MMA-Blog - Tina Lähdemäki

[MikaT2]

Nuo vetoketjut ja taskut ynm. ylimääräiset härpäkkeet on tosiaan vittumaisia painiessa.

 

[Tina Lähdemäki]

Thaimaan lämpöä

Palasin muutama päivä sitten kahden ja puolen viikon mittaiselta Thaimaan reissulta. Matka piti sisällään lomailua, kulttuuria ja luontotutkimuksia, mutta myös kovaa treeniä paikallisella salilla. Valkoinen tyttö, joka ei todellakaan osaa potkia, aiheutti salilla hilpeyttä sekä useita myötähäpeän nauruja, mutta kaikesta huolimatta tunsin oloni tervetulleeksi ja paikalliset valmentajat taisivat vähän jopa pitää minusta.

Sali oli käsittääkseni melko perinteinen thaimaalainen sali. Sali sijaitsi melko kaukana varsinaisista turistikeskuksista, mutta kun oppi nopeimman reitin matkaan kului skootterilla ihan siedettävät 20 minuuttia. Sali oli yhtä kuin yhden puutalon pihaan rakennettu katos, jonka alla oli betonilattia, muutamia säkkejä sekä kaksi kehää. Varusteita oli siellä täällä lattialla ja kehien reunoilla. Yhdellä ja itse asiassa ainoalla seinällä oli julisteita sekä valokuvia salin ottelijoista ja valmentajista. Välillä salilla pyöri omistajien ja ottelijoiden lapsia ja aina silloin tällöin katoksen reunalla kävi joku kulkukoirista kurkkaamassa. Eli kaiken kaikkiaan, seinien puuttumista lukuun ottamatta, salin yleisilme oli melko sama kuin suomalaisillakin saleilla.

Valmentajanani salilla toimi vanhempi jo hieman pyöristynyt thaimaalainen mies. Valmentaja puhui todella heikkoa englantia, mutta yleensä tehosti sanomaansa lyömällä minua pistarilla päähän. Pistarista sai päähänsä aina jos ei ymmärtänyt ohjeita, teki tekniikan huonosti, ei keskittynyt tai ei pitänyt suojausta ylhäällä. Jos nauroi saatuaan pistarista, sai siitä nauttia yleensä vielä pari kolme kertaa uudestaan. Pistehanskat siis osuivat yhden treenin aikana päähäni aika lailla yhtä monta kertaa kuin hanskoihinikin. Valmentajani oli kaiken lisäksi ikäisekseen mieheksi todella nopea, joten yleensä huomasin lyönnit vasta kun ne olivat jo osuneet päähäni.

Huonolle tekniikalleni ei parissa viikossa ehditty ihmeitä tekemään, mutta nautin treenaamisesta Thaimaassa ja ainakin luulen oppineeni jotain uutta. Tunnelma salilla oli mukava ja erityisesti pidin valmentajani isällisestä tyylistä huolehtia minusta. Sain kovaa palautetta, jouduin tekemään paljon töitä ja sain treenin aikana useaan otteeseen ympäri korvia pistarista, mutta hän piti minusta aina hyvää huolta erätauoilla ja joka treenin päätteeksi sain halauksen sekä pusun otsalle. Vaikka vierailuni salilla kestikin vain muutaman viikon, tuntui kotiinlähtö haikealta. Toivon mukaan pystyn pitämään valmentajalle tekemäni lupauksen ja vierailemaan salilla vielä uudestaankin.

Koska treenatessa ei mielestäni tapahtunut mitään ihmeellistä, tarvitsee minun kertoa yksi omasta mielestäni hauska juttu….

En ole mikään pakkauksen parhaiten paahtunut papu, mutta kuitenkin joka kesä ja jokaisella ulkomaan matkallani toivon saavani sen elämäni ensimmäisen rusketuksen. Reissun viimeisen päivän ja kotiinlähdön lähestyessä kaikki vähäinen väri, mitä olin auringosta saanut, oli keskittynyt naamaani pisamien muodossa. Olin edelleen samanlainen pieni valkoinen tamponi kuin Suomessakin, ainoastaan naamani näytti ja näyttää edelleen siltä kuin olisin ollut ulkohuussin räjähdyksessä. Viimeisenä päivänä päätin uhrata tunnin arvokkaasta lomailustani auringon ottoon, jotta edes joku uskoisi, että olen ollut ulkomailla. Muutamaa tuntia ennen kuin oli määrä lähteä ajamaan lentokentälle, totesin kuitenkin, että tunti auringossa on ilmeisesti liikaa tälle tamponille. Olin polttanut sekä selkäni että takapuoleni ja reiteni. Eikä kyse ollut mistään pikku punoituksesta, olin kauttaaltani paloauton punainen. En ole ikinä kärsinyt niin paljon kuin ajaessamme lentokentälle. Normaalin autoilun olisi vielä voinut kestää, mutta on täysin eri asia kun ajetaan 120km tunnissa ja yrität pitää penkistäsi kiinni, jotta et putoaisi lattialle, koska asfalttia ei ihan muutamaan vuoteen ole kunnostettu. Onneksi sain vielä lentokentältä aloe veraa ja pääsin vessaan hieromaan sitä käristyneelle iholleni. Näin ollen reissuni ikimuistoisin hetki oli seistä lentokentän vessassa ilman housuja, nojata kasvot vessan oveen ja nauttia ilmastoinnin viileästä puhalluksesta palaneilla pakaroilla.

 

[Tina Lähdemäki]

Naisten kamppailu-urheilua

Tänään tapahtuu jotain ainutlaatuista niin naisten vapaaottelun kuin naisten lukkopainin ja bjj:nkin näkökulmasta. Tänään starttaa Jyväskylässä kolmen päivän mittainen naisten lukkopaini ja bjj seminaari, jonne vetäjäksi saapuu ruotsalainen Ida Hansson. Hansson on menestynyt hyvin niin lukkopainin kuin bjj:nkin saralla ja yksi hänen merkittävimmistä tähänastisista saavutuksistaan on bjj:n MM hopea.

Yleensä kaikkien leirien vetäjänä toimii mies ja myös suurin osa osallistujista on miehiä, joten on hienoa saada myös naisten näkökulmaa lajeihin. Leiri on todennäköisesti myös osallistuville naisille antoisampi, kun tekniikoita ja sparreja pääsee vetämään oman kokoistensa kanssa. Toivottavasti leiri saa paljon osallistujia, jotta vastaavien järjestäminen olisi jatkossakin kannattavaa. Leirille ehtii mukaan vielä huomenna ja sunnuntaina, jos vain kiinnostusta riittää. Leirille ei ole minkäänlaisia tasovaatimuksia, vaan kaikki ovat tervetulleita. Myös vapaaottelua tai pelkästään lukkopainia harrastavat tytöt saavat varmasti leiristä paljon irti. Lisätietoa leiristä löytyy esimerkiksi facebookista ”Susirajan tuolla puolen with Ida Hansson.”

Jyväskylä on muutenkin kunnostautunut panostamaan naispainijoihin ja –vapaaottelijoihin. Joulukuussa Jyväskylässä järjestetään jo perinteeksi muodostunut shooton amatööriotteluilta, mutta tällä kertaa kehään nousevat vuorostaan naiset. Tällä hetkellä kiinnostuneita tyttöjä on jo ilmoittautunut ihan kiitettävä määrä, mutta lisää kaivataan vielä. Illassa ottelee siis vain naisia, joista moni on ensikertalainen. Kaikki ottelut käydään shooton amatöörisäännöillä ja painoluokat noudattavat shooton painoluokkia. Jos pientäkään kiinnostusta heräsi, kannattaa ottaa yhteyttä Jyväskylän Fight Clubiin mahdollisen ottelun sopimisesta. Otteluiltaan pätee sama kuin naisten leiriinkin; jos ilta on kannattava, järjestetään se uudelleen seuraavanakin vuonna, joten ehdottomasti kaikki kiinnostuneet paikalle.

Molemmat vain naisille suunnatut tapahtumat ovat suuria askelia eteenpäin naisten kamppailu-urheilussa. Monille naisille kehään astumiseen tai leirille osallistumiseen on huomattavasti pienempi kynnys, jos muutkin osallistujat ovat naisia. Isommat naisille suunnatut tapahtumat lisäävät myös miesten kiinnostusta naisten harrastamiseen. Toivottavasti sekä leiri että ottelutapahtuma ovat molemmat onnistuneita ja vetävät paikalle paljon kiinnostuneita. Kiitokset molemmista tapahtumista kuuluvat Jyväskylän Fight Clubille.

 

[JanneM]

Kiitokset erityisesti kuuluvat Venla Luukkoselle ja Hanna Hirvoselle ketkä ovat ottaneet asiakseen naispainin kehittämisen.
Meillähän pyörii tällä hetkellä kahdet treenit viikossa pelkästään naisille. Niissäkin opetuksesta vastaavat Venla ja Hanna.
Ja olen melko varma, että sekä tyttöseminaareja että tyttöjen vapari tapahtumia tullaan Jyväskylässä järjestämään vastaisuudessakin.
Toivottavasti viikonloppuna on paljon tyttöjä matolla nauttimassa Idan opetuksesta. Idan meriitteihin voisi lisätä vielä pronssi mitalin tämän vuoden ADD MM-kisoissa.

 

[Tina Lähdemäki]

MMA-Blog - Tina Lähdemäki herää henkiin

Viimeisin päivitykseni blogiini on noin puolitoista vuotta sitten, kun odottelin vielä olkapääni tähystysleikkausta. Nyt on leikkaus, kuntoutukset sekä itsensä keräily takana ja alan olla taas hyvässä iskussa, joten on aika herätellä blogia uudelleen henkiin. Jatkossa kirjoitan kaikki blogitekstit omalle sivustolleen, josta kopioin aina tänne pienen pätkän sekä linkin, josta pääsee lukemaan loput tekstistä. Toivottavasti kiinnostusta edelleen löytyy ja blogi saa myös tätä kautta lukijoita. Kuten aiemminkin, arvostan kaikkia kommentteja ja niitä voi jatkossa kirjoittaa joko tänne tai blogini viralliselle sivulle.

Uuden blogini ensimmäisessä tekstissä esittelen itseni, vaikka varmaankin osalle teistä olen entuudestaan tuttu nimi ja kirjoittaja. Tällä kertaa teksteissä pääsee myös hieman aiempaa enemmän tutustumaan siviili- ja työ-Tinaan. Myös kuvia on enemmän ja lisää ilmestyy aina kun jotain kuvattavaa on. Käykää lukemassa, kommentoikaa ja kertokaa kaverille! :dance:

http://tinalahdemaki.blogspot.fi/

 

[Grapplebanner]

No niin. Kävikin mielessä jossain vaiheessa, että kaivaisi tämän ketjun ylös ja kysyisi vieläkö ura jatkuu. Olin joskus viime vuonna, ehkä syksyn paikkeilla, näkevinäni nimesi jonkun amatöörikisan listoilla. Eli haetko ottelutuntumaa tauon jälkeen amatöörikehistä? Ja onko tuo siis mahdollista vaikka on jo ammattilaisotteluita alla?

Jatkossa kiinnostaisi kuulla myös tuosta olkapään kuntoutuksesta. Minkälainen oli prosessi ja kauan meni leikkauksesta ennen kuin pystyit treenaamaan täysillä? Ja meinaatko otella jo nyt keväällä ammattilaiskehissä? Tsemppiä jatkoon.

 

[Tina Lähdemäki]

Ottelin ensimmäisen comeback-otteluni viikko sitten lauantaina ja siitä olis tarkoitus tämän tai huomisen aikana saada pidempää riipustusta vielä aikaiseksi. Ja tuntuu aivan uskomattoman hienolta kuulla, että jota kuta kiinnostaa! :hyvä:

Tein tällaisen samantyylisen ketjun potku.nettiin ja sain palautetta, ettei tämän tyylinen toiminta ehkä olisi aivan täysin sopivaa. Itselleni bloggerin käyttö on helppoa ja nopeaa, pystyn liittämään kuvia ja tuomaan enemmän omaa persoonaani sitä kautta esiin, siksi siis siirryin sen käyttöön. Tarkoitus siis olisi, että kirjoitan osan tekstistä tänne ja liitän loppuun linkin, jonka kautta pääsee lukemaan loput tekstistä jos asia kiinnostaa. Jos linkin jakaminen koetaan epäsovivaksi, voin jättää sen tekemättä ja jatkaa blogin pitämistä pelkästään bloggerin kautta. Herääkö jollekin mielipiteitä tai tunteita asiasta? Kaikki mielipiteet otetaan mielellään vastaan ja ymmärrän kyllä jos oman henkilökohtaisen bloginsa linkin jakamista ei katsota hyvällä.

 

[zzzx]

Tein tällaisen samantyylisen ketjun potku.nettiin ja sain palautetta, ettei tämän tyylinen toiminta ehkä olisi aivan täysin sopivaa. Itselleni bloggerin käyttö on helppoa ja nopeaa, pystyn liittämään kuvia ja tuomaan enemmän omaa persoonaani sitä kautta esiin, siksi siis siirryin sen käyttöön. Tarkoitus siis olisi, että kirjoitan osan tekstistä tänne ja liitän loppuun linkin, jonka kautta pääsee lukemaan loput tekstistä jos asia kiinnostaa. Jos linkin jakaminen koetaan epäsovivaksi, voin jättää sen tekemättä ja jatkaa blogin pitämistä pelkästään bloggerin kautta. Herääkö jollekin mielipiteitä tai tunteita asiasta?

Itse en keksi mitään syytä miksei voisi jakaa linkkiä omaan blogiinsa, kuulostaa juuri hyvältä tuo että kirjoitat tähän osan ja linkin päässä on loput tekstistä. Mutta toisaalta minun mielipiteelläni ei taida olla mitään merkitystä jos Pakkotoiston ylijumalat toisin päättävät.

 

[Disturbed Ninja]

Kiitos hienosta blogista, tuli luettua kerralla putkeen Kuulosti oikeasti hienolta ja mahtavalta tuo Jyväskylän vyötraditio :D

Onnea tuleviin otteluihin ja treeneihin, vapaaottelu itsellekin tajuttoman suuri asia, fanaattisesti tulee siihen suhtauduttua ja 22. päivä tätä kuuta alkaa peruskurssi.. Aikaisemmin tuli treenattua erään porukan kanssa pohjoisessa.

Viva MMA

 

[Jontte89]

Olis kiva jos voisit pistää kaiken tännekkin?

 

[eijay]

Mun mielestä kuulostaa ihan jeppikseltä systeemiltä tuo kaavailemasi kuvio, eli että laitat maistiaiset tänne, ja jos vielä senkin jälkeen lukuhermoa kutkuttaa, niin voi sitten kätevästi siirtyä linkin kautta tuonne blogin puolelle. Ei tuossa järjestelyssä ole ainakaan mun mielestä mitään moitittavaa.

Muutenkin on mukavaa kuulla, että runosuoni alkaa taas pulppuamaan ja että tälle bloggailulle on luvassa jatkoa. Mielenkiinnolla olen lukenut aikaisempiakin juttujasi. Hommasta paistaa läpi pirteä ja hyvä asenne kaikkeen tekemiseen, joka saa lukijankin hyvälle tuulelle. Jotain matsia taisin olla ihan paikanpäälläkin katsomassa osittain tämän ketjun innoittamana. Liian harvoin tullut vaan itse kirjoiteltua tänne tai annettua ylipäätänsä mitään palautetta. Ei muuta kuin tsemppiä jatkoon vaan meikäläisenkin puolesta.

 

[Jontte89]

Joo muuten hyvä mutta ei tuota blogia kaikki osaa käyttää. itse näen vaan esittelyn.

 

[Disturbed Ninja]

Joo muuten hyvä mutta ei tuota blogia kaikki osaa käyttää. itse näen vaan esittelyn.

Ei siinä vissiin vielä muita ole?

 

[Tina Lähdemäki]

Comeback

Kaksi vuotta sitten olkapääni meni toisessa ammattilaisottelussani sijoiltaan rikkoen samalla olkapään rustoa ja hauislihaksen. Jouduin jäämään pitkälle tauolle sekä harjoittelemisesta että kilpailemisesta. Loukkaantuminen on ollut tähänastisen urheilu-urani kovin paikka henkisesti. Jouduin käsittelemään paljon sekavia tunteita pettymyksestä vihaan ja tauolle jäämistä ei ollut helppo hyväksyä. Nyt jälkikäteen voin kuitenkin sanoa loukkaantumisen kasvattaneen minua urheilijana enemmän kuin mikään, sillä jouduin opettelemaan kuuntelemaan omaa vartaloani ja hyväksymään, etten olekaan kuolematon. Rajun tunnemyrskyn jälkeen alkoi käden kuntoutus ja nyt voin vihdoin sanoa olevani taas iskussa. Ennen loukkaantumista ehdin ottaa viisi amatööriottelua, voittaa Suomen Mestaruuden sekä otella ammattilaisurani ensimmäiset kaksi ottelua.

Tein paluuta vapaaottelukehiin jo pidemmän aikaa, mutta jouduin perumaan ensimmäisen sovitun comeback-otteluni, koska mursin nenäni viikkoa ennen ottelua. Toinen loukkaantuminen oli jo helpompi hyväksyä ja ajatella, että nyt on vain annettava naaman parantua ja tehtävä sillä aikaa jotain muuta. Myönnän kyllä tirauttaneeni pienet tyttö-itkut, koska pelkäsin naamani menneen piloille. Nyt nenä on kuitenkin suorempi kuin ennen ja murtumasta ei ole kuin muutama valokuva sekä Pinokkio-lempinimi muistona.

Nenän parannuttua alkoi jälleen treenaaminen ja uusi otteluun valmistautuminen. RNC Sport Club järjesti 5.1.2013 omat pienet amatöörivapaaottelukilpailut ja kirjoitin päivän itselleni kalenteriin seuraavaksi välitavoitteeksi. Olin aiemmin ilmoittautunut muutamiin salikilpailuihin 56-kiloisena, mutta koska pieniä tyttöjä on melko vähän, oli pieneen sarjaan vaikea löytää vastustajaa. Päätin joustaa painoluokkaa parilla kilolla ylöspäin, jotta vihdoin pääsisin edes kehään asti. Muutamaa viikkoa ennen kilpailuja valmentajamme Janne Tulirinta ilmoitti vastustajan löytyneen ja nousisin kehään MMA Uttia edustavan Suvi Salmimiehen kanssa. Lyötyämme ottelun lukkoon oli aika alkaa jännittämään. Olen aina ollut kova jännittämään ja pitkän tauon jälkeen kehään palaaminen aiheutti minulle lähes pakokauhunomaisia fiiliksiä. En saanut nukuttua kahteen viikkoon ennen ottelua, olin pahalla tuulella ja itkin jännityksestä lukemattoman monta kertaa, muutaman kerran kesken harjoitusten ja viimeisen kerran vielä ottelua edeltävänä iltana. En koskaan jännitä loukkaantumista tai iskujen vaihtamista, vaan jännitykseni johtuu palavasta halusta otella hyvin, tehdä valmentaja ja treenikaverit ylpeiksi ja tietenkin halusta voittaa. Googlasin Salmimiehen useaan otteeseen ja katsoin kaikki tytöstä löytämäni kuvat ja videot. Ottelun lähestyessä tiesin tasan tarkkaan, mitkä olivat hänen vahvuuksiaan, miltä tämä näytti ja mitä hän tulisi yrittämään. Loin mielessäni omaa ottelutaktiikkaani niin, etten antaisi tytölle kertaakaan mahdollisuutta hallita ottelua tai otella omalla mukavuusalueellaan.

Lue ottelupäivän fiilikset sekä katso ottelu osoitteesta:
http://tinalahdemaki.blogspot.fi/

Ja Disturbed Ninja oli aivan oikeassa, että blogissa ei tosiaan vielä eilen ollut muita julkaisuja kuin esittely. Nyt linkkiä klikkaamalla esimmäisenä avautuu otteluani koskeva julkaisu ja sen alta on edelleen mahdollista lukea myös esittely. Etusivulle tulee mahtumaan yhteensä seitsemän tekstiä ja kun niitä alkaa olla enemmän, vanhempia tekstejä on mahdollista selata oikeasta reunasta löytyvän blogiarkiston kautta.

 

[Tina Lähdemäki]

Here Comes the Boom-elokuva

Varoitan nyt jo näin blogini alkumetreillä, että kaikki päivitykseni eivät käsittele vapaaottelua, liikuntaa tai edes mitään siitä läheltä, sillä ne eivät ole ainoita asioita, joita vapaa-ajallani mietin. Ajatukseni eivät aina tunnu menevän samaa rataa muiden ihmisten kanssa ja tästä johtuen saattavat jutut välillä olla melko korkealentoisia ja voi olla vaikea ymmärtää, että minä ihan oikeasti käytän todella paljon aikaa omituisten asioiden pohtimiseen. Tästä huolimatta jaksan edelleen uskoa, etten oikeasti ole niin tyhmä kuin miltä vaikutan ja jos olen, aion vakuuttaa itseni uskomaan toista. Tyhmien ihmisten ongelma kun tunnetusti on, että he ovat liian tyhmiä tajutakseen olevansa tyhmiä.

Olen joskus aikaa sitten sanonut, että vapaaottelija, jonka haluaisin tavata olisi Matt Hamill, joka tuli suurelle yleisölle tutuksi tosi-tv-sarjasta The Ultimate Fighter. En tiedä onko Hamill loppujen lopuksi edes ihan niitä maailman huippuja, mutta kuurona syntynyt ottelija voitti ainakin minut puolelleen pärjäämällä häkissä vammastaan huolimatta. Sanoin aiemmin, että jos saisin päivän Hamillin kanssa, käyttäisimme sen menemällä puistoon piknikille syömään Hamillin herkkua olevia maapähkinävoileipiä.

Katsoin muutama päivä sitten vapaaotteluaiheisen komediaelokuvan Here Comes the Boom, jossa esiintyi useita vapaaottelumaailman tunnettuja kasvoja. Omasta mielestäni ainakin se oli ihan huippu elokuva ja suosittelen, jos kamppailulajit yhtään kiinnostavat.

Lue mielipiteeni elokuvasta ja katso traileri:
http://tinalahdemaki.blogspot.fi/

 

[Tina Lähdemäki]

Sananen takapuolestani ja itseluottamuksesta

Uusi blogiteksti ei varsinaisesti käsittele vapaaottelua tai urheilua vaan niiden aikaan saamaa häikäisevää itseluottamusta ja sädehtivää persoonaa. Jostain syystä peppuni on melko merkittävässä roolissa tästä aiheesta kirjoittaessani...

Olen aina ollut sitä mieltä, että liikunnanohjaaminen vaatii itseluottamusta sekä kykyä heittäytyä, mutta mitä enemmän ohjaan jumppia sitä enemmän uskon, että samoja ominaisuuksia vaaditaan myös jumppaajilta, jotta he voivat saada tunnista kaiken hyödyn irti. Ohjaan paljon vesijumppia ja vaikka ne ovat monella tapaa hyvin kaukana omasta mukavuusalueestani, ovat ne silti melkeinpä suosikkituntejani. Ja heti alkuun voin sanoa, että vastoin kaikkia stereotypioita ja ennakkoluuloja, vesijumppaajat eivät todellakaan ole ”mummuja”. Ryhmiini kuuluu kaiken ikäisiä ja kuntoisia naisia ja mahtuupa joukkoon muutama mieskin. Teemme erilaisia lihaskuntoliikkeitä välineillä ja ilman, välillä tanssimme ja välillä nyrkkeilemme. Vesi mahdollistaa myös paljon liikkeitä, joihin kunto, voima tai oma vointi ei kuivalla maalla välttämättä riittäisi. Vedessä tehdyt liikkeet kuormittavat niveliä vähemmän, mutta se ei tarkoita, etteivätkö harjoitukset silti voisi olla raskaita. Jumpasta saa sen verran irti kuin on itseltään valmis vaatimaan.

Muutama päivä sitten teimme vesijumppaajien kanssa pitkästä aikaa tanssiteemaisen harjoituksen. Kaikki, jotka tuntevat minut, tietävät, että EN TODELLAKAAN osaa tanssia, siis en vain yksinkertaisesti osaa. Minulla, sekä varmasti muutamalla muullakin, on vielä melko tuoreessa muistissa miltä näytin zumba-tunnilla yrittäessäni veivata peppua, askeltaa ja heilutella käsiä musiikin tahtiin. Ei se ihan zumbaamista ollut, mutta vatsa tuli kipeäksi nauramisesta. Tanssitaitojen puuttumisesta huolimatta nyt pyöritin hymyssä suin takapuoltani altaan reunalla samalla huutaen mikkiin: ”Ja nyt peppu heiluu!”

Loput tekstistä:
http://tinalahdemaki.blogspot.fi/

Myös tarinaa leikatun olkapään kuntoutuksesta on tulossa, heti kun saan ajatukset muotoiltua sanoiksi paperille. Toivottavasti aiemmat päivitykset myös vastasivat kysymykseen ottelusuunnitelmistani. Ja toki jos mieleen tulee muitakin aiheita, joista joku haluaisi lukea, otan kaikki ehdotukset mielelläni vastaan, koska vaikka ajatukseni ovat omasta mielestäni aina uskomattoman mielenkiintoisia, olen kuullut villiä huhua, että muun muassa kiiltomadot eivät jännittävyydestään huolimatta kiinnosta kaikkia. ;)

 

[Tina Lähdemäki]

Makutestissä Fast Pudding

Ensimmäistä kertaa ikinä, päätin kirjoittaa käyttämistäni lisäravinteista. Kokonaisuudessaan käytän lisäravinteita melko vähän, koska mieluummin syön samat kalorit kunnollisesta ruoasta ja tämä on todennäköisesti Tulirinnan ravintopropagannnan tulosta. Toki evääksi tulee edelleen helposti napattua jokin protetiinijuoma tai -patukka ja varsinaiseen diettiini kuuluu protetiinijauhetta kahdesti päivässä.

On aivan sama minkä sivuston olen koneellani avannut, ensimmäisenä ruutuun on jatkuvasti tuntunut lävähtävän Fast Puddingin mainos. Aluksi en kiinnittänyt koko asiaan mitään huomiota, mutta pikkuhiljaa itseänikin alkoi kiinnostaa, että mitä tämä paljon puhuttu Pudding nyt sitten on. Internetin ihmeellinen maailma selvitti nopeasti, että kyseessä on runsasproteiininen vanukasjauhe, jota löytyy kahta makua: suklaa ja toffee. Naamakirjasta löysin eri ihmisten ylistyksiä Puddingista, herkullisen näköisiä kuvia sekä modifioituja ohjeita vanukkaan valmistamiseksi. Kaikesta tekemästäni googlaamisesta huolimatta tajusin joutuneeni mainonnan uhriksi vasta kun kaupan kassa piippasi suklaanmakuisen vanukasjauhepussin muiden ostosteni sekaan.

Pudding pääsi kaupasta kotiin ja kokeiluun, vaikka hetken ostoksia maksaessani manasinkin miten helposti höynäytettävä pieni ihminen olen. Internet on pullollaan arvosteluja Puddingista, joten päätin rustata omani, jonka voit lukea alla olevasta linkistä.

http://tinalahdemaki.blogspot.fi/

 

[Mike]

No eipä mennyt kamalasti hukkaan rahaa, alle 30 euroa. Höynäytyksestä vois puhua, jos joku olis kusettanut ja myynyt paskan 50 tonnin auton.

 

[Hessu Hopo]

Ensimmäistä kertaa ikinä, päätin kirjoittaa käyttämistäni lisäravinteista. Kokonaisuudessaan käytän lisäravinteita melko vähän, koska mieluummin syön samat kalorit kunnollisesta ruoasta ja tämä on todennäköisesti Tulirinnan ravintopropagannnan tulosta. Toki evääksi tulee edelleen helposti napattua jokin protetiinijuoma tai -patukka ja varsinaiseen diettiini kuuluu protetiinijauhetta kahdesti päivässä.



Pudding pääsi kaupasta kotiin ja kokeiluun, vaikka hetken ostoksia maksaessani manasinkin miten helposti höynäytettävä pieni ihminen olen. Internet on pullollaan arvosteluja Puddingista, joten päätin rustata omani, jonka voit lukea alla olevasta linkistä.

http://tinalahdemaki.blogspot.fi/

luin makutestiraportin ...oletkohan nyt miettinyt näitä sponsorijuttuja tarpeeksi, eikö olisi pikemminkin kannattanut kehua maasta taivaisiin kuinka herkullista ja kuinka rasva sulaa silmissä? ja samalla ylistää valmistajan muitakin tuotteita, jotka nyt sivulauseessa hyväksyvästi mainitsit? meniköhän mahdollinen sponsori sivu suun?

 

[Mike]

Blenderillä kunnolla sekaisin ja jääkappiin tunneiksi, ei viideksi minuutiksi.