Muija petti

[PepsiGirl]

Originally posted by Sakael
Mutta ilmeisesti mä en kuitenkaan olekaan pettänyt näillä yleisillä standardeilla, joten... Saatinpahan kuitenkin keskustelua aikaan asiasta. Ja myönnän pienen provon... :(

Et sä parempaa keksi... Vielä hienompaa on ensin kertoa pettäneensä ja sen jälkeen perua puheensa, kun huomaa ihmisten reaktiot.:D Seuraavaks sä varmaan sanot, että se ei edes merkinnyt sulle mitään.:D

Okei, jätän aiheen todeten, että jotkut ihmiset on vaan niin h....tin juntteja. Ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu...:piis:

 

[Sakael]

Originally posted by Mixu
Pettämistä siis on se, että teet jotain, mistä et kerro puolisollesi, koska tiedät hänen suuttuvan tai loukkaantuvan, jos saisi tietää.

Mutta mä kerroin heti, jo ennen kuin mitään ehti tapahtua. Tapasin ihmisen, rakastuin ja kerroin asiasta välittömästi. Anteeksi heikkouteni.

PS. Tiedän olevani loistava marttyyri.

 

[rafael]

Kaikki sympatiat Wertylle. Pettäminen on paskinta mitä voi toiselle tehdä.

Turha sitä pettäjää on kenenkään puolustella. Saatanan itsekästä ja ajattelematonta hommaa. Ite en ainakaan pystyis antamaan tuollaista anteeksi.

Pettäminen on perseestä. Niskalaukaus pettäjille!:curs:

 

[Sakael]

Originally posted by PepsiGirl
Et sä parempaa keksi... Vielä hienompaa on ensin kertoa pettäneensä ja sen jälkeen perua puheensa, kun huomaa ihmisten reaktiot.:D Seuraavaks sä varmaan sanot, että se ei edes merkinnyt sulle mitään.:D

Okei, jätän aiheen todeten, että jotkut ihmiset on vaan niin h....tin juntteja. Ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu...:piis:

Mä en tehnyt muuta kuin halannut, mutta mun mielestä se oli pettämistä. Mä sanoinkin, että kaikille toi ei varmaankan merkitsisi pettämistä. Mutta mulle se oli sitä. Ja en todellakaan sano, etteikö se merkinnyt mitään. Halaamani ihminen sattuu olemaan ihminen, jota rakastan eniten maailmassa.

 

[Jortsu]

Originally posted by Narutumppu
Eli pitää jättää ennenkuin tulee pettäneeksi. Tarkoittaako tuo minun lauseeni jotain muuta?:curs:

"kannattaa aina ensin jättää ennenkuin pettää", jos jonkun on jo jättänyt, ei häntä voi enää pettää. Vai tarkoitatko kenties että "ennemmin kuin"? :piis:

 

[Mariko]

Originally posted by Narutumppu
Nainen mun makuuni...:haart: Mennääks naimisiin?

Ööö... Mites mulla on sellanen muistikuva, että sulla on tyttöystävä? Siinä tapauksessa saat ainoastaan tällasen: :kippis1:

 

[rafael]

"kannattaa aina ensin jättää ennenkuin pettää"... Tuokin on niin ja näin. Oletetaan, että emäntä nyt jättäisi miut, niin ei se ois sekään paljoa mukavempi asia huomata että viikon päästä tämä roikkuu jo uuden ukon kaulassa.

Tulee siitäkin sellainen fiilis, että kylläpäs merkitsinkin tälle ihmiselle paljon.

Jos ihminen on niin heikko ettei kestä olla parisuhteessa vain oman kumppaninsa kanssa, ei parisuhteeseen pitäisi edes lähteä.

 

[Ripe]

Vähän

Mutta kuinka moni on antanut anteeksi pettämisen?

Itse yritän kokoajan parhaani tehdä tämän asian suhteen. Aikaa tämä tulee viemään, mutta ainakin tahdon yrittää. Taustat tiedän pettämiselle ja tarkat tapahtumat ja vaikka ei mitään lieventäviä seikkoja tms. löydy niin silti uskon, että tästä päästään ylitse yhdessä kun vaan tarpeeksi yritetään.

riskeinä toki:

- lisääntynyt mustasukkaisuus
- jatkuva epäily
- koston kierre

Kukaan ei kuitenkaan tiedä millaiset tunteet ovat kahden ihmisen kesken...helppohan se on sanoa että kerrasta poikki jne. mutta kun se tilanne omalle kohdalle sattuu niin sitä voi katsoa vähän eri kantilta.

ps. en usko ikuiseen "kerran pettänyt pettää uudestaan helpommin"-virteen.

t: sinisilmä

 

[Sakael]

Originally posted by rafael30
"kannattaa aina ensin jättää ennenkuin pettää"... Tuokin on niin ja näin. Oletetaan, että emäntä nyt jättäisi miut, niin ei se ois sekään paljoa mukavempi asia huomata että viikon päästä tämä roikkuu jo uuden ukon kaulassa.

Tulee siitäkin sellainen fiilis, että kylläpäs merkitsinkin tälle ihmiselle paljon.

Jos ihminen on niin heikko ettei kestä olla parisuhteessa vain oman kumppaninsa kanssa, ei parisuhteeseen pitäisi edes lähteä.

Joskus elämässä vaan käy niin, että tapaa toisen ihmisen, josta tietää heti, että hän on Se. Pitäisikö tällöin jäädä vanhaan parisuhteeseen ja aikaa myöten katkeroitua. Ainoa asia, mikä tässä pettämiskeskustelussa ärsyttää on se, että ihmiset ajattelee kovin mustavalkoisesti. Mun tilanne oli se, että olin ollut parisuhteessa jo yli viisi vuotta, mutta tapasin sitten tapasin elämäni rakkauden. Mitä muuta mun olisi pitänyt tehdä kuin jättää???

 

[rafael]

Lähinnä tuossa kommentissani tarkoitin irtosuhteita, mutta kai tähänkin on hyvä laittaa kommentti...

Näistähän on hyvä esittää kaikkia spekulaatioita, mutta ajattelitko yhtään tuossa tilanteessa 5- vuotisen suhteenne toisen osapuolen tunteita? Jos on ollut 5 vuotta yhdessä, tuntuu aika kovalta ratkaisulta katkaista juttu yhtäkkiä koska tapasi jonkun muun. En kyllä tiedä oliko tuo eroaminen yhteinen päätös ja kauanko olit tuntenut tämän "uuden rakkauden" jo pitempäänkin jne.

Toisaalta jos entinen suhde ei merkinnyt sinulle mitään, niin ei siitä kai kannata sen suurempia mietteitä esittää.

Ite en kyllä tiedä mitä tekisin jos puoliso tulisi sanomaan että, sori, tää juttu on nyt tässä, tapasin paremman.

Pitää ajatella myös toista osapuolta.

 

[Neuvostoliitto]

Originally posted by Sakael
Mun tilanne oli se, että olin ollut parisuhteessa jo yli viisi vuotta, mutta tapasin sitten tapasin elämäni rakkauden.

Muuten vaan hengailit saman tyypin kanssa yli 5 vuotta ja sitten tapasit elämäsi rakkauden?

 

[Sakael]

Originally posted by rafael30
Lähinnä tuossa kommentissani tarkoitin irtosuhteita, mutta kai tähänkin on hyvä laittaa kommentti...

Näistähän on hyvä esittää kaikkia spekulaatioita, mutta ajattelitko yhtään tuossa tilanteessa 5- vuotisen suhteenne toisen osapuolen tunteita? Jos on ollut 5 vuotta yhdessä, tuntuu aika kovalta ratkaisulta katkaista juttu yhtäkkiä koska tapasi jonkun muun. En kyllä tiedä oliko tuo eroaminen yhteinen päätös ja kauanko olit tuntenut tämän "uuden rakkauden" jo pitempäänkin jne.

Toisaalta jos entinen suhde ei merkinnyt sinulle mitään, niin ei siitä kai kannata sen suurempia mietteitä esittää.

Ite en kyllä tiedä mitä tekisin jos puoliso tulisi sanomaan että, sori, tää juttu on nyt tässä, tapasin paremman.

Pitää ajatella myös toista osapuolta.

Kiva, että löytyy ihmisiä, jotka ovat niin jaloja, että laittavat toisten onnen omansa edelle. Kuvittele seuraava tilanne: naisesi on tavannut mielestään sinua paremman kumppanin, mutta jää kuitenkin velvollisuudentunteesta suhteeseen. Mitä mieltä olisit siitä? Vaikka rakastaisikin kumppaniaan, niin surullinen tosiasia on, että joskus sitä voi rakastua toiseen. Ei se silloin tarkoita, sitä ettetkö olisi merkinnyt paljonkin kumppanillesi. Kaikkia suhteita ei ole tarkoitettu ikuisiksi.

 

[Lesnar]

Originally posted by Mariachi
Mielestäni pettämisen määritelmä on henkilökohtainen, mutta jokaisessa parisuhteessa on tietyt pelisäännöt ja jos niistä mennään yli niin se on pettämistä. Mitkä ne säännöt ovat niin se on sitten jokaisen parin määriteltävissä.

Samaa mieltä. Me ollaan tyttöystävän kanssa alusta asti tehty säännöt selviksi ja pidetty niistä kiinni. Mä en vahingoita häntä millään tavalla, eikä hän vahingoita mua.

 

[Hilla]

kannattaisiko keskustella?

Että kannattaisi jättää ennen kuin pettää... Mielenkiintoisen suoraviivaista logiikkaa. Kannattaisiko ennemminkin todella miettiä, mikä omassa suhteessa kiikastaa, jos pettäminen tulee mieleen, ja nostaa kissa pöydälle eli keskustella aiheesta kumppanin kanssa? Nykymaailmassa pettäminen ja jättäminen on valitettavan yleistä sen vuoksi, ettei ihmisillä ole aikaa omalle parisuhteelleen ja sen hoitamiselle. Kriisitilantessa tuntuu olevan helpompi ratkaisu marssia ulos suhteesta uuden kullan kainaloon kuin selvittää asiat perin pohjin puhumalla - se kun on TODELLA raskas prosessi. Itse olen pian ollut kymmenen vuotta yhdessä saman ihmisen kanssa. Suhteemme on kokenut monia vaikeita paikkoja, pettäminen mukaan lukien, ja monesti on itsestä tuntunut, että olemme tulleet tiemme päähän. Jostain kumman syystä (olisiko sitten sitä tosirakkautta vai mitä...?) on toisella aina ollut voimia olla se, joka on toistakin kannustanut ja vaikeana hetkenä tukenut: niin isoa ongelmaa ei ole vielä vastaan tullut, ettemmekö olisi pystyneet siitä puhumaan ja selvittämään ja sillä keinoin siitä päässeet yli. Viime kädessä on aina löytynyt HALUA tehdä töitä suhteen eteen, antaa anteeksi, jättää menneet taakse ja katsoa yhteiseen tulevaisuuteen. Vaikka rakkaus on välillä tuntunut olevan jossain tavoittamattomissa, on se aina löytynyt uudelleen, jos mahdollista vielä aiempaa voimakkaampana. Eivätkä nuo suhteemme karikot ole keskinäistä luottamustamme enää sen jälkeen koetelleet, kun ne on selvitetty.

Uskokaa pois, tiukkoja paikkoja tulee eteen jokaisessa parisuhteessa, ennemmin tai myöhemmin. Itse pitäisin esim. pettämistä (niin ikävä ja tavallaan tuomittava asia kuin se onkin) "vain" oireena jostakin muusta ongelmasta, joka on selvitettävä. Viime kädessä edellytykset suhteen jatkamiselle ratkaisee tahto, joka kumpuaa todellisesta rakkaudesta. Joskus se voi tarkoittaa myös tahtoa antaa toiselle anteeksi... :haart:

 

[Sakael]

Originally posted by Neuvostoliitto
Muuten vaan hengailit saman tyypin kanssa yli 5 vuotta ja sitten tapasit elämäsi rakkauden?

Ajattteletko todella näin? Eikö ole mahdollista, että ihminen rakastuu toiseen? Olisiko mitenkään mahdollista, että joskus rakkaus kuolee itsestään? Mä en tiedä mikä sun kokemus pitkistä suhteista on, mutta aluksi sitä voi olla todella onnellinen, mutta jossain vaiheessa tilanne voi muuttua, ja sitä rupeaa ajattelemaan, että onko tämä todella sitä, mitä haluan lopun elämääni.

 

[Jylli81]

Originally posted by Neuvostoliitto
Muuten vaan hengailit saman tyypin kanssa yli 5 vuotta ja sitten tapasit elämäsi rakkauden?

Huomasitko muuten, että Sakaelilla on ikää 23 vuotta. Eli jos hän on ollut jonkun kanssa kimpassa yli viisi vuotta ja sen lisäksi ehtinyt olla tämän uudenkin kumppaninsa kanssa jo jonkun aikaa, niin se hänen aikaisempi suhteensa oli alkanut joskus viimeistään 18-vuotiaana. Eiköhän ole aika normaalia, että moni noin nuorena aloitettu suhde alkaa jossain vaiheessa rakoilla. Ja lisäksi voisi kuvitella, että varsinkin noin nuorena aloitetussa suhteessa jäädään helposti yhteen ihan vain tottumuksesta, koska ei olla missään vaiheessa vielä oikein ehditty olla yksinkään, vaikka ei mitään elämää suurempia tunteita enää tuntisikaan toista kohtaan.

 

[Jortsu]

Originally posted by Sakael
Eikö ole mahdollista, että ihminen rakastuu toiseen? Olisiko mitenkään mahdollista, että joskus rakkaus kuolee itsestään? Mä en tiedä mikä sun kokemus pitkistä suhteista on, mutta aluksi sitä voi olla todella onnellinen, mutta jossain vaiheessa tilanne voi muuttua, ja sitä rupeaa ajattelemaan, että onko tämä todella sitä, mitä haluan lopun elämääni.

Minkälaisen pohjan mielestäsi tämä antaa siihen sun uuteen suhteeseen? Ainakin mua tämän sun uuden äijän asemessa saattasi jossain vaiheessa ruveta mietityttämään että miksi noin ei voisi käydä myös minun tapauksessani...

 

[Sakael]

Originally posted by Jylli81
Huomasitko muuten, että Sakaelilla on ikää 23 vuotta. Eli jos hän on ollut jonkun kanssa kimpassa yli viisi vuotta ja sen lisäksi ehtinyt olla tämän uudenkin kumppaninsa kanssa jo jonkun aikaa, niin se hänen aikaisempi suhteensa oli alkanut joskus viimeistään 18-vuotiaana. Eiköhän ole aika normaalia, että moni noin nuorena aloitettu suhde alkaa jossain vaiheessa rakoilla. Ja lisäksi voisi kuvitella, että varsinkin noin nuorena aloitetussa suhteessa jäädään helposti yhteen ihan vain tottumuksesta, koska ei olla missään vaiheessa vielä oikein ehditty olla yksinkään, vaikka ei mitään elämää suurempia tunteita enää tuntisikaan toista kohtaan.

Kiitoksia! Suhde tosiaan alkoi jo 17-vuotiaana, joten ei kai voida vaatia, että sellainen suhde toimisi kuolemaan saakka. Hyvin monilla nuorena aloitetuilla suhteilla juuri tuo 5-6 vuoden tienoo on sellaista, että toinen lähtee kävelemään.

Hilla kirjoitti hyvin, että pettäminen on "oire" jostain vakamasta ja tällöin "vikaa" löytyy varmaan parisuhteen molemmista osapuolista. Mä en millään tavalla puolustele tällä pettämistä, koetan vain tehdä siitä edes yhtään ymmärrettävämmän. Ankara tuomitseminen suuntaan kuin toiseenkaan ei varmasti johda hedelmälliseen lopputulokseen...

 

[Melly]

Hillalle:kippis1:

 

[Sakael]

Originally posted by Jortsu
Minkälaisen pohjan mielestäsi tämä antaa siihen sun uuteen suhteeseen? Ainakin mua tämän sun uuden äijän asemessa saattasi jossain vaiheessa ruveta mietityttämään että miksi noin ei voisi käydä myös minun tapauksessani...

Mä en jaksa edes vastata tähän. Kun et kuitenkaan tiedä mitään toisten elämästä, niin älä sitä kommentoikaan.