Motivaatio täysin hukassa

[anix]

Itse korostaisin muutamia juttuja:

Ulkonäkö on kyllä todella harvalle riittävä motivaatio kantaakseen alkuinnostuksen yli. Mielestäni liikkumisen ilo ja pienet onnistumisen tunteet harjoittelussa on paljon motivoivampia. Ehkä sitä motivaatiota voisikin kerätä siitä, että pakotat itsesi nyt tekemään mitä sun piti tehdä ja sit olet itseesi tyytyväinen kun sait sen tehtyä. Jos vielä treenin jälkeenkin on paska olo, niin ehkä pieni tauko olisi paikallaan. Ja tauon aikana sit vois miettiä mikä ylipäätään ajaa treenaamaan.

Tosta ulkonäköhommasta haluaisin vielä sanoa, että jos tavoite asetetaan sen mukaan, että näyttää muiden silmissä huikealta, niin sillonhan sää et tavallaan itse motivoidu, koska teet sen toisten takia. Musta olis tärkeetä löytää se oma sisäinen tarve tehdä asialle jotain, siksi että haluaa sitten itse ihastella itseään peilistä, eikä niinpäin että muut sit ihastelee. Ylipäätään oma hyväksyntä sille, että ei ehkä saavuta tavoitetta nyt, vaan sitten hieman myöhemmin, olis tärkeetä. Pitää nauttia siitä matkasta, muuten varmasti tuntuu tuulimyllyjä vastaan taistelemiselta koko urakka.

EDIT: Niin lisäkommenttina vielä näin jälkikäteen, että upea ja huikean upeakin voi olla ilmankin että saavuttaa jonkun asetetun laihdutustavoitteen (vaikken nyt siis edes tiedä puhutaanko tässä siitä ollenkaan). Sisäinen hyvä olo kyllä huokuu niin kauas, että siinä ei kilot tai muutamatkaan ole yhtään esteenä kenenkään upeudelle.

Tossa jo mainittiinkin, että miksi on pakko juosta. Tee välillä jotain ihan muuta lajia uusien kokemusten ja vaihtelevuuden takia. Samojen juttujen toistaminen kerrasta toiseen alkaa vähän jokaisella välillä nyppiä. Pienikin "syrjähyppy" toisen lajin pariin voi auttaa treenimotivaatiota kummasti.

Yks mitä voisit tehdä, on että etsit pieniä positiivisia kokemuksia jokaisesta treenikerrasta. Meet vaikka väkisin salille ja teet mitä piti tehdä ja mietit mistä tykkäsit ja tykkäsitkö jostain tosi paljon. Teitkö jotain paremmin kuin odotit tai voisitko ensi kerralla tehdä jonkun jutun paremmin kuin nyt.

Kannattaa muistaa kanssa, että hyvin monesti sanonta "aina kannattaa yrittää" on ihan paikallaan. Vaikka treenikerrasta ei sais sitä parasta intoa päälle, niin oot ainakin yrittäny ja siitäkin jo saa tuntea olonsa hyväksi. Ei tarvita mitään 40kg painonpudotuksia, 40kg treenipainokorotuksia tai mitään muutakaan noin isoa muutosta voidakseen kokea onnistumisen iloa. Pitää vaan osata suhteuttaa kaikki asiat sopivasti toisiinsa. Voitat itsesi jo sillä, että menet tekemään suunnitellun treenin, riippumatta siitä miten se menee. Tosin tätä ei sit kyllä kannata noudattaa loukkaantumisriskissä. Jos on varma siitä että kohta napsuu, niin ennemmin lepoa, koska itsensä pakottaminen väärässä kohdassa voi tehdä enempi haittaa ku hyötyä. Itse oot tietty avain siihen oikeaan ratkaisuun. Mieti asiaa ja tee päätös. Listaa vaikka faktat ja mieti edistymistäs viime aikoina (pidemmällä aikavälillä kanssa). Ehkä se motivaatio löytyy sieltä kun huomaa kristallinkirkkaasti tehneensä jo todella ison työn ja edistynyt joko suunnitellusti tai edes sinnepäin.

 

[Nadesha]

Onpa hyviä pohdintoja, hyvä että tämä ketju nostettiin!

Itsellä tuli aika totaalinen väsähdys ja ylikunto ja ties mitä joitakin aikoja sitten. Liikuin liikaa ja söin ja lepäsin ja nukuin liian vähän, eipä siitä sen enempää. Stupid is what stupid does.

Mutta juuri tuo motivaatio: mä halusin huippukunnon ja upean kropan, ja koska itsekurini on rautainen (liiankin kova), niin itse asiassa mä saavutin nuo tavoitteet. Ja olin aivan tattis, kun tavoite oli saavutettu. Täydellisestä kropasta ei oo hirveesti iloa, jos on niin väsynyt, ettei jaksa tehdä sillä enää mitään.

Nyt oon huomannut, että mun täytyisi kaivaa jostain esiin se vanha motivaationi, joka lähti ihan vaan siitä liikunnan riemusta ja hyvästä jälkiolosta. En tiedä miksi ja milloin se katosi.

Monesti tuntuu käyvän niin (minulla ainakin), että mitä kovemmaksi kunto tulee ja nätimmäksi kroppa, niin tavoitteetkin kasvavat, vaikka olisi syytä tehdä päinvastoin, hellittää (ei ole yhtä kuin repsahtaa). Se on ihan ok ja hyvä motivaattori, jos reilusti ylipainoinen hölkällä motivoi itseään jaksamaan vielä yhden kierroksen miettien "miten hyvältä mä sitten näytän pikkujoulumekossa". Mutta jos on JO hyvässä kunnossa, niin millähän sitä sitten itseään motivoisi, etenkin kun mitään kehitystä ei millään aluella ehkä näy?

Hyvän ja perus-sporttisen kunnon ja normaalipainon saavuttaminen ei todellakaan vaadi valtavaa työtä (etenkin jos lähtötilanteessa ollaan normaalipainossa tai ainakin lähellä sitä). Kisakunto vaatii. Siinä välillä tulee mielestäni suurimmat motivaatiovaikeudet ja kyseenalaistukset eikä tasapainoa ole helppo löytää. Ehkä kaikkein tärkein valaistuminen itselleni oli, että urheilu pitäisi sopeuttaa muuhun elämään eikä päinvastoin, kun kerran en liiku kilpamielessä. Jotain on pielessä, jos skippaa läheisten seuran koska on "pakko" treenata. Tai jos ei voi ottaa kaverin tarjoamaa pullaa, ettei ruokavalio mene pilalle.

 

[Nougat83]

Ah! Tänään treenin pelastajana toimi työkaveri, joka pyysi kanssaan pelaamaan kössiä! Mahtavaa! Ja mahtava fiilis!

Hmm, itse ainakin tarvitsen konkreettisia tuloksia, jotta motivaatio pysyisi yllä. Ja itseäni varten pääasiassa yritän sitä lihasta saada näkyviin - en viihdy tämän hetkisessä kropassani yhtään. Mutta eikai siitä haittaakaan ole, jos joku kaveri vähän kateellisena vierstä sattuisi katsomaankin ;)

Juoksu on kyllä sellanen asia, että se on nykyään lähes aina pakkopullaa. Se on tylsää, yksitoikkoista. En tiedä johtuuko siitä, että aikoinaan en tehnyt mitään muuta kuin juoksin. Oonkin yrittänyt nyt keksiä jotain hyvää korviketta sille. Salin spinningpyörä on ollut varsin mukavaa vaihtelua. Mutta ei normaali pyöräilykään järin innostavaa puuhaa ole. Uima-altaaseen en ole astunut sitten ala-asteen pakollisten liikuntatuntien - en kehtaa näyttäytyä uikkareissa (joo, tiedän mitä kommentteja tähän tulee..).
Mutta nyt tuo kössi on kyllä innostuttanut suuresti, toivottavasti sitä nyt saisi edes kerran viikossa pelattua loppukesän. Tennis ja sulkis olis hyviä kakkosvaihtoehtoja, pitäisi jostain saada vaan pelikaveri ja mailat. Ja se on kyllä totta, että vaihtelu motivoi aina uudella tavalla!

Usein olenkin mennyt salille vähän innottomin fiiliksin, ja ajatuksella, että "teen nyt mitä teen". Mutta olo on mahtava kyllä sen jälkeen. Lähinnä siitä, että sai itseään otettua niskasta kiinni ja painuttua salille. Ehkä sitä jälkeenpäin tulevaa hyvää oloa voisi jotenkin yrittää pitää motivaattorina. Usein se lähteminen on se suurin ongelma, kyllä kun salille / juoksupolulle pääsee, niin sitten homma luistaa.

 

[kinttu]

Täällä kanssa yksi motivaation hukannut.
Mitä pitemmälle kesä on edennyt, sitä laiskemmaksi olen tullut. Nyt kun koulu on poissa kuvioista ja työkään ei vie kaikkea vapaa-aikaa, niin olisi aikaa kuntoilla, mutta ei vaan innosta. Oon miettinyt voisiko sillä olla jotain tekemistä asian kanssa, että muutoin kuin kesällä kun ahertaa samaan aikaan koulussa ja töissä, tekee mieli salille ahertamisen vastapainoksi, vaikka ei aikaa olisi. Nyt pelkkä töissä olo on vissiin niin tylsää, ettei sille tartte mitään vastinetta. Enpä tiiä. Mä oon luullut, että kallis salikortti motivoisi liikkumaan, mutta nyt ei tee edes pahaa lojua kotona kun rahat menee hukkaan. Edes tuleva etelän reissu ei jaksa motivoida, koska kroppa on periaatteessa ihan rantakunnossa tällaisenaankin.
Tulis jo syksy jos vaikka sais motivaatiota vähän takas.

 

[Åsa]

Ihanaa että olette nostaneet tämän aiheen:hyvä:

Motivaation puute rassaa täälläkin. Kaiholla muistan niitä aikoja jolloin jaksoin säännöllisesti mennä salille/jumppaan/lenkille tms. :( Niistä ajoista on kylläkin jo kauan. Jotenkin viime talvikin meni sinnitellessä ja suhteellisen tunnollisesti käydessä, mutta vain sen kolme kertaa/vk. Keväällä nyt oli jonkin sortin motivaation lasku, mutta nyt on pahemmanlaatuinen sellainen. Oikeastaan koko kesänä en ole tehnyt mitään. Salilla käyny ehkä kaksi-kolme kertaa ja sauvakävelee silloin tällöin. Vaikka tämä kesä olisi säiden puolesta ollut vallan mainio viettää salilla.

Sama homma on oikeastaan joka kesä, tai kesän jälkeen. Motivaatio tasan nolla. Ajattelen aina et ulkoilen mielummin näin kesäisin, mutta kaiken kaikkiaan yleinen aktiivisuus on laskussa koko ajan. Joskus sain kilojakin tiputettua, olin vähän timmimpi ja pidin siitä. Olin reippaampi ja aktiivisempi. Kaipaan sitä. En kuitenkaan sitä ylimenokauttani Nyt ei jaksa liikkua, ei kiinnittää huomiota ruokailuun, herkkuihin lipsun ihan joka päivä. Keho ja mieli veltostuu.

Pääni sisällä on ehkä se innostus, lähinnä SUUNNITELLA. Katon kalenteria ja suunnittelen milloin menen salille tms....mutta ne ei toteudu. En saa aikaiseksi lähteä. Tökkii.Tökkii. Tökkii. Ja ärsyttää todellakin kun ne ennen vähemmän liikkuvat tuttavat jaksaa vaan harrastaa.

En tiedä mistä saisin sen potkun perseelle et aloittaisin taas, kun haluan kuitenkin jatkaa tätä harrastusta. Jonkun pitäisi raahata minut sinne salille! Tiedän, että voin paremmin ja olen reippaampi kun liikun säännöllisesti ja syön terveellisesti, mutta se ei vaan nyt tepsi. Parempi ulkonäkö voisi nyt toimia kannustimena tai kehittyminen, mutta taidan olla nyt niin syvällä suossa että ei auta nuokaan. :itku:

Tähän liittyy muuten sekin, että en ole näillä sivuillakaan jaksanut nyt käydä. Ennen luin ihan himona näitä ketjuja. Kiinnosti todella. Nyt on lähinnä vaan et pläääh, taas "mitä söit tänään, eilen..." ja aattelen et ei helv...kiinnosta mitä jotkut syö. Ennen luin myös joka ikisen ravintoaiheisen jutun minkä käteeni sain....eiiiiiiiii kiinnosta nekään enää. Ärsyttää vaan tää terveysterrori :curs:

Sory, tää vuodatus. Älkää ymmärtäkö väärin.

 

[Nougat83]

Åsa, sulla ei ole ketään kaveria, jonka kanssa voisit lähteä lenkille tai salille? Itse kävin muutaman kuukauden salilla kaverin kanssa ja se kyllä oli hyvä tsemppari niinä päivinä, kun olisi tehnyt mieli jäädä kotiin. Oli vaikea lipsua yhteisistä treenikerroista, kun oltiin sovittu että mihin aikaan salilla nähdään.

Mulla ei onneksi vielä ole noin pitkäksi tuo motivaation puute menny (*koputtaa puuta*). Kyse on aina satunnaisista päivistä - esim. tänään menin aivan intoa puhkuen salille ja odotin oikein, että työpäivä loppuu ja pääsee treenaamaan.

 

[Åsa]

Sellaista lenkki-/salikaveria ei oikeastaan ole. Tai voisi ollakin. Yksi kaveri kävi kanssa ennen paljon salilla, mutta on tainnut touhu hiipua häneltäkin. Ja kaverini (kuten minäkin) ollaan vuorotyössä, joten yhteistä treeniaikaa on vaikea saada. Yksi lähtemistä hankaloittava asia on myös se, että minulla ei ole autoa. Pyörällä/kävellen ei ole ollenkaan pitkä matka, mutta sen verran kuitenkin että jos sataa niin jää menemättä.

Kesäaikana intoa laskee myös se, että sillä salilla millä käyn on TODELLA huono ilmastointi, vaikka se on nimetty joskus vuoden saliksikin! Jos ulkona on vähänkään lämpimämpää ja kosteaa niin sama ilma on sisälläkin. Jo sormen nostaminen tuo hien pintaan.

Jotakin positiivistakin; tulin just 1 1/2 sauvakävelylenkiltä :dance:. Sellaista tasaisen sujuvaa kävelyä, aika rauhallista, mutta kuiteskin....

 

[Taskuamatsoni]

Voi että kun olisikin mukava jos olisi treenikaveri! Muutaman kerran nyt tänä vuonna olen kaverin saanut salille mukaan, ja on kyllä huomattavasti kivempää ollut. Harmi vaan kun kavereilla lopahtaa motivaatio jo ennen kuin alkaakaan. Toisaalta nämä kaverit on kyllä ihan sohvaperunatasoa, kivempää olisi vielä jos olisi joku samalla tasolla treenaava. Helpommin vois kokemuksia vaihtaa ja muutenkin reenailusta jutella. Noh, aina ei voi voittaa. :(

 

[Uwish]

tulin just 1 1/2 sauvakävelylenkiltä :dance:.

Eli puolitoista sauvaa? Toisessa kokonainen, toisessa puolikas?:D

Sori, aika huono..
Minulla ei ole sentään ihan kokonaan motivaatio kateissa, on vaan pirusti asioita jotka haittaavat treenaamista. Ja sekin haittaa ja peräti vaikuttaa siihen motivaatioon, kun treenikaverit eivät vaikuta kovin motivoituneilta. Minunko ne pitää repiä sohvilta ja terasseilta treenaamaan, jotta minä saan oman treenini? Välillä niin v*****aa kun oma treeni riippuu muista.:curs:

 

[Nougat83]

Jipii, hyvä Åsa!!

Uwish, toi on kyllä inhottava tilanne, jos oma treeni riippuu muista..eihän sen niin pitäisi mennä.

Eikös tuolla treffipuolella voi kysellä seuraa salillekin? Ite oon vähän miettinyt sitä. Tykkään kyl tehdä yksikseni, mutta just tollasina "en millään jaksais"- päivinä kyllä innokas salikaveri voisi olla hyväksi. Esim. penkissäkin vois olla hyvä, että on joku varmistamassa, niin sais ihan rauhassa kokeilla omia rajojaan. Ja olis se välillä kiva, että joku olis tsemppaamassa. Mutta tosiaan, pitää olla saman tasonen sporttaaja sitten.

Se pari kuukautta kun kävin frendin kanssa kimpassa salilla, ei ollut kyllä mitenkään noh.. kauheen tsemppaavaa. Sarjojen välillä oli kauheen pitkiä juttutuokioita, mä kun olen sitä tyyppiä joka menee salille, tekee treenin ja lähtee pois. Lisäksi me oltiin niin eri tasolla, kun frendi vasta alotti salilla käymisen ja mulla oli vuosi etumatkaa.

 

[Åsa]

Eli puolitoista sauvaa? Toisessa kokonainen, toisessa puolikas?:D

Sori, aika huono..
Minulla ei ole sentään ihan kokonaan motivaatio kateissa, on vaan pirusti asioita jotka haittaavat treenaamista. Ja sekin haittaa ja peräti vaikuttaa siihen motivaatioon, kun treenikaverit eivät vaikuta kovin motivoituneilta. Minunko ne pitää repiä sohvilta ja terasseilta treenaamaan, jotta minä saan oman treenini? Välillä niin v*****aa kun oma treeni riippuu muista.:curs:

Tuollaisessa tilanteessa missä se treenikaveri pitää lähes joka kerta repiä sohvalta mukaan on minusta parempi kuin treenaa yksin. Minulle on ainakin tällä hetkellä ihan tarpeeksi siinä, että saisin oman takamukseni sinne raahattua. Johan siinä menee aikaa ja energiaa ihan hukkaan kun toisia yrittää houkutella mukaan.

Itse voisin kokeilla näin alkuun tuota mitä Anix ehdottaa....eli kiittää itseään siitä että tuli ainakin yritettyä. Voisi opetella olemaan iloinen jo siitä,et tuli lähdettyä (se vaikein vaihe tässä) ja edes jotakin siellä salilla tehtyä, koska se vähäinenkin tekeminen on aina parempi kuin jäädä kotisohvalle löhömään (ja syömään). Jos näin alkutavoitteina olisi se, että saisi sen rutiinin päälle, viis nyt kaikesta muusta. Jep, tästä taidan lähteä :thumbs: Luulen, että se innostus taas sitten palailee sieltä itsestään ja se sellainen aktiivisuus ruokkii itse itseään. Samoin taitaa olla myös tämän velttoitun kanssa.

 

[Uwish]

Tuollaisessa tilanteessa missä se treenikaveri pitää lähes joka kerta repiä sohvalta mukaan on minusta parempi kuin treenaa yksin. Minulle on ainakin tällä hetkellä ihan tarpeeksi siinä, että saisin oman takamukseni sinne raahattua. Johan siinä menee aikaa ja energiaa ihan hukkaan kun toisia yrittää houkutella mukaan.

Niin, no, pääosin treenaankin yksin, mutta vääntötreenejä ei oikeen voi.:D Siis kädenvääntö on laji. Se on vaan noilla jätkillä varsinkin kesäaikaan vaikeeta hikoilla kädenvääntöpöydän ääressä, tai siltä vaikuttaa. Kyllä se taas tästä, meen kaataa puita..

 

[Åsa]

Niin, no, pääosin treenaankin yksin, mutta vääntötreenejä ei oikeen voi.:D Siis kädenvääntö on laji. Se on vaan noilla jätkillä varsinkin kesäaikaan vaikeeta hikoilla kädenvääntöpöydän ääressä, tai siltä vaikuttaa. Kyllä se taas tästä, meen kaataa puita..

:lol2: en tiennytkään, että tuommoista harrastat. Sitten voi olla pieni ongelma jos ei saa treenikaveria. Ala sinäkin kiertämään terasseja ja haastamaan siellä ukkoja kädenvääntöön niin varmasti saat haastajia, tulee tehtyä se treeni siinä samalla :D

 

[Helmi76]

Ihanaa että olette nostaneet tämän aiheen:hyvä:

Motivaation puute rassaa täälläkin. Kaiholla muistan niitä aikoja jolloin jaksoin säännöllisesti mennä salille/jumppaan/lenkille tms. :( Niistä ajoista on kylläkin jo kauan. Jotenkin viime talvikin meni sinnitellessä ja suhteellisen tunnollisesti käydessä, mutta vain sen kolme kertaa/vk. Keväällä nyt oli jonkin sortin motivaation lasku, mutta nyt on pahemmanlaatuinen sellainen. Oikeastaan koko kesänä en ole tehnyt mitään. Salilla käyny ehkä kaksi-kolme kertaa ja sauvakävelee silloin tällöin. Vaikka tämä kesä olisi säiden puolesta ollut vallan mainio viettää salilla.

Sama homma on oikeastaan joka kesä, tai kesän jälkeen. Motivaatio tasan nolla. Ajattelen aina et ulkoilen mielummin näin kesäisin, mutta kaiken kaikkiaan yleinen aktiivisuus on laskussa koko ajan. Joskus sain kilojakin tiputettua, olin vähän timmimpi ja pidin siitä. Olin reippaampi ja aktiivisempi. Kaipaan sitä. En kuitenkaan sitä ylimenokauttani Nyt ei jaksa liikkua, ei kiinnittää huomiota ruokailuun, herkkuihin lipsun ihan joka päivä. Keho ja mieli veltostuu.

Pääni sisällä on ehkä se innostus, lähinnä SUUNNITELLA. Katon kalenteria ja suunnittelen milloin menen salille tms....mutta ne ei toteudu. En saa aikaiseksi lähteä. Tökkii.Tökkii. Tökkii. Ja ärsyttää todellakin kun ne ennen vähemmän liikkuvat tuttavat jaksaa vaan harrastaa.

En tiedä mistä saisin sen potkun perseelle et aloittaisin taas, kun haluan kuitenkin jatkaa tätä harrastusta. Jonkun pitäisi raahata minut sinne salille! Tiedän, että voin paremmin ja olen reippaampi kun liikun säännöllisesti ja syön terveellisesti, mutta se ei vaan nyt tepsi. Parempi ulkonäkö voisi nyt toimia kannustimena tai kehittyminen, mutta taidan olla nyt niin syvällä suossa että ei auta nuokaan. :itku:

Tähän liittyy muuten sekin, että en ole näillä sivuillakaan jaksanut nyt käydä. Ennen luin ihan himona näitä ketjuja. Kiinnosti todella. Nyt on lähinnä vaan et pläääh, taas "mitä söit tänään, eilen..." ja aattelen et ei helv...kiinnosta mitä jotkut syö. Ennen luin myös joka ikisen ravintoaiheisen jutun minkä käteeni sain....eiiiiiiiii kiinnosta nekään enää. Ärsyttää vaan tää terveysterrori :curs:

Sory, tää vuodatus. Älkää ymmärtäkö väärin.

Siis tää Åsan teksti on niin kuin mun omasta kynästä. että en viitsinyt ees omaa vuodatustani kirjoittaa, vaan surutta lainaan tekstin

Mä yritän pinnistää sinne salille ja joka kerta kun oon kalenteriin merkannut, että salille menisin,
niin aina on jotain mukaestettä.... Mä olisin varmaan joku fitnessin maailmanmestari, jos ajatustasolla lajissa kilpailtaisiin, mutta fyysinen aktiivisuus on tällä hetkellä perunan tasoa.

Sitten kun en jaksa liikkua, niin masentaa ja syön sokeria (siis karkkia, jädee, pullaa, en sentäs suoraan paketista -vaikka taitaa kylläs jo olla mun tapauksessa aika sama tuleeko herkuista vai paketista, kun paljon sitä suuhun lapan anyway), aargh!!! Puolessa vuodessa painoa on tullut seitsämän kiloa ja fiilis laskee koko ajan enemmän kun paino nousee! Voi itku mistä mää oikeasti nyt sen motivaation kaivaisin??? Auttaakohan tää julkinen tunnustaminen asiaa? Pitäkää mulle peukkuja!

Olin mä sentään eilen 70min peruskuntolenkillä (kävellen), mutta siinä sitten kahden viikon urheilut...
Aika rajua... :D

 

[Nougat83]

Auttaakohan tää julkinen tunnustaminen asiaa? Pitäkää mulle peukkuja!

Täällä on peukut pystyssä Itselläni huomasin, että ainakin tuohon aerobisen treenin motivaatiopuutokseen auttoi uusi laji. Aloin pelaamaan kössiä! Nyt odotan ihan innoissani jo viikon aerobista treeniä: siinä ei kauheesti kelloa kerkee vilkuilla, aika menee tosi nopeesti, hiki virtaa ja rasva tirisee

 

[Meah]

Siis tää Åsan teksti on niin kuin mun omasta kynästä. että en viitsinyt ees omaa vuodatustani kirjoittaa, vaan surutta lainaan tekstin

Mä yritän pinnistää sinne salille ja joka kerta kun oon kalenteriin merkannut, että salille menisin,
niin aina on jotain mukaestettä.... Mä olisin varmaan joku fitnessin maailmanmestari, jos ajatustasolla lajissa kilpailtaisiin, mutta fyysinen aktiivisuus on tällä hetkellä perunan tasoa.

Sitten kun en jaksa liikkua, niin masentaa ja syön sokeria (siis karkkia, jädee, pullaa, en sentäs suoraan paketista -vaikka taitaa kylläs jo olla mun tapauksessa aika sama tuleeko herkuista vai paketista, kun paljon sitä suuhun lapan anyway), aargh!!! Puolessa vuodessa painoa on tullut seitsämän kiloa ja fiilis laskee koko ajan enemmän kun paino nousee! Voi itku mistä mää oikeasti nyt sen motivaation kaivaisin??? Auttaakohan tää julkinen tunnustaminen asiaa? Pitäkää mulle peukkuja!

Olin mä sentään eilen 70min peruskuntolenkillä (kävellen), mutta siinä sitten kahden viikon urheilut...
Aika rajua... :D

Oi voi, niin tuttua. Mäkin merkkailen siksi kalenteriin saleja, jotten jättäisi niitä pois. Yksi tapa millä myös saa itseään sinne raahattua on se ensinnäkin, että menee heti töiden jälkeen. Ei mihinköön kotiin välillä! Sieltä jaksa sikakaan nousta ylös enää sitten:D Ja kimppatreenit kaverien kanssa. Peruminen ei ole kivaa, varsinkaan jos joutuu sitä koko aika tekemään;)

Toinen mikä mulla toimii on huoltaa itseään: meikata töihin, pukeutua siististi (hankkia mahdollista rusketusta) ja saada itselle sievä fiilis. Mulla ikävä kyllä vaikuttaa se, että jos on ihan perse olo ja näytän harakalta, niin vituttaa pelkkä ajatus siitä, että joudun mennä näyttämään possunaamaani julkisille paikoille. Silloin yleensä suunta on kotiin.

Jos mulla on taas sellanen fiilis että uus tukka, nätti olo jne. niin innostun siitä jumpastakin sit kun haluan ylläpitää sitä oloa..vaikeaa selittää

Mp3sen sisällön vaihtaminenkin vaikuttaa motivaatioon. Kummasti.

Herkut viikonlopulle sitten ja viikko siistiä elämistä. Mä olen itelläni huomannut sen, että jos viikolla mokaan ja herkuttelen niin en jaksa enään salillekaan sit lähteä kun viikko anyway pilalla. Tyhmä ajattelutapa, mutta se helposti tulee kun on tarpeeksi morkkis ja harmittaa.

 

[HeatN]

Jos mulla on taas sellanen fiilis että uus tukka, nätti olo jne. niin innostun siitä jumpastakin sit kun haluan ylläpitää sitä oloa..vaikeaa selittää

Mp3sen sisällön vaihtaminenkin vaikuttaa motivaatioon. Kummasti.

Mulla auttaa samanlainen ajattelu. Jos jaksan vähän lakata kynsiä, laittaa hiuksia, ostaa istuvia (sali)vaatteita ja muutenkin huoltaa itsestäni niin on salillakin käynti helpompaa ja hauskempaa. Ikään kuin osa koko hommaa eli itsensä huoltamista. Kun tuntee itsensä muutenkin ihan kivaksi ja viehättäväksi, jotenkin on kivempaa myös lähteä salille yhä parantamaan sitä oloa.

Perusmotivaattorina ei kuitenkaan ole pelkkä tai edes suurimmaksi osaksi ulkoinen olemus, vaikka se joskus potkiikin eniten pebaan, jotta salille tulisi edes lähdettyä. Hyvä olo, fiilis, elämäntapa ja kaveripiirin muokkaantuminen osittain harrastuksen ympärille ovat myös innostavia ja motivoivia asioita. Ja ne ovat ehkä ne tärkeimmät pitempiaikaisen motivoinnin kannalta. Myös musiikki joskus antaa energiaa niin, että on helpompaa lähteä ja tehdä hyvä treeni.

 

[senni]

Toinen mikä mulla toimii on huoltaa itseään: meikata töihin, pukeutua siististi (hankkia mahdollista rusketusta) ja saada itselle sievä fiilis. Mulla ikävä kyllä vaikuttaa se, että jos on ihan perse olo ja näytän harakalta, niin vituttaa pelkkä ajatus siitä, että joudun mennä näyttämään possunaamaani julkisille paikoille. Silloin yleensä suunta on kotiin.

Jos mulla on taas sellanen fiilis että uus tukka, nätti olo jne. niin innostun siitä jumpastakin sit kun haluan ylläpitää sitä oloa..vaikeaa selittää

Mp3sen sisällön vaihtaminenkin vaikuttaa motivaatioon. Kummasti.

Herkut viikonlopulle sitten ja viikko siistiä elämistä. Mä olen itelläni huomannut sen, että jos viikolla mokaan ja herkuttelen niin en jaksa enään salillekaan sit lähteä kun viikko anyway pilalla. Tyhmä ajattelutapa, mutta se helposti tulee kun on tarpeeksi morkkis ja harmittaa.

Tää on ihan kuin mun suusta. En tajua mikä siinä on, että jos tuntee näyttävänsä huonolta, löysä olo, ei ole treenannut jostain syystä hetkeen, on sinne salille raahautuminen ihmeen hankalaa. Ja tuo viikolla herkuttelu!! Ajattelen ihan just kuin Meah, jos herkuttelee iltapäivällä, on mukamas koko päivä pilalla ja tällöin jää hyvin helposti treeni tekemättä..ja helposti myös seuraavana päivänä..ja sit tulee taas ostettua vaikkapa karkkia ja sama jatkuu.

Mutta voi sitä hetkeä, kun raahautuu sinne salille ja saa sen hyvän fiiliksen taas takaisin miks sitä on niin tyhmä, että hukkaa "tahallaan" fiilikset ja vaihtaa niihin huonoimpiin ja samalla tekee hallaa itselleen ihan henkisellä sekä treenien puolella..

 

[naun]

Itselläni on joskus kausia, joilloin salille meno (tai muukaan liikunta) ei kiinnosta.
Kuitenkin kun tauon jälkeen menee salille ja saa taas treeni rytmistä kiinni
homma alkaa luistaa! Tärkeetä on, et pitää pienen tauon kun
ei innosta (mut ei liian pitkää) ja sitten vaan päättää taas mennä sallille.
Helposti tottuu vaan olemaan
kotona tekemättä mitään...mutta toisaalta taas tottuu myös siihen, että
käy siellä salilla. Tsemppiä kaikille!

 

[ninia]

Mulle toimii:

Salille suoraan koululta / duunista, tavarat valmiiksi pakattuna aamulla -> Asennoituminen treeniin jo etukäteen, eikä sitä peruta
Treenit kalenteriin, jolloin tulee suunniteltua myös levot järkevästi
Puhdasta syömistä tukee myös suunnittelu: Tällä hetkellä syön töissä omat eväät, joten koko päivän ruuat laitetaan jo valmiiksi edellisiltana. Ei tarvitse "sortua" syömään sitä sun tätä, kun on jo järkevät ateriat valmiina ruoka-aikana.
Rutiini aika äkkiä, eikä sitä pidä enää hankalana. Positiivista kehää vahvistaa säännöllisyyden tuoma jaksaminen ja hyvä olo. Tämä ei poissulje sosiaalielämää, jos vaivautuu pikkuisen suunnittelemaan tulevaa päiväänsä ennakkoon.

Vointeja ja tsemppiä treeniin myös täältä!