MUTTA kun intin jälkeen oli pari vuotta treenaaminen sellaista on-off tyylistä, niin se oli melkolailla hukkaan heitettyä aikaa. Tulokset putoaa tiettyyn tasoon johon ne jämähtää ja lihakset pienenee vähitellen. Itselläni se taso on joku reilu 80kg painoa ja penkki jossain 6*90kg. Kerran parissa viikossa kun treenaa niin tuossa se pysyy näemmä. Joku itselle huono liike kuten minulle kyykky sitten romahtaa aivan pirusti ja nopeasti.
Pahinta tuossa että treenaa silloin tällöin eikä pidä totaalitaukoa on se että lihasmuistista ei saa irti niin paljon kun sitä tavallaan "käyttää" koko ajan. Eli sitten kun lyö täyden vaihteen silmään niin ei kehitys tule samaa tahtia kuin totaalilevon jälkeen aloittaessa.
Eli henk.koht. sitä mieltä että jos tajuaa keventää treenejä säännöllisesti niin ei ole kuin haittaa pitää pitkiä taukoja. En ole itsekkään päässyt vielä yli puolen vuoden kovan treenaamisen jälkeen siihen missä kunto oli ennen armeijaa muutama vuosi sitten.
Itsellä oli puolentoista vuoden mittainen jakso syksystä 2013 vuoden 2015 helmikuuhun saakka, jonka aikana en käytännössä tehnyt treenissä ollenkaan perinteisiä "isoja" levytanko liikkeitä. Muutamaa satunnaista ( ja huonolla menestyksellä ) tehtyä penkki- ja mave treeniä lukuunottamatta, en siis kyykännyt tai tehnyt pystäriä lainkaan. Eli voimatreenin, ja varsinkin jalkatreenin suhteen kroppa palasi lähemmäs "lähtötasoa", kuin mitä moneen vuoteen. Lihasmassaa en tuona aikana menettänyt, oikeastaan päinvastoin, sillä treenasin yläkroppaa ensimmäisä kertaa ikinä tarpeeksi suurella volyymillä, jotta jotain ylipäätänsä tapahtui. Leukoja, dippejä, soutuja, habaa, ojentajaa jne.
Eli olin heikompi, kuin ennen, mutta kehitystä tuli silti. Sitten alaselkä prakasi, ja parin kuukauden kuntouksen jälkeen jatkoin ensin bodausta, mutta sitten rauta alkoi himottamaan.. Käytännössä aloin kyykkäämään, mavettamaan ja punnertamaan säännöllisesti ekaa kertaa parin vuoden tauon jälkeen, ja 14 viikon jälkeen olivat kaikki vanhat enkat menneet rikki. Eli tavallaan sain sekä syödä kakun, että pitää sen.. Hassu juttu tossa on se, että kun olin ensin loukkannut polven, ja sitten selän, niin aika pitkä aika oli sellaista, että en oikeasti pystynyt esim. kyykkäämään ollenkaan. Mä luulen, että se teki pääkopalle pelkästään hyvää, ja teki samalla treenaamisesta taas hauskaa, kun ei ollut "pakko" puskea sitä rautaa joka treenissä. Eli tavallaan se lihasmuistin resetointi oli enemmänkin psykologinen juttu.
Mutta ton 14 viikon jälkeen ne "gainssit" oli taas käytetty, ja seinä tuli vastaan voimailussa. Sitten hauis repesi, ja puolen vuoden tauon jälkeen olen suosiolla jatkanut bodaus tyyppistä treeniä. Ei vaan pää kestä tällä hetkellä ajatusta siitä, että joka kerta kun menee salille, niin pitää jahdata sitä PR:ää kyykyssä, mavessa tai penkissä. Hassu juttu, enkkoja on tullut silti, mutta eri liikevariaatioissa.
