo kadota siinä missä kauppakassin hinta on noussut ja työmarkkinoiden epävarmuus kasvanut. Mitäs pullamössöä siinä on? Helppoahan se on jos riittää että kitkee jalkapallokentällisen päivässä ja hikoilee kuin sika, jos se tosiaan takaa että homma toimii ja kunnioitusta tippuu myös muilta? Helppoahan se on jos voi vetää kossupullon ja mennä kylille tanssimaan lavoille ja pimperoa irtoaa ja juhannuslapsi taattu. Siis kossupullon hinnalla.

Ei ei ei ei.. kyllä kaverit on yhtä rautaa kun ennenkin. Fiksumpia ne tosin taitaa nykyään olla. Puhuvat kieliäkin. Eli siis osaavat pois oman kylän rajoiltakin. Joskus jopa menevät. :worship:
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Lähetä tuo teksti jonkun lehden yleisönosastoon. Hyvin kirjoitettu.

Taitaa muuten olla pikemminkin niin, että nykyään täytyy nuoren ihmisen revetä moneen suuntaan; On opiskeltava ja käytävä töissä yhtä aikaa. Monesti siinä sivussa täytyy hoitaa perhettäkin. Kyllä kilpailu on koventunut paljon siitä parin kolmen vuosikymmenen takaisesta, ja sitä enemmän tarvitsee töitä tehdä menestyäkseen.

"Pullamössösukupolvi", joka on kaiken ilmaisiksi saanut on täysi myytti. Suuret ikäluokat käyttävät sitä pönkittääkseen omaa itsetuntoaan, kun aika heistä on väjäämättä ajamassa ohi. Aika kultaa muistot. Harvassa on ne tyypit, jotka joutuivat hiihtämään 30 km kouluun joka aamu, mutta parin tuopin jälkeisistä puheista päätellen jokikinen keski-ikäinen on vähintään tuon verran hiihtänyt.

Siinä mielessä puheissa saattaa olla perää, että fyysinen työ on antanut tilaa henkiselle työnteolle nyky-yhteiskunnassa. On tietokoneet ja internet yhteydet. Cooper tulokset intissä ovat huonontuneet, mutta toisaalta kansan keskimääräinen koulutustaso on huimasti noussut. Mutta minusta henkinen työnteko voi olla jopa raskaampaa kuin fyysinen. Hiki ei ehkä lennä, mutta stressi ja kiire on exponentiaalisesti korkeammalla tasolla. Yllättävän moni saattaisi vaihtaa toimistokuutionsa ja näyttöpäätteensä kunnon wanhan ajan metsätyöhön, ainakin muutamaksi kuukaudeksi.

Ikinä ihmiskunnan historiassa ei ole joutunut tekemään niin paljon työtä menestyäkseen. Toisaalta menestymisen mahdollisuuksiakin on nykyään enemmän, tai niin ainakin haluan uskoa.
 
Tomppa85 sanoi:
Ikinä ihmiskunnan historiassa ei ole joutunut tekemään niin paljon työtä menestyäkseen...
-Ai nyt vai??? Aika kova väite. :epäluuloinen:

Mä en itse o joutunut kuuntelemaan juurikaan tätä fyysisen työn romantisointia, mutta ne ankeat olot! "Silloin kuin minä olin opiskelija, niin solussa oli 16 pientä huonetta ja kaksi opiskelijaa per huone." -Entä vitun sitten. Ja sata vuotta sitten ei ollut juoksevaa vettä. Eli oikeastaan seitkyt-luvun opiskelijoilla oli asiat ihan kivasti.

Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että vanhemmat sukupolvet ottavat kunniaa yhteiskunnan rakentamisesta ja siitä, että meillä on asiat paremmin kuin vanhenmillamme aikoinaan, mutta ihme avautumista se, että pitää valittaa nuorempien paremmasta leivästä. Niitten vanhemmat teki niille paremman tulevaisuuden ja kyllä se kelpas. Me tehdään omille lapsillemme parempaa elämää. Sitä, että asiat muuttuvat paremmiksi, kutsutaan kehitykseksi.
 
Juu samaa mieltä pitkälti olen noissa asioissa. Ja vaikka mollasin vanhempaa sukupolvea niin on sekin tavallaan hölmöä. Siellä on tehty edellytykset nykypäivän mahdollisuuksille, eikä sekään varmaan ihan helposti onnistunut. Moni saanut tehdä kovasti töitä ja vain harvat on siitä palkittu kunnolla.

Mutta se vaan jurppii että työn arvo jotenkin määritetään kuinka ikävää se on. Eikö tätä tulisi juuri välttää? Minä olen ainakin tyytyväinen jos omat mukulat pääsevät vähän helpommalla kuin itse, ja saavat paremmat palkkiot. Kyllä minunkin isä, kova duunari koko ikänsä, on monesti sanonut kuinka itse pääsee helpolla jne. Mutta kyllähän tuokin on huomannut että paine onkin eri muodossa ja tilanne eri. Nykyään on tyytyväinen että ei tarvitse kulkea samaa polkua vaan onnistui tasoittamaan tietä meikäläiselle että on paremmat lähtökohdat.

Aina mennään eteenpäin. Ja mihin rankkuutta verrataan. 1800-lukulaiset varmaan nauraa räkäisesti että jaahas, 1950-luvulla sentään oli suurimassa osassa maata vessoja, ja ei kuume aina tappanut. Sähkölamppukin oli niin kovassa käytössä että yölläkin näki näprätä ilman kynttilän valoa. Tulitikutkin oli jos siihen joutui.

Toisaalta elinikä on noussut, keskimääräinen siis, terveys on noussut. Eletään pidempään, sehän on vaan hyvä asia. Mielenkiinnolla odotan mitä joku vuonna 2015 syntyneet omassa huipussaan saavat aikaan. Voi olla aikamoisia juttuja mitä kehittävät. Ja kilpailu tuskin heikkenee, väkiluku kasvaa, köyhiinkin maihin saadaan pikkuhiljaa ehkä sitten tietoverkkoa ja jotain halpaa konetta, kyllä sitä saadaan kisata sitten vasta tosissaan.

Ja jos nyt näitä työn fantasioita pitäisi katsella niin pitäisi varmaan muuttaa johonkin Kiinan maaseudulle missä vielä sentään eletään kunnolla, töitä tosissaan tehden? Itse ainakin näen mieluummin työn hedelmät siinä että muut pääsee taas vähän helpommalla, elävät pidempään ja toivottavasti saavat enemmän vapaa-aikaa. Kateudella sitä vaan kuolee nuorempana.

Ja mitä tulee näihin nuoriin duunareihin jotka kovia hommia paiskovat hiki otsassa niin kovia tyyppejä nekin on, ihan kun ennenkin olivat. Tosin taitavat saada suhteellisesti vielä vähemmän ostovoimaa sillä kovalla työllä. Arvostuksin laskenut.. ei ole helppoa vaikka mitä tekisi.

Ja luulen niin että nämä todelliset tekijät, ei ne tuolla palstoilla kersku. Ne kyllä tietää mitä on tehneet ja vaikka joskus vähän puhuvatkin niin ei nyt ainakaan iltasanomien palstoilla murehdi siitä miten on joutunut töitä tekemään. Suurin osa niistä joita tiedän, jotka ovat paljon kovia töitä tehneet, ne on tyytyväisiä siitä ja tykkäsivätkin tehdä. Jos on kerran ylpeä omista saavutuksista, ei tarvitse muita alas painaa.

Ja edelleenkin olen sitä mieltä että nuoriso se vaan polvesta paranee. Osa nyt on nöhveröä porukkaa mutta niin varmaan on aina ennenkin ollut. Ei ne ehkä pitkänmatkan juoksukisoissa kultaa tuo maailmalla mutta kyllä ne pärjää muissa lajeissa aika helvetin hyvin. Pärjää melkein kaikissa mittareissa, paitsi ehkä rasvaprosentissa ja alkoholin käytössä, mutta rasvaprosentti on elintasoa (jos verrataan köyhiin maihin) ja alkoholia täällä aina on joutu miten on.

Ja kuka sitä pullaa niiden lasten suuhun työntää ja leipoo, ettei olis vaan se oma muori? :) Kuka jätti opettamatta jotain talon perustöitä, ja kuka antoi luvan käyttää kirosanoja kotona? Niinpä niin.. eihän ne lapsena opi jos ei kukaan opeta. Taitaa olla aika fast food kansaa, kun luulevat että nuoret oppii kaiken kun nappia painaa tai kun pari 'opettavaa tarinaa' kertoo. Turpaanhan niitä ei saa enää vetää kunnolla, mutta vähän voi kyllä kurittaa.
 
Ei ei, kyllä pitäis kannustaa nuoria. Miettikääs nyt.. jos et oikeasti tee töitä, jonka arvo mitataan yhdellä mittarilla kuinka tuottavaa se on, tai sillä miten paljon siitä saa rahaa. Jos mitataan sitä ostovoimalla, niin paljonkohan nyt eilen syntyneen vauvan pitää tehdä 'tuottavia töitä', että saa edes oman kämpän sitten tulevaisuudessa? Ei ole helppoa ei, jos ei osaa niin ei saa kyllä töitä, ja vaikka osaa niin ei siltikään välttämättä saa. Ja vaikka sossu täällä verrattaen onkin antelias, niin jos sohvalla rötvää ja luukulla käy, mitä on elintaso? Köyhää se on.
 
Kostaja X sanoi:
-Ai nyt vai??? Aika kova väite. :epäluuloinen:

Mä en itse o joutunut kuuntelemaan juurikaan tätä fyysisen työn romantisointia, mutta ne ankeat olot! "Silloin kuin minä olin opiskelija, niin solussa oli 16 pientä huonetta ja kaksi opiskelijaa per huone." -Entä vitun sitten. Ja sata vuotta sitten ei ollut juoksevaa vettä. Eli oikeastaan seitkyt-luvun opiskelijoilla oli asiat ihan kivasti.

Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että vanhemmat sukupolvet ottavat kunniaa yhteiskunnan rakentamisesta ja siitä, että meillä on asiat paremmin kuin vanhenmillamme aikoinaan, mutta ihme avautumista se, että pitää valittaa nuorempien paremmasta leivästä. Niitten vanhemmat teki niille paremman tulevaisuuden ja kyllä se kelpas. Me tehdään omille lapsillemme parempaa elämää. Sitä, että asiat muuttuvat paremmiksi, kutsutaan kehitykseksi.

Olen pohtinut, että on olemassa kahta erilaista vaurauden muotoa: absoluuttinen ja suhteellinen. Absoluuttisen vaurauden mittarilla meillä varmasti menee paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Suhteellisen vaurauden mittari tulee mukaan siinä vaiheessa, kun alamme verrata omaa vaurauttamme naapurin vaurauteen.

Tätä kilpailua minä tarkoitin. 100 vuotta sitten mattimeikäläisellä ei ollut sisävessaa, mutta ei ollut hänen naapurillakaan. Nykyään kaikilla on sisävessa ja sähkö. Kaikkien naapureillakin on nuo mukavuudet. Eli tilanne ei oikeastaan ole muuttunut miksikään. Olemme siis vauraampia kuin ennen, mutta joudumme kilpailemaan ihmisten kanssa, joilla on samat, tai jopa paremmat lähtökohdat kuin meillä.

Jos kyse olisi vain toimeentulosta, veikkaisin että suurin osa ihmiskunnasta heittäisi hanskat tiskiin ja eläisi työttömyystuella, kunnes koko yhteiskunta romahtaa. Mutta ihmiset tavoittelevat "hyvää elämää", ja kilpailevat toistensa kanssa samoista resursseista. Matti näkee että naapuri osti uuden Volvon. Hän menee kauppaan ja ostaa uuden Mersun.

Yhteiskunnan syvin olemus on organisoitu kilpailu. Sen primitiivisyyttä voidaan koristella arvoilla ja moraalilla, historialla ja haaveilla, mutta ydin on tuossa, eikä sitä voida ostaa pois. Ei edes sisävessoilla tai Mersuilla.
 
Ei mikään ihme ettei nuoria kiinnosta kaikenlainen työ. Mun mielestä työstä täytyy maksaa palkkaa, ennen kuin siihen alkaa aikaansa tuhlaamaan. Korvausta menetetystä vapaa-ajasta. Iltalehdessä oli lista niistä ammateista, joihin kukaan nuoria ei halua, en nyt jaksa kaivaa sitä...
Jos työ on inhottavaa, likaista, stressaavaa jne, niin miksi sinne pitäisi hakeutua. Yleensä tällaiset työt ovat vielä ns matalapalkkaisia.
Eli suomeksi sanottuna vitut lähden mansikoita poimimaan! Kyykkään vain jos on rautaa niskassa.
 
Itse olen tehnyt tallihommia, lastenvahti-, puutarha-, aulapalvelu- ja myyntitehtäviä. Teen työni loppuun kun sen olen aloittanut ja olen yleisesti tyytyväinen kun olen töitä saanut.

Tottahan on että nälkä kasvaa syödessä ja kun johonkin "tasoon" tottuu, niin siitä on vaikea enää mansikanpoimintalinjalle lähteä. Silti tekisi mieleni ravistella ihmisiä, jotka ajattelevat elävänsä vanhempien/sossun tm varoilla. Eikö se elämä olisi mielekkäänpää kun se olisi itsenäisempää. Mollin sivuilla on kasapäin avoimia paikkoja josta varmasti löytyisi mieluisia kesätyöpaikkoja monille, mutta kun eivät viitsi vaivautua. Oma-aloitteisuuskaan ei ole pahasta työnhaussa. Jos on rahaa millä mällätä (perintö/lottovoitto), niin mikäs siinä Bahamalla lomaillessa, mutta sitä odotellessa voi sitä takapuoltaan hiukan penkistä nostaa :)

edit: sitten kun nuorella on oikeasti koulutusta ja kykyä niihin johtotehtäviin ja tj:n palkkoihin niin mikäs siinä, eikun tulta päin, mutta peruskoulupohjalla kesätöitä on ehkä turha haaveilla kaupunginjohtajan virasta. Tämä sitten hyvin kärjistetysti...
 
Minä en ole mitenkään erityisen rikkaista oloista kotoisin ja 90-luvun lama puraisi meidän perhettä aika kovaa. Olen tehnyt niitä paskahommia ihan pienestä asti. Ensimmäisen palkkani sainkin ihan konkreettisesi lapioimalla paskaa. Jos joku on sitä paskaa ihan oikeasti lapionut niin tietää, että se tavara jää jotenkin kiinni käsien ihohuokosiin ja sitä hajua ei oikein saa pois millään. Sitten olen tehnyt puhelinmyyntiä yms duunia, joita muut eivät välttämättä suostu tekemään. Nykyään tilanne on hyvin erillainen.

Minua alkaa aina vituttamaan niin perkeleesti kaikki edes hiemankaan prekariaatti/lusmu/luuseri/vässykkä -linjalla asettuva puhe. Miksi helvetissä minun oli pakko tehdä sitä työtä mitä sain ja muilla olisi sitten joku oikeus vaatia jotain kivaa duunia tai olla tekemättä mitään. Duuni ei ole aina kivaa. Mutta sille ei ole myöskään vaihtoehtoja. Kannattaa nostaa itsensä alas sieltä kuvitellulta valtaistuimelta ja otettava se duuni, jonka saisi nyt.

Minusta nuoria ei tarvitse kannustaa tai ymmärtää. Heillä ei ole työuransa alussa mitään muuta tarjottavaa yhteiskunnalle, kuin kaksi kättä ja mahdollisesti potentiaalia. Nuorten on tajuttava se. Et sinä ole mitenkään erikoinen, vaikka ylioppilas/yo-opiskelija oletkin. Teet sen duunin mitä saat ja sitten myöhemmin ehkä saat parempaa duunia, kun olet hieman kokeneempi/fiksumpi ja koulutetumpi. Jos se duuni mitä saat on puhelinmyyntiä provikalla niin sitten otat sen vastaan ja teet sen niin hyvin kuin osaat.
 
Zimpanssi sanoi:
Minua alkaa aina vituttamaan niin perkeleesti kaikki edes hiemankaan prekariaatti/lusmu/luuseri/vässykkä -linjalla asettuva puhe. Miksi helvetissä minun oli pakko tehdä sitä työtä mitä sain ja muilla olisi sitten joku oikeus vaatia jotain kivaa duunia tai olla tekemättä mitään. Duuni ei ole aina kivaa. Mutta sille ei ole myöskään vaihtoehtoja. Kannattaa nostaa itsensä alas sieltä kuvitellulta valtaistuimelta ja otettava se duuni, jonka saisi nyt.

Totta, duuni eikä elämä ole aina kivaa. Paskat hommat on hoidettava ja eteepäin yritettävä. Ehkä nykyajassa on läsnä harha, että elämän pitäisi olla (koko ajan) kivaa. Karu totuus: se ei ole niin.

Ainakaan tuntemani nuoret (esim. 16-23 v.) eivät ole pullamössöjä vaan menevät perinteistä linjaa; otetaan se työ mitä saadaan ja tehdään sitä toivoen, että joskus päästään parempiin hommiin - mitä se kullekin onkaan. Onko niitä pullomössöjä oikeasti niin paljon, kuin mitä media antaa ymmärtää? Epäilen.
 
dear_a sanoi:
Totta, duuni eikä elämä ole aina kivaa. Paskat hommat on hoidettava ja eteepäin yritettävä. Ehkä nykyajassa on läsnä harha, että elämän pitäisi olla (koko ajan) kivaa. Karu totuus: se ei ole niin.

Ainakaan tuntemani nuoret (esim. 16-23 v.) eivät ole pullamössöjä vaan menevät perinteistä linjaa; otetaan se työ mitä saadaan ja tehdään sitä toivoen, että joskus päästään parempiin hommiin - mitä se kullekin onkaan. Onko niitä pullomössöjä oikeasti niin paljon, kuin mitä media antaa ymmärtää? Epäilen.

Eivät kaikki tietenkään ole sellaisia "prekariaatteja", mutta yllättävän monella on todellisuudentaju hävinnyt. Esimerkiksi jos käydään lukio ja sen jälkeen tradenomiksi amk:ssa/ekonomiksi kkk:ssa ei todellakaan olla valmiita mihinkään asiantuntija/johto tehtävään. Se on vielä tehtävä pari vuotta aika perustehtäviä/pätkätöitä ennenkuin portit aukeavat. Varsinkaan kun/jos ei ole mitään kesätyökokemustakaan. Nyt moni amk/yliopisto:ssakin opiskeleva kokee olevansa liian "hyvä" johonkin perushommaan. Jostain lukiolaisista puhumattakaan..
 
Eivät kaikki tietenkään ole sellaisia "prekariaatteja", mutta yllättävän monella on todellisuudentaju hävinnyt. Esimerkiksi jos käydään lukio ja sen jälkeen tradenomiksi amk:ssa/ekonomiksi kkk:ssa ei todellakaan olla valmiita mihinkään asiantuntija/johto tehtävään. Se on vielä tehtävä pari vuotta aika perustehtäviä/pätkätöitä ennenkuin portit aukeavat. Varsinkaan kun/jos ei ole mitään kesätyökokemustakaan. Nyt moni amk/yliopisto:ssakin opiskeleva kokee olevansa liian "hyvä" johonkin perushommaan. Jostain lukiolaisista puhumattakaan..

Tää on niin totta.

Esimerkiksi sairaanhoitajat valmistuvat nykyään AMK:sta, siellä heille annetaan sellainen kuva että he olisivat jotenkin parempia kuin sairaanhoitajat. Työt aloittaessaan he sitten sanovat että tulevat kehittämään ja johtamaan osastoa. Se ei pidä paikkaansa, todellisuudessa he menevät sinne nimenomaan "duuniin", eli sairaanhoitajiksi. Vanhemmat hoitajat joutuvat sanomaan heille että herätys, ei se nyt ihan noin mene.

Syy on ehkä siinä, että AMK:ssa opiskelijoille annetaan liian suuret luuulot tulevista tehtävistä, eikä kerrota että perushommia täytyy painaa ennen kuin johtotehtäviin pääsee.
Miten on mahdollista, että nuori, joka ei käytännössä osaa mitään, kuvittelee olevansa liian hyvä/hieno joihinkin hommiin?

Joskus tosiaan ihan teininä olin valmis jopa siihen mansikanpoimintaan, mutta nykyään kyllä silti olen sitä mieltä että työstä täytyy maksaa tarpeeksi...
 
Ainakin itse ja lähes kaikki kavereistani ovat tehneet juuri näitä perusduuneja. On lapioitu paskaa, teollisuuskemikaaleja, ryömitty voimalaitoksen uunissa, siivottu vessoja, lempattu satamassa, oltu raksalla, ajettu kuorma-autoa, tehty remonttia ja muuttohommia jne jne. On ollut pakko, milläs muuten maksaa sen amk/kk opiskeluvuoden ruoat ja vuokran? Opintotuella ja asumistuella? Ha! Inflaatio on syönyt opintotukea roppakaupalla, eikä asumistuki riitä vuokraan missään enää. 300 € vähintään menee vuokraan, ja 100 eurostako pitää sitten riittää sapuskoihin ja matkakustannuksiin? :rolleyes: ...Niin ja meillä Suomessa asiat ovat vielä todella loistavasti verrattuna jopa muihin Euroopan maihin.

Viikonloppuisin tietysti painetaan duunia, tai jopa arki-iltoina, niiden opiskelujen lisäksi, jotta olisi edes vähän sukanvarressa pahan päivän varalta. Siis sen pahan päivän, kun suurten ikäluokkien taloushallinnon masinoima lama iskee jälleen...
 
Tomppa85 sanoi:
Olen pohtinut, että on olemassa kahta erilaista vaurauden muotoa: absoluuttinen ja suhteellinen. Absoluuttisen vaurauden mittarilla meillä varmasti menee paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Suhteellisen vaurauden mittari tulee mukaan siinä vaiheessa, kun alamme verrata omaa vaurauttamme naapurin vaurauteen.

Tätä kilpailua minä tarkoitin. 100 vuotta sitten mattimeikäläisellä ei ollut sisävessaa, mutta ei ollut hänen naapurillakaan. Nykyään kaikilla on sisävessa ja sähkö. Kaikkien naapureillakin on nuo mukavuudet. Eli tilanne ei oikeastaan ole muuttunut miksikään. Olemme siis vauraampia kuin ennen, mutta joudumme kilpailemaan ihmisten kanssa, joilla on samat, tai jopa paremmat lähtökohdat kuin meillä....

No millä tavalla Mattimeikäläinen pystyi kilpailemaan naapuriaan vastaan sata vuotta sitten? -200 vuotta sitten? -300? -400? Tänään kaikki aika ei mene eloon jäämisen ja perustoimeentulon varmistamiseen. Meidän sukupolvellamme on aikaa kilpailla muita vastaan, kun ei tarvitse kilpailla itseään vastaan. Oli aikoja jolloin perheen varallisuuden saattoi määritellä suhteet paikalliseen paroniin. Se aika mikä ei pellolla mennyt, käytettiin feodaalirasituksiin. Kilpaile siinä nyt naapuriesi kanssa. Tänään kuka vain voi menestyä. -Koulut ovat eskarista yliopistoon asti ilmaisia. Myös köyhien perheiden lapset ovat tervetulleita, vaikka elämä luentosalien ulkopuolella hidastaisikin opintoja.
Ennen oli kilpailu toisia vastaan turhaa. Jos et syntynyt aatelissäätyyn tai vähintään porvariksi, huippuviroista oli turha yrittää kilpailla. Tänään Suomen presidentti on henkilö, joka kasvoi köyhässä kaupunginosassa ja yksinhuoltaja äidin kasvattamana. Kuinka lujaa olisi joutunut kilpailemaan pari sataa vuotta sitten, päästäkseen samaan asemaan naisena?
 
Sotien jälkeen syntyneet ns. suuret ikäluokat ovat jäämässä kovaa vauhtia eläkkeelle, ja osa heistä onkin jo eläkkeellä.

Palkataanko 57-vuotiaana eläkkeelle jääneen laitosmiehen tilalle uusi nuori työntekijä? Entä 52-vuotias kirvesmies ja 61-vuotias sihteeri, jotka jäivät eläkkeelle - palkataanko tilalle uusi työntekijä vai tehdäänkö trendikkäästi niin, että paikkoja karsitaan? Nämä ovat niitä suuria kysymyksiä.
 
Kostaja X sanoi:
No millä tavalla Mattimeikäläinen pystyi kilpailemaan naapuriaan vastaan sata vuotta sitten? -200 vuotta sitten? -300? -400? Tänään kaikki aika ei mene eloon jäämisen ja perustoimeentulon varmistamiseen. Meidän sukupolvellamme on aikaa kilpailla muita vastaan, kun ei tarvitse kilpailla itseään vastaan. Oli aikoja jolloin perheen varallisuuden saattoi määritellä suhteet paikalliseen paroniin. Se aika mikä ei pellolla mennyt, käytettiin feodaalirasituksiin. Kilpaile siinä nyt naapuriesi kanssa. Tänään kuka vain voi menestyä. -Koulut ovat eskarista yliopistoon asti ilmaisia. Myös köyhien perheiden lapset ovat tervetulleita, vaikka elämä luentosalien ulkopuolella hidastaisikin opintoja.
Ennen oli kilpailu toisia vastaan turhaa. Jos et syntynyt aatelissäätyyn tai vähintään porvariksi, huippuviroista oli turha yrittää kilpailla. Tänään Suomen presidentti on henkilö, joka kasvoi köyhässä kaupunginosassa ja yksinhuoltaja äidin kasvattamana. Kuinka lujaa olisi joutunut kilpailemaan pari sataa vuotta sitten, päästäkseen samaan asemaan naisena?

Sekoitat nyt varmaan urheiluhenkisen kilpailun eloonjäämistaisteluun, eli taisteluun elintilasta, kumppaneista ja jälkeläisten henkiinjäämisestä. Evoluution ensiaskeleista lähtien on ollut kyse kilpailusta, ja ihmisten kulttuuri on heijastellut sitä koko historiansa aikana. Se, että ennen sosiaaliset luokat erottivat ihmisiä toisistaan ja rajoittivat heidän mahdollisuuksiaan ei poistanut kilpailua, vaan kenties vain hillitsi sitä ja turvasi hallitsevan luokan aseman.

Ennen kilpailu oli rajoitetumpaa. Nykyään sosiaalisten luokkarajojen hämärryttyä markkinoilla kilpailu on lisääntynyt. Asemansa turvaamiseen nykyään ei välttämättä riitäkään se, että jatkaa isänsä ammattia, ja tekee sitä sitten koko elämänsä. On muututtava, sopeuduttava, tai jäätävä jalkoihin.
 
Tomppa85 sanoi:
Ennen kilpailu oli rajoitetumpaa. Nykyään sosiaalisten luokkarajojen hämärryttyä markkinoilla kilpailu on lisääntynyt. Asemansa turvaamiseen nykyään ei välttämättä riitäkään se, että jatkaa isänsä ammattia, ja tekee sitä sitten koko elämänsä. On muututtava, sopeuduttava, tai jäätävä jalkoihin.

Nykyään monet jäävät jalkoihin jo peruskoulussa, kun pitäisi osata niin perhanasti kieliä ja matematiikkaa.

Työelämässä tietynlainen kyynärpäätaktiikka lisääntyy koko ajan, koska myös korkeastikoulutettujen välillä on armottoman kova kilpailu.

Jalkoihin jääminen voi siis tapahtua kaikilla tasoilla, koulutus itsessään ei takaa kenellekään automaattista menestymistä.

Kaikista kovin haaste Suomen työelämässä on se, että mm. kunnista ja valtiolta poistuu lähivuosina tuhansia, ellei jopa kymmeniätuhansia, työpaikkoja. Kehä Kolmosen ulkopuolella on paljon muuttotappiokuntia, missä palvelut on mitoitettu puolta suuremmalle asukasluvulle kuin mitä se on.
 
protsku sanoi:
Nykyään monet jäävät jalkoihin jo peruskoulussa, kun pitäisi osata niin perhanasti kieliä ja matematiikkaa.

Mä taas väitän, että jalkoihin jää ne jotka ovat yksinkertaisesti laiskoja. Ei se matematiikka ja ruotsi ole ylipääsemättömiä, jos edes vähän viitsii kirjoja availla kotona. Jos ei lukemisella pärjää, niin sitten kuuluu johonkin erityisryhmään, ei tavalliselle luokalle.

protsku sanoi:
Jalkoihin jääminen voi siis tapahtua kaikilla tasoilla, koulutus itsessään ei takaa kenellekään automaattista menestymistä.
Tästä olen samaa mieltä. Koulutus kuitenkin antaa paremmat lähtökohdat pärjäämiseen. Ei se silti tae ole.
 
protsku sanoi:
Työelämässä tietynlainen kyynärpäätaktiikka lisääntyy koko ajan, koska myös korkeastikoulutettujen välillä on armottoman kova kilpailu.

Jalkoihin jääminen voi siis tapahtua kaikilla tasoilla, koulutus itsessään ei takaa kenellekään automaattista menestymistä.

Työelämässä kyynerpäätaktiikka voi olla lisääntynyt, mutta siihen on vastalääke: ns. sosiaaliset taidot. Väittäisin, että ne ovat nykyajan työelämässä - ainakin bisnesmaailmassa - monesti tärkeämmät kuin erityisosaaminen, monessa paikassa pärjää ihan perusjutuilla jos on oikeanlainen "persoona" ja tapa toimia. Pelaamistahan se on, joten se joka pelaa parhaiten, voittaa kilpailun. :thumbs:

Koulutus ei todellakaan takaa enää tänä päivänä yhtään mitään, se on pohja jolta voi halutessaan/kyetessään rakentaa menestystä.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom