Motivaatiota ja itseinhoa

[lihapulla91]

Nonniin, päätin tulla hakemaan tältä forumilta apua, koska tiedän että täällä käy paljon fitness-elämäntapa ihmisiä jotka osaavat ehkä minuakin auttaa. Laihdutin viime kesänä kolmessa kuukaudessa 8 kg kovalla treenillä ja syömisillä. Olen noudattanut ihan ammattilaisen laatimaa ruokavaliota ja saliohjelmaa. Nyt kuitenkin salitreenit ovat jäätyneet mun osin viimiset puoli vuotta. Motivaatio vain lähti ja kaikki kilot kertyivät takaisin. Poikaystäväni treenaa aina kovaa ja vahtii syömisiään, se on hänen elämätapa aina ollut. Itse koen huono omatuntoa tästä, koska en ole sellainen ihminen joka pystyy elämään noin kurinalaisesti. Poikaystäväni on alkanut nut huomautella vartaloni lössähtämisestä, koska kiloja on jälleen kertynyt. Mittani ovat 173/69kg ja kaikki rasva pönöttää vatsassa. Jotenkin semmonen olo etten kehtaa enää mennä kuntosalillekkaan tässä kunnossa, koska vihaan vartaloani niin paljon. Tänäänkin menin r-kiskalta ostamaan kokista ja sipsiä... Taisin kaupasta hakea myös pizza-ainekset. Miten hitossa pääsen tästä herkuttelusta taas eroon ja aloittamaan normaalin elämän? Meillä on kaverin tuparitkin tulossa, ja oon miettinyt viimiset 2 viikkoa mitä laitan sinne päälle, koska en pysty enää pukeutumaan niin kuin haluisin. Mielessäni on jopa käynyt että jätän tuparit väliin koska en halua että muut näkevät karsean vartaloni.

Kertokaa kokeneet miten pidätte yllä motivaation jatkuvasti?? Entä miten pääsen taas alkuun? Kaikki tuntuu niin vaikealta ja tuntuu että olen kehoni vanki. En pysty enää elämään tässä kropassa. Laihdutettavaa mulla ei ole kuin tuo 8kg, mutta se tuntuu niin kaukaiselta...

 

[Ribosomi]

Olet tehnyt sen ennenkin, niin mikset pystyisi siihen nytkin?

 

[pakkiis]

Suunnitelmallisella ruokavaliolla, ja kovalla perus reenillä saat rasvan tirisemään. Muista että ne lihakset hankitaan salilla ja laihdutus tapahtuu keittiössä, eli tota tunne syömistä pitäis yrittää hallita. Älä odota liian nopeita muutoksia tai tee liian hätiköityjä ratkaisuja, sillä usein liian nopea elämäntapa remontti osoittautuu hankalaksi ja se vie aloittelijan motivaation jolloin homma kusee käsille. Turhaan arkailet salille menoa, sekaan vaan. Kaikki on ollu alottelijoita joskus eikä ole tarkoituskaan olla hyvässä tikissä jo "etukäteen".
Ja ehkä se poikakaveris vois päänaukomisen sijaan tsempata sua jos kerta tietää ravinnosta ja harjoittelusta paljon, "strong people dont put others down,they lift them up" vai miten se menikään.

 

[Nikula]

Nonniin, päätin tulla hakemaan tältä forumilta apua, koska tiedän että täällä käy paljon fitness-elämäntapa ihmisiä jotka osaavat ehkä minuakin auttaa. Laihdutin viime kesänä kolmessa kuukaudessa 8 kg kovalla treenillä ja syömisillä. Olen noudattanut ihan ammattilaisen laatimaa ruokavaliota ja saliohjelmaa. Nyt kuitenkin salitreenit ovat jäätyneet mun osin viimiset puoli vuotta. Motivaatio vain lähti ja kaikki kilot kertyivät takaisin. Poikaystäväni treenaa aina kovaa ja vahtii syömisiään, se on hänen elämätapa aina ollut. Itse koen huono omatuntoa tästä, koska en ole sellainen ihminen joka pystyy elämään noin kurinalaisesti. Poikaystäväni on alkanut nut huomautella vartaloni lössähtämisestä, koska kiloja on jälleen kertynyt. Mittani ovat 173/69kg ja kaikki rasva pönöttää vatsassa. Jotenkin semmonen olo etten kehtaa enää mennä kuntosalillekkaan tässä kunnossa, koska vihaan vartaloani niin paljon. Tänäänkin menin r-kiskalta ostamaan kokista ja sipsiä... Taisin kaupasta hakea myös pizza-ainekset. Miten hitossa pääsen tästä herkuttelusta taas eroon ja aloittamaan normaalin elämän? Meillä on kaverin tuparitkin tulossa, ja oon miettinyt viimiset 2 viikkoa mitä laitan sinne päälle, koska en pysty enää pukeutumaan niin kuin haluisin. Mielessäni on jopa käynyt että jätän tuparit väliin koska en halua että muut näkevät karsean vartaloni.

Kertokaa kokeneet miten pidätte yllä motivaation jatkuvasti?? Entä miten pääsen taas alkuun? Kaikki tuntuu niin vaikealta ja tuntuu että olen kehoni vanki. En pysty enää elämään tässä kropassa. Laihdutettavaa mulla ei ole kuin tuo 8kg, mutta se tuntuu niin kaukaiselta...

Noilla mitoilla nyt ei vielä täysin läskistä puhuta. Sulla tuo laihduttaminen olisi varmasti todella helppoa (kotijoukot kunnossa, aikaisempi kokemus), mutta jostain syystä sua ei vaan kiinnosta.
Tässä tilanteessa ei voi muuta sanoa kuin että jos olet saamaton läski, niin olet saamaton läski. Jos haluat laihtua ja olla paremmassa kunnossa, niin sitten laihdutat. Et sä tässä nyt kuitenkaan mieti mitään +50kg laihdutusta joka vaatisi parivuotta, vaan 8kg, jonka saat varmasti lähtemään 2kk.

Kyse on nyt vaan siitä että ootko liian laiska ja mukavuudenhaluinen laihtuakses.

 

[nKulkuri]

Onko sinulla joku kenen kanssa käydä salilla(se poikaystävä)? Se itsessään auttaa aivan tolkuttoman paljon motivaation ylläpitämiseen. Herkuttelua muuten pystyy harrastamaan ilman niitä kaupan valmismättöjä ja muita vastaavia. Ruoanlaittoon aikaa ja kokeilunhalua. Hyvää ruokaa saa tehtyä terveellisesti ja lähes aina se on parempaa kuin itse herkut. Jos kerran kundi on innokas niin miksei salista ja siitä ruoanlaitosta yhteistä harrastusta ja nimenomaan säännöllistä sellaista. Kaupassa käyminenkin muuttuu nopeasti mukavaksi, kun yhdessä pohtii erilaisia ruokamahdollisuuksia.

Itseinho on varmasti sinun tapauksessasi vaikein selätettävä, vaikka siihen inhoon ei noilla mitoilla ole mitään syytäkään.
Fakta on kuitenkin se, että salilla käymisestä ja kropan muuttamisesta timmiksi on oikeasti pidettävä ja sitä on itse haluttava. Loistava tilanne on se, jos odottaa salille menoa enemmän, kuin sitä tulosta. Tulos kun ei koskaan tule kerralla.

 

[fgfbfgbfgbfgbbg]

Jos vihaat vartaloasi, koska sinulla on ylimääräistä painoa, miksi hait ärrältä kokiksen ja sipsit?
Mikset hakenut niitä vaikka S-Marketista, olis tullut paljon halvemmaksi tai vaihtoehtoisesti samalla rahalla olisit saanut vielä suklaapatukan kylkiäiseksi?

Luulisi että onnistumiset ruokkii motivaatiota, joten pienin askelin kohti tavoitetta. Ruokavaliosta kun karsii karseimmat ylilyönnit ja alkaa liikkumaan niin jotain muutosta ainakin henkisellä puolella luulis alkavan tapahtua joka sitten kannustaa jatkamaan.

 

[Crafin]

Sitä voi jäädä surkuttelemaan omaa oloaan ja itkeä mutta näillä keinoilla ei muutosta tapahdu. Muutos tapahtuu kun otat omiin käsiisi hommat ja alat tekemään. Mitään rajuja muutoksia ruokavalioon välttämättä ei edes tarvitse mutta kunhan ei nyt joka pv vedä niitä kokis,sipsi ja pizza yhistelmiä. Ihan normiruokaa voi syödä ja salillakaan ei ole heti pakko käydä sitä 5 kertaa viikossa vaan aloitat vaikka 2 kertaa vkossa ja alat rakentamaan "toleranssia". Hiljaa hyvä tulee ja voin taata että puolenvuoden päästä ei tulisi mieleenkää että jäisi sali väliin vaan helvetin hauskaa lähteä sinne takomaan rautaa!

 

[no-body]

Vettä ei voi kantaa kaivoon eikä kukaan voi tarjota sinulle taikatemppuja, joilla homma muuttuisi yhtäkkiä helpoksi. Jos aidosti haluat muutosta, niin se motivaatio löytyy itsestään pienistä edistysaskelista, kun paino laskee, vaatteet mahtuvat päälle, peilikuva näyttää paremmalta, voit olla ylpeä itsestäsi jätettyäsi kaupassa ne sipsit hyllyyn jne. Silloin vaikeaa on lähinnä se alku, päätöksen tekeminen ja ensimmäiset askeleet. Yksi tärkeä asia on muistaa se, että pieniä lipsahduksia ei koskaan saa käyttää tekosyynä täyteen repsahtamiseen - jos sorrut ostamaan sen sipsipussin, niin et saa alkaa ajattelemaan, että "nyt kaikki meni taas pieleen" ja rohmuta samaan syssyyn koko viikkoa, vaan keskityt jatkamaan seuraavana päivänänä jälleen suunnitelman mukaisesti.

Minusta tosin kuulostaa tuon viestin perusteella, että sinua ei oikeasti kiinnosta fitness-elämäntapa tai urheilu paskaakaan, vaan koet ainoastaan alemmuudentunnetta, koska et ole yhtä kurinalainen kuin poikaystäväsi, ja mietit mitä muut ajattelevat vartalostasi ja häpeät sitä siksi. Siltä pohjalta motivaatiota kestäviin muutoksiin ei löydy ikipäivänä, korkeintaan juuri kuntokuureja niin kauan kuin joku suunnittelee kaiken valmiiksi ja vahtii perään. Kannattaisi nyt miettiä, mitä sinä itse haluat ja miksi ja mitä olet valmis tekemään sen eteen. Siitä löytyvät ne tavoitteet, jotka toimivat motivaation antajina ja jos taas sinua ei oikeasti kiinnosta minkäänlainen terveyselämäntapa ihan itsesi vuoksi, huomioimatta ympäristäpaineita, niin ei IMO kannata alkaa edes pilaamaan elämäänsä millään fitness-meiningillä, koska ilman sitä sisäistä tahtoa siitä ei kuitenkaan tule mitään.

 

[epah]

Sun pitää vain saada motivaatio kohilleen. Itseäni motivoi eniten se hyvä fiilis treenin jälkeen, treenaaminen itsessään on jo ihanaa. Ruoka tuli treenin mukana, söin roskaa en jaksanu salilla, söin järkevästi niin jaksoin paljon paremmin. Ehkä sun pitää löytää itselle harrastus josta tykkäät, ei sen välttämättä tarvi olla perinteinen punttitreeni.

 

[Mopsy80]

Terveys ja hyvä olo motivoi jatkuvasti pitämään yllä elämäntapaa, joka takaa myös kuosissa pysymisen. Kyse on myös päätöksestä treenata ja syödä enimmäkseen terveellisesti (omasta mielestäni). Tietoiset herkuttelutkin kuuluvat kuvioon, kunhan määrät pysyvät kohtuudessa. Lisäksi syön aina vain mielestäni hyvää ruokaa, joten koko systeemi ei tunnu miltään kuurilta tai kärvistelyltä.

 

[The Monkey]

Ei sitä motivaatiota kukaan sulle voi tarjota. Ihmettelen aina kun jotkut sanoo, että "haluaisin laihduttaa/kasvattaa lihaksia/opetella virkkaamaan/rempata kylppärin, mutta kun ei ole motivaatiota". Kyseinen henkilö ei vaan halua asiaa tarpeeksi ja siihen ei voi kukaan ulkopuolinen vaikuttaa.

 

[epah]

Ei sitä motivaatiota kukaan sulle voi tarjota. Ihmettelen aina kun jotkut sanoo, että "haluaisin laihduttaa/kasvattaa lihaksia/opetella virkkaamaan/rempata kylppärin, mutta kun ei ole motivaatiota". Kyseinen henkilö ei vaan halua asiaa tarpeeksi ja siihen ei voi kukaan ulkopuolinen vaikuttaa.

Motivaatiota ei voida antaa, mutta voidaan auttaa löytämään se. Mikä sinua motivoi saliharrastuksessa?

 

[Nannax]

Entä jos aloittaja tekisit jotain muuta kuin salitreeniä vähän aikaa? Kun kuulostaa vähän siltä, että nimenomaan sinne salille meno tökkii ja et edes sinne halua. Ja nyt sitten kuvittelet, että se salitreeni olisi se ainoa autuaaksi tekevä? Salille voi aina palata, jos ja kun motivaatio sitä kohtaan kasvaa uudelleen. Sillä aikaa tee jotain muuta, kierrä vaikka kaikki ryhmäliikuntatunnit mitkä keksit, mene jonkun kamppailulajin peruskurssille tai ala pelata kaverisi kanssa sulkapalloa. Painonpudotus vaatii periaatteessa vain terveellisen ruokavalion ja edes jotakin aktiivisuutta.

Oma motivaationi mitä tahansa lajia kohtaan aaltoilee tosi paljon. Yleensä syynä on kyllästyminen siihen, kun kehitys junnaa paikoillaan. Mulla kun ei ole mitään erityisiä, aikaan sidottuja, tulos-, kunto- tai kisatavoitteita, pidän silloin suosiolla taukoa ja yritän keksiä jotain muuta sillä välillä. Kuitenkin sinne salille on aina tullut palattua, vaikka välissä saattaa olla kuukausiakin, etten ole edes kyykkytankoa ajatellutkaan.

 

[Ihmisapina]

Yksi hyvä tapa saada motivaatiota on se että tekee jonkun tavoitteen ja kertoo siitä kaikille tutuilleen. Silloin jos tavoite kusee pahasti, niin menettää kasvonsa kaikkien niiden edessä ,kenelle on tavoitteesta kertonu. (Tavoitteita ei kannata kuitenkaan ylimitoittaa, varoittavana esimerkkinä surullisenkuuluisa Vastiksen EPIC FAIL)

Jos ylensyöminen tai liika herkuttelu on ongelmana, niin yksi vaihtoehto on myös totaalinen pesäero ongelman aiheuttajasta. Ei mitään sellaista asennetta että "ehkä vielä joskus herkkuja mutta vain lääkkeeksi", vaan totaalinen erottautuminen.

 

[lihapulla91]

Haluan kiittää teiden kommenteista, sillä nämä vastaukset luettuani tunsin itseni naurettavaksi. Kävin ostamassa salikortin ja lähdin salille. Lisäksi poikaystäväni tukee minua nyt ja olen hänen neuvoilla käynyt treenaamassa. Masennus tai oikeastaan saamattomuus on selätetty. Nyt siis askel kerrallaan kohti uutta minää. Ensimmäinen askel on aina se vaikein, ja olin tehnyt pääni sisällä asiasta vaikeamman mitä se todellisuudessa on. Kiitos tsempeistä ja toivotaan että motivaatio pysyisi edes hetken :-)

 

[miromatti]

Oma motivaationi tulee siitä olosta, mikä salitreenin jälkeen suorastaan virtaa kroppaani. Se on niin hyvä fiilis - raukea ja vahva. Lisäksi säännöllisin väliajoin pienet muutokset kropassa lisäävät motivaatiota entisestään treenaamiseen. Itselleni ulkonäkö on niin tärkeä asia, että olen valmis tekemään sen eteen paljonkin työtä. Tsemppiä! Sä pystyt siihen.

 

[salinpieninmies]

Sullahan on loistavat lähtökohdat totaaliseen elämäntapamuutokseen - itseinho motivaattorina, treenaava poikakaveri sparraajana ja kokemusta jo ennestään siitä mitä laihduttaminen ja kovaa treenaaminen on.

Ainoa asia johon kiinnität huomiota on se, ettet ala dieetille. Vaan pysyvään elämäntapamuutokseen.

Treenaamiseen syntyy himo, heti kun se alkaa kunnolla kulkea ja tuloksia näkyä. Se miten nopeasti tuohon vaiheeseen pääsee, riippuu täysin siitä miten hyvän treeniohjelman ja "peeteen" saa avukseen. Tietty omalla omistautumisella asiaan on myös osuutensa.

Herkuista pääsee eroon, toisen helposti ja toiset vähän tuskaillen. Itse en enää kaipaa mitään läskilääkkeitä. Ennen olin sipsien suurkuluttaja, siis riippuvuus oli jotain huumeisiin verrattavaa. Megapussi meni vartissa tarvittaessa. Nyt ajatuskin oksettaa ja olen kokeillut ettei kourallista enempää pysty enää edes syömään. Jos poikakaverisi syö terveellisesti, ei sulla pitäisi olla suuria ongelmia totutella puputtamaan samaa safkaa, samaan aikaan.

Loppuun vielä muistutus että sulla on todella paljon voitettavaa. Kundikaverisi takuulla syttyy siitä jos innostut treenaamisesta ja diggailee kun kroppasi alkaa kehittyä paremmaksi. Puhumattakaan miten hyvältä susta itsestäsi tuntuu, kun katselet peiliin siinä vaiheessa. Hävittävää ei ole.

 

[diverr]

Ja kun treenin ja kehittymisen makuun pääsee, muuttuu treeneihin lähteminenkin monesti täysin itsestäänselvyydeksi. Kyse ei enää olekaan siitä huvittaako juuri sinä päivänä mennä vai ei, vaan ainostaan siitä että tänään on treenipäivä, joten treeneihin mennään. Silloin ei tarvitse välttämättä käydä asiasta päänsä sisällä minkään sortin taistelua, vaan treeneihin raahaudutaan automaattisesti myös niinä päivinä, jolloin motivaatio ei ole parhain mahdollinen. Tämä puolestaan johtaa kehittymiseen, joka puolestaan taas helpottaa sitä motivaation löytymistä. Ja huonotkin treenit ovat aina parempi asia kuin ei treeniä ollenkaan.

 

[Nannax]

Sullahan on loistavat lähtökohdat totaaliseen elämäntapamuutokseen - itseinho motivaattorina, treenaava poikakaveri sparraajana ja kokemusta jo ennestään siitä mitä laihduttaminen ja kovaa treenaaminen on.

Mä en tiedä onko itseinho oikeasti mikään paras motivaattori. Siitä alkaa helposti sellanen negatiivisen ajattelun kierre, joka pahimmillaan jatkuu siten, että tavoitepainossa pysymisen ajava voima on jatkuva pelko uudelleen lihomisesta/laiskistumisesta. Tuo taas helposti johtaa siihen, ettei uskalla löysätä ollenkaan ja ruuasta ja liikunnasta tulee pakkomielteistä. Se on oikeasti todella stressaavaa ja kuluttavaa, se vie ihan älyttömästi voimavaroja kaikesta muuta tekemisestä.

Mun mieleipide on se, että kannattaa opetella hyväksymään itsensä ja rakastamaan itseä. Koska silloin syntyy positiivisen ajattelun kierre jolloin oikeasti haluaa kohdella itseään ja kroppaansa hyvin, haluaa antaa sille hyvää ravintoa ja mielekästä liikuntaa. Itsensä hyväksyminen ei tarkoita sitä, että antaa asioiden olla ja jatkaa käsi sipsipussilla, vaan sitä, että tiedostaa omien voimavarojensa rajat ja opettelee kohtelemaan itseään hyvin.

 

[Jaksu]

Siis ei nyt perkele. Jos noin paljon vituttaa se 8kg, niin kyllä se motivaatio pitäis löytyä sieltä ihan itsestään. Toisin sanoen se 8kg ei näköjään motivoi riittävästi. Itsestähän tuo kaikki lähtee ja jos oikeasti haluaa painoa pudottaa niin se päätös ja sitoutuminen pitää itse myös tehdä. Poikaystävä nyt sentään yrittää kohteliaasti tehdä palveluksen ja ilmoittaa, että löysät pois. Vielä kun tilannetta oikein helpotetaan sillä, että toinen osapuoli kotona kuntoilee ja vahtii syömisiään. Se on kuin valmiiseen pöytään menisi..