- Liittynyt
- 26.8.2002
- Viestejä
- 275
Kasari-threadin innoittamana aloin muistelemaan omia mopojuttuja, jotka kyllä ajoittuvat tohon 90-luvun alkuun.
Mopona oli Tunturi Tiger Aqua "vesimopo", ainoa nestejäähdytteinen siihen aikaan. Tosin ei siitä nestejäähdytyksestä mitään erityistä hyötyä ollut.
Kavereilla samassa jengissä oli Suzuki S1, muutama Monkey, PV ja olipa yksi pappa-Tunturikin.
Aluksi mopo oli vakio, mutta sitten varustelukilpailu lähti käsistä. Kaveri vaihtoi PV:n välityksiä ja koulusta kotiin tullessa pitkällä suoralla katosi horisonttiin. Meikäläinen ihmetteli, että mitäs helvettiä... Tästä se lähti, vaihdoin tunturiin välityksen ja 8 millin Mikunin tilalle 16 millin Dellorto. Koulusta kotiin ajelin kaverin rinnalla kolmosella kaverin ajaessa nelosella kunnes tulimme samalle tutulle suoralle. Totesin kaverille, jotta terve, vaihdoin neloselle ja käänsin kaasun täysille. Kaverin ilme oli näkemisen arvoinen. Varustelukilpa loppui, kun kiihdytin kakkosella 50 km/h vauhtiin ja magneetto irtosi paikaltaan ja hajotti kaikki pikkuosat magneeton sisältä. vauhdittajana oli silloin 80 läppäpytty. Toisella kaverilla siirtyi ajokorttikin varustelun seurauksena, itse olin onnekas.
Kaikenlaista tonttuilua tuli harrastettua siihen aikaan. Hauskin sattuma taisi olla, kun uutena vuotena -93 piti kaljapäissään lähteä kylille ihmettelemään. Kaverin kanssa päätettiin lainata yhden toisen kaverin PV:tä, selitettäisiin sitten myöhemmin ja eihän matkaakaan olisi kuin pari kolme kilometriä. Minä olin vähän enemmän selvänä joten jouduin ajamaan kaverin tullessa taakse. PV ei ole mikään tilaihme, mutta jos kuski istuu aivan edessä, niin kyllähän siinä kaksi kulki mukavasti (ainakin silloin 60-kiloisina). Tie oli kovaksi jäätynyttä lunta ilman hiekkaa, mutta varovaisesti ajaen mopo pysyi ihan hyvin pystyssä. Muutaman sata metriä ajo meni ihan hyvin, kunnes vaistomaisesti korjasin istuma-asentoa, joka oli ihan liikaa edessä... Kaveri ei loukkaantunut, mutta perkeleenmoista älämölöä se piti maatessaan selällään tiellä.
Taannoin kävin kotikulmilla ja ihmettelin, missäs moponuoriso on. Perjantai-ilta ja missään ei haise kaksitahtinen ja rengas ei pala. kaveri totesi, että eipä täällä paljon porukka enää ajele, ne pelaa kotona pleikkaria. En tiedä, jotenkin vain tuntuu, että kyllä mopojen kanssa kylillä päristelystä parempia muistoja jää kuin jostain plaeikkarin hakkaamisesta neljän seinän sisällä. Oli se hienoa aikaa, melkein tuntee kaksitahtisen käryn nenässään...
Mopona oli Tunturi Tiger Aqua "vesimopo", ainoa nestejäähdytteinen siihen aikaan. Tosin ei siitä nestejäähdytyksestä mitään erityistä hyötyä ollut.
Kavereilla samassa jengissä oli Suzuki S1, muutama Monkey, PV ja olipa yksi pappa-Tunturikin.
Aluksi mopo oli vakio, mutta sitten varustelukilpailu lähti käsistä. Kaveri vaihtoi PV:n välityksiä ja koulusta kotiin tullessa pitkällä suoralla katosi horisonttiin. Meikäläinen ihmetteli, että mitäs helvettiä... Tästä se lähti, vaihdoin tunturiin välityksen ja 8 millin Mikunin tilalle 16 millin Dellorto. Koulusta kotiin ajelin kaverin rinnalla kolmosella kaverin ajaessa nelosella kunnes tulimme samalle tutulle suoralle. Totesin kaverille, jotta terve, vaihdoin neloselle ja käänsin kaasun täysille. Kaverin ilme oli näkemisen arvoinen. Varustelukilpa loppui, kun kiihdytin kakkosella 50 km/h vauhtiin ja magneetto irtosi paikaltaan ja hajotti kaikki pikkuosat magneeton sisältä. vauhdittajana oli silloin 80 läppäpytty. Toisella kaverilla siirtyi ajokorttikin varustelun seurauksena, itse olin onnekas.
Kaikenlaista tonttuilua tuli harrastettua siihen aikaan. Hauskin sattuma taisi olla, kun uutena vuotena -93 piti kaljapäissään lähteä kylille ihmettelemään. Kaverin kanssa päätettiin lainata yhden toisen kaverin PV:tä, selitettäisiin sitten myöhemmin ja eihän matkaakaan olisi kuin pari kolme kilometriä. Minä olin vähän enemmän selvänä joten jouduin ajamaan kaverin tullessa taakse. PV ei ole mikään tilaihme, mutta jos kuski istuu aivan edessä, niin kyllähän siinä kaksi kulki mukavasti (ainakin silloin 60-kiloisina). Tie oli kovaksi jäätynyttä lunta ilman hiekkaa, mutta varovaisesti ajaen mopo pysyi ihan hyvin pystyssä. Muutaman sata metriä ajo meni ihan hyvin, kunnes vaistomaisesti korjasin istuma-asentoa, joka oli ihan liikaa edessä... Kaveri ei loukkaantunut, mutta perkeleenmoista älämölöä se piti maatessaan selällään tiellä.
Taannoin kävin kotikulmilla ja ihmettelin, missäs moponuoriso on. Perjantai-ilta ja missään ei haise kaksitahtinen ja rengas ei pala. kaveri totesi, että eipä täällä paljon porukka enää ajele, ne pelaa kotona pleikkaria. En tiedä, jotenkin vain tuntuu, että kyllä mopojen kanssa kylillä päristelystä parempia muistoja jää kuin jostain plaeikkarin hakkaamisesta neljän seinän sisällä. Oli se hienoa aikaa, melkein tuntee kaksitahtisen käryn nenässään...