Motivaatiosta ja innostuksesta

[Heiskari]

Terve kaikki!

Minulla on ongelma, jonka uskon olevan niin yleinen, että se
kiinnostanee myös Pakkotoiston lukijoita: miten ja mistä saada
innostusta ja motivaatiota pitää itseään hyvässä kunnossa vielä
vuosien kovan treenin jälkeen? Ennen kuin lähdet jatkamaan ketjua
kliseisillä "lue Flexejä", "muuta treeniohjelmaasi", "osta
vahvempia ampulleja" -tyyppisillä yleispätevillä mutta
sisällöttömillä kommenteilla, ole hyvä ja lue eteenpäin.

Olen 30. vuosipäivääni lähestyvä mies. Saman ikäisen kaverini
kanssa olemme nostaneet painoja 14-vuotiaasta asti;
tuloshakuisesti tätä on tapahtunut reilusti yli kymmenen vuotta.
Tiedämme siis kumpikin, minkälaisin - myös rehellisin - keinoin
lihas ja voima saadaan kasvamaan (kaverini yhteistulos on käynyt
lähes 700 kilossa). Ongelmamme on, että kummallakaan meistä ei ole
enää mahdollisuuksia harjoitella niin, että lihas tai yhteistulos
kasvaisi. Se nakertaa.

Opiskeluaikoina salille saattoi lähteä lähes koska tahansa,
itseään pystyi rääkkäämään helvetillisen intensiivisillä
sarjoilla, ja alkukesästä tunsi aina narsistista tyytyväisyyttä
onnistuneen dieetin päätteeksi. Nykyään ystäväni on yrittäjä, ja
itse joudun matkustamaan työssäni paljon: salille pääsee enää
satunnaisesti. Samoin vuosien treenin seurauksena kummankin
nivelet ja jänteet ovat niin loppuun kuluneita, että isoja rautoja ei enää
pysty liikuttamaan ilman jatkuvaa kipua ja kolotusta. Kaiken
tämän lisäksi olemme molemmat siten ukottuneita, ettei kumpaakaan
motivoi "kesäkunto" (ja sen vaatima harjoitus) siinä mielessä
kuin parikymppistä terassipetoa.

Olisin erittäin kiinnostunut lukemaan mietteitänne siitä, miten
tästä suosta vielä noustaan. Meillä on tallella peruskiintymys
voimaharjoitteluun (lue: kuulumisten vaihtoon salilla) sekä
jonkinasteinen tarve pysyä kohtalaisessa fyysisessä kunnossa
(helpottaa istumatyötä), mutta muuten valoa ei juuri tunnelin
päässä näy. Olenkin avoin kaikille ehdotuksille uusista
urheilulajeista psykoterapiaan. Epäilen kuitenkin vahvasti, että
ystävääni kukaan ei saa lenkkipolulle juoksemaan :lol2:.

 

[PowerAndControl]

jaa a... tohon on aikaa vaikee vastata ku itse olen juuri "parikymppinen terassipeto" :D motivaatiota riittää niiiiin pirusti kaikenlaiseen treenaukseen
tietty voisit harkita jotain taistelulajia, kaveri sai aikamoisen harjoitteluinnostuksen bjj:n aloittamisesta. sori en oo kauheen hyvä tähä neuvoo

 

[-pekkis-]

hmmm...itsekin olen intensiivinen teini-ikäinen himotreenaaja, jota motivoi hameväki sekä jääkiekko...mutta tuo uusi harrastus taistelulajien parissa kuulostaa melko hyvältä idealta, mikäli edellä mainitut nivelet kestää...saamoin jokin muu laji, jossa voimaa ja machohikeä virtaa, kuten jenkkifutis, ovat harkitsemisen arvoisia...kokeneemmat ketut on parempi apu tällaiseen mut tässä ois nyt edes jonkinnäköstä vaihtoehtoa...

 

[munkkendal]

Joo. Kolmekymppisenä juuri treenamisen aloittaneena on myös melko paha vastata, mutta yleisesti ottaen jotain voinee kommentoida silti.

Motivaatioon ja sen lähteeseen mielestäni liittyy melkoisen olennaisesti tavoite. Siis mikä se on? Ennen selkeää tavoitetta on kyllä äärimmäisen vaikeaa löytää motivaatiotakaan.

EDIT: siis jos tavoite on sosiaaliset kontaktit ja terveenä pysyminen, niin intensiivinen voimaharjoittelu ei ehkä ole panos/tuotos suhteeltaan optimaalisin ;)

 

[eccu]

Itsellänikin on tuo sama rajapyykki edessä kuukauden kuluttua. Treeniä on takana yli 14 vuotta. Paljon hankalampaahan treenaaminen on tämän ikäisenä kuin parikymppisenä. Silloin ei ollut vaimoa, 2 lasta, asuntolainaa, työtä tai muutakaan estettä treenille. Nykyään pakolliset hommat vievät suurimman osan päivästä, mutta silti yritän järjestää treenille aikaa. Ilman treeniä pää hajoaisi todella nopeasti.

Itse en ole ehkä koskaan repinyt niin kovasti, että olisin pahemmin hajottanut paikkojani. Senpä vuoksi ei tuota mitään ongelmia treenata yhtä kovasti kuin nuorempana. Rahaakin on vara panostaa vähän enemmän lisäravinteisiin, joten palautuminen tuntuu yhtä nopealta kuin aikaisemminkin.

Kesäkunto kiinnostaa edelleen. Miksipä ei haluaisi näyttää hyvältä vaimon silmissä. Eikä ne katseet muiltakaan naisilta pahaa tee . Saa ehkä vähän itseluottamusta lisää, kun kauniit kesäkissat kääntävät katseen perään. No, se nyt taitaa vaan olla toiveajattelua.

Itse en usko ollenkaan, että olisin saavuttanut huippukuntoni. Koko ajan yritän saada kehitystä aikaiseksi. Eihän se helppoa ole, mutta toistaiseksi olen onnistunut. Eikä moni huipulla oleva bodaaja/voimailija ole ihan parikymppinen. Eli toivoa on, että itsekin voi vielä kehittyä.

 

[Åsa]

Löytyisikö motivaatio kuntoilulle jostain muualta kuin siitä, että pääsee kesäkuntoon, terassikuntoon tai että lihas kokoajan kasvaisi?? Jos motivaatiota hakisi sieltä, että se siihen mennessä hankittu kunto säilyisi, keho ei niin hirveän nopeasti rapistuisi, jaksaisi arjessa ja työssä sekä saisi vähän muuta ajateltavaa ja tekemistä. Pysyisi terveenä, eikä enää aiheuttaisi turhia vaurioita liian isoilla painoilla. Noihin tavoitteisiin pääseen vähemmälläkin eikä tarvitse "rääkätä helvetillisen intensiivisillä sarjoilla". Riittää, että salille tms pääsee suht säännölisesti, ympäri vuoden ja että kuntoilu on siinä mittakaavassa, et jaksaa sen lisäksi tehdä muutakin.

Olet jo iso mies ja voit alkaa määrittämään itseäsi muutenkin kuin olemalla se dietin jälkeinen tiukkakroppainen terassipeto :D

Halusit kuulla vinkkejä uusista urheilulajeista... Minun ehdotukseni on pilates :D Sitä voi miehetkin harrastaa ja on oikein tehtynä rankempaa kuin monet luulee. Nivelille ja jänteillekin ystävällisempi laji. Katso vaikka joku video missä esiintyy mies niin huomaat, että sen lajin harrastajat on kuin Michelangelon Davidin patsas :D Se todella tepsii ja siinä periaatteena on se et vähempi on enempi. Laatu ratkaisee.