Miten saada painoa terveellisesti?

[Ionabie]

Jos ei maitoa juo, niin silloin on ihmisessä kyllä muutakin vilunkia, sanoi mummuvainaa. Jos se on imagokysymys, niin tänä päivänähän on trendikästä vetää kaikkia näitä proteiinispesiaalituotteita, eli vaikka plussamaitoa lasiin. ;)

Se, mitä tässä ei vielä ole taidettu mainita, mutta itse tunnen tärkeäksi tuoda esiin on, että muista joskus vähän herkutellakin, pysyy syöminen kivana eikä mene vaan sellaiseksi polttoaineajatteluksi. Syömishäiriötaustalla varmaan vielä korostuu se, että ruuasta on saattanut päästä tulemaan vähän peikkoja vintille, joten niiden häätäminenkin tekee psyykelle välillä hyvää. Naatiskele - niin treenistä kuin ravinnostakin!

 

[The Monkey]

Ota tuo Starting Strength ihan tollasenaan ilman mitään muokkauksia tai lisäyksiä. Siitä on ihan pätevätkin kaverit sanoneet että tota kun malttaa tehdä niin menee hyvin. Usein less is more ja jos tuohon sotkee jotain härpäkkeitä ja vemputuksia niin se voi vain vaikeuttaa kehitystä

 

[Maximus Bicepus]

Lehmänmaito lehmälapsille ja ihmisen maito ihmislapsille.

Ja täysmaito tosimiehille!

 

[Melody]

Nykyään on kyllä kaikenlaisia tuotteita, joissa mainostetaan olevan paljon proteiinia! Joskus se menee ihan hulluksi; näin mm. kaupassa proteiinisipsejä. Ehkä mä pitäydyn siis tutuissa ja turvallisissa maitotuotteissa, nekin kun ovat hyviä ;)

Olet Ionabie ihan oikeassa tuon herkuttelun suhteen. Sairauteni alkoi karkkilakosta ja pian olivat kaikki vähänkin epäterveelliset ruuat pannassa. Vaikka monet kokevat herkuttelun olevan turhaa, turhia ravintoaineita ja lihottavaa, niin parantuakseni mun pitää oppia taas luomaan terve suhde myös herkkuihin. Terveellistä perusruokaa syön kyllä, joten herkuttelu ei ole siitä pois.

Ja The Monkey kiitos vinkistä!

 

[Penelope]

Otsikko tiivistää hyvin asiani. Olen siis 18-vuotias nuori nainen, jolla on anoreksiataustaa. Ne ajat ovat jo melkein takanapäin, mutta kuukautiset puuttuvat. Lääkärit ovat sanoneet, että painoni pitäisi vielä nousta. Mitat nyt siis 54,5/169. Tässä painossa olen pysynyt jo pidemmän aikaa, ja on aika vaikeaa saada vaa'an lukemaa ylöspäin.

Painotavoitteeksi määrättiin 57 kg, mutta miten päästä siihen lukemaan? Pää sanoo vähän vastaan, mutta ei kai ole vaihtoehtoja, jos haluan täysin terveeksi tulla.

Tässä siis muita taustatietoja: Käyn 2 kertaa viikossa spinningissä ja 2 kertaa viikossa salilla (jaolla yläkroppa ja alakroppa), lisäksi lenkkeilen muutaman kerran viikossa kävellen tai pyöräillen.

Syömiset ovat tällaiset: aamupala: kaurapuuro+raejuusto
ruisleipä päällisineen
marjoja

lounas ja päivällinen lautasmallin mukaan

välipala: rahka
kourallinen pähkinöitä
hedelmä

iltapala: esim. 2 ruisleipää ja hedelmä tai
smoothie tai
2 keitettyä kananmunaa ja 1/2 avokado

juomana vettä tai teetä

Vinkkejä ja kommentteja otetaan vastaan! Lihasmassaa olisi kiva saada lisää, mutta onnistuuko se tällä ruokavalio-treeniyhdistelmällä?

Moi! Hienoa että olet toipumassa! Voinen kuitenkin olettaa, ettet ole vielä kokonaan toipunut, koska itsekin käytät sanaa 'melkein'. Herää myös kysymys, että josko sulla kuitenkin hoitavat lääkärit ovat, ja olet siltä suunnalta saanut painotavoitteen, niin miksi täällä vinkkejä kyselet? Eikö sieltä tule ohjeet syömiseen?

Entä ovatko lääkärit tietoisia liikuntamääristäsi, onko sulla 'lupa' niihin? Äkkiseltään kovin ristiriitaista, että se olisi kenenkään mielestä hyvä idea, että toipuva anorektikko harrastaa jotain niinkin hitosti kaloreita kuluttavaa lajia kuin spinning.

Osteoporoosiin on mahdollisesti jo hyvä pohjustus tehty, joten siinä mielessä lihaskunnosta huolehtiminen on tärkeää, mutta senkin aika on imho vasta sitten, kun olet kunnossa.

Ruokavalio periaatteessa ok, mutta laihduttajalle. Sun kohdalla se on siis yhä vähän päin seiniä koska rasvaa et luultavasti tarpeeksi saa (vaikuttaa suoraan myös hormonitoimintaan), ja kaikki ruokavalintasi ovat kevyitä. Korkeaenerginen ruoka on kuitenkin se, mitä nyt yhä pitäisi saada kun painoa nostetaan. Ja tyypilliseen syömishäiriöisten tapaan kuittaat päivän kaksi pääateriaa vain sivulauseessa. Se lautasmallin mukaan syöminen kun voi olla mitä tahansa väliltä 100 - 1000 kcal.

Eli josko ihan tosissaan haluat päästä sairaudestasi eroon, ja jossa uskon että onnistut, panostat nyt elämässäsi sellaisiin harrastuksiin, jotka eivät kuluta kaloreita, saati ole niin ulkonäköpainoitteisia kuin salitreeni. Liikunnallisten harrastusten aika on sitten vasta myöhemmin. Tiedän, että niistä tulee hyvä olo, mutta vielä parempi olo tulee siitä, kun on terve. Asia kerrallaan siis.

Joku ruokavaliorunko siinä mielessä hyvä, jos se auttaa sua siinä, että muistat ja jaksat syödä. Muuten ei, koska saattaa edesauttaa sitä, että jatkossakin ajatukset pyörivät syömisen ympärillä. Nyt sinne syömisiin vaan mukaan kaloreita reippaasti isompien annosten, ja korkeaenergisten ruokavalintojen muodossa. Herkuttelua/ herkkujakaan ei tarvitse pelätä, saati välttää, silloin kun yleisesti syö terveellisesti ja monipuolisesti.

 

[Melody]

Moi! Hienoa että olet toipumassa! Voinen kuitenkin olettaa, ettet ole vielä kokonaan toipunut, koska itsekin käytät sanaa 'melkein'. Herää myös kysymys, että josko sulla kuitenkin hoitavat lääkärit ovat, ja olet siltä suunnalta saanut painotavoitteen, niin miksi täällä vinkkejä kyselet? Eikö sieltä tule ohjeet syömiseen?

Entä ovatko lääkärit tietoisia liikuntamääristäsi, onko sulla 'lupa' niihin? Äkkiseltään kovin ristiriitaista, että se olisi kenenkään mielestä hyvä idea, että toipuva anorektikko harrastaa jotain niinkin hitosti kaloreita kuluttavaa lajia kuin spinning.

Osteoporoosiin on mahdollisesti jo hyvä pohjustus tehty, joten siinä mielessä lihaskunnosta huolehtiminen on tärkeää, mutta senkin aika on imho vasta sitten, kun olet kunnossa.

Ruokavalio periaatteessa ok, mutta laihduttajalle. Sun kohdalla se on siis yhä vähän päin seiniä koska rasvaa et luultavasti tarpeeksi saa (vaikuttaa suoraan myös hormonitoimintaan), ja kaikki ruokavalintasi ovat kevyitä. Korkeaenerginen ruoka on kuitenkin se, mitä nyt yhä pitäisi saada kun painoa nostetaan. Ja tyypilliseen syömishäiriöisten tapaan kuittaat päivän kaksi pääateriaa vain sivulauseessa. Se lautasmallin mukaan syöminen kun voi olla mitä tahansa väliltä 100 - 1000 kcal.

Eli josko ihan tosissaan haluat päästä sairaudestasi eroon, ja jossa uskon että onnistut, panostat nyt elämässäsi sellaisiin harrastuksiin, jotka eivät kuluta kaloreita, saati ole niin ulkonäköpainoitteisia kuin salitreeni. Liikunnallisten harrastusten aika on sitten vasta myöhemmin. Tiedän, että niistä tulee hyvä olo, mutta vielä parempi olo tulee siitä, kun on terve. Asia kerrallaan siis.

Joku ruokavaliorunko siinä mielessä hyvä, jos se auttaa sua siinä, että muistat ja jaksat syödä. Muuten ei, koska saattaa edesauttaa sitä, että jatkossakin ajatukset pyörivät syömisen ympärillä. Nyt sinne syömisiin vaan mukaan kaloreita reippaasti isompien annosten, ja korkeaenergisten ruokavalintojen muodossa. Herkuttelua/ herkkujakaan ei tarvitse pelätä, saati välttää, silloin kun yleisesti syö terveellisesti ja monipuolisesti.

Kiitos perusteellisesta kommentista! Sairaushistoriani on hyvin pitkä, kymmenen vuotta elämästäni on mennyt sairastaessa. Viime kesän lopulla painoin vielä 46 kg, mutta jokin "naksahti" päässäni ja aloin nostaa painoa omasta tahdostani, mutta tietenkin lääkärinikin oli sitä vaatinut.

Käyn säännöllisesti punnituksessa ja tapaan ravitsemusterapeuttia, joka on laatinut mulle ateriasuunnitelman. Painon noustua olen saanut luvan liikuntaan, just näihin spinningiin ja salilla käymiseen. He ovat siis antaneet mulle luvan liikuntaan. Onkin kaiken pakkoliikunnan jälkeen ihanaa oikeasti nauttia liikunnasta, ilman, että se tuntuu pakolta!

En kuitenkaan ole vielä terve. Vaikka syön jo ilman valvontaa, saan liikkua ja olen tuhat kertaa onnellisempi kuin vuosi sitten, anoreksia ei ole vielä voitettu. Jotta ne ajatukset häviävät kokonaan, joudun vielä tekemään töitä. Mutta nyt ensimmäisiä kertaa tuntuu, että paranen todella.

Mulle on kyllä sanottu, että ruokavalioni on liian rasvaton, joten ihan totta varmasti puhut. Ehkä olen sokea sille, koska ennen en syönyt yhtään rasvaa! Pääateriani ovat kouluruoka ja lämmin ruoka kotona, ihan tavallista ruokaa. Olen jopa ottanut kuvia niistä ja lähettänyt ravitsemusterapeutille. Tietysti nyt mikään ei ole liikaa, kun painon pitää vielä nousta.

Herkut ovat ehkä se hankalin, mutta niitäkin pystyn nykyään syömään! Niiden syömisessä vielä petraan, mutta useamman kerran viikossa jotain hyvää syön. Olen nyt saanut luvan luopua ateriasuunnitelmasta, ja lisään syömistä, koska tämä määrä ei ole mulle riittävä, koska paino ei ole oikein enää noussut. Töitä on vielä, mutta olen päättänyt saada painon nousemaan! Tavoite tuli gynekologilta, jotta kuukautiset alkaisivat.

Ja totta kai lääkärit ja muut ovat neuvoneet ruokailussa, mutta nyt tilanne muuttuu, kun luovun listasta. Suhtaudun siihen positiivisesti, olen päättänyt parantua ja saada itseni kuntoon!

 

[yani]

Penelope siinä summasikin hienosti ajatuksia, joita itsellänikin syntyi aloitusviestiäsi lukiessani. Liikut laskujeni mukaan 6 kertaa viikossa vähintään kohtuullisella teholla, joka tuntuu liialliselta. Samaan aikaan syöt aterioita, jotka aika monella ihmisellä olisivat dieettimurkinaa. Tosin mainitsit nyt, että syöt myös normaalin lämpimän ruuan listaamiesi ruokien lisäksi, joten se voi olla ehkä jo ihan kohtuullisella mallilla.

Mielestäni 2-3 punttikertaa viikossa ja siihen sitten jokin hyvin kevyt virkistäytymislenkki päälle riittäisivät aivan hyvin. Punttisali anaerobisena lajina ei ole niin paljon energiaa kuluttavaa, joka on sinulle vain hyvä asia. Kenties voisit alkaa hankkimaan punttisalilla voimaa hitaasti mutta systemaattisesti. Esimerkiksi treenipainojen ylöskirjaus vihkoseen ja sarjapainojen nostaminen kilon tai kaksi viikkotahdilla on todella hauskaa ja kehittävää puuhaa. Siinä myös huomaat, kuinka ylimääräinen elopaino auttaa huomattavasti voimatavoitteiden saavuttamisessa ja ruokakin alkaa maistua aivan uudella tavalla. Eli painonhallintatavoite ja voimatavoite kulkevat käsi kädessä. Käytännön ruokailuvinkkejä en voi tarkalleen antaa, ennen kuin tiedän onko sinulla jotain henkisiä tai fyysisiä rajoitteita syömisen suhteen. Fyysisellä rajoitteella tarkoitan esimerkiksi sitä, miten koet ruuan täyttävyyden ja syötkö kylläisyyteen asti. Runsaasti energiaa sisältävää (ja vähän täyttävää) ravintoa lisää nauttimalla saat aika helposti nostettua päivän aikana syömääsi kokonaisenergiamäärää.

Mutta ennen kaikkea uskon, että sinulle tekisi hyvää yleisesti ottaen rennompi asenne liikkumiseen, kuten olet itsekin niin todennut. Mitä jos käyttäisit lenkkipolulla tai kuntopyörän päällä kuluvan ajan itsesi kehittämiseen henkisesti. Lukisit hyviä kirjoja, opettelisit jonkin soittimen tai mitä tahansa muuta. 18-vuotiaalla on rajattomasti mahdollisuuksia korvaavien harrastusten, opintojen ja mielenkiintoisten työtehtävien toteuttamiseen. Esimerkiksi kokkausharrastuksella oppii aika nopeasti tunnistamaan uusia hyviä makuja ja lisäämään niitä pikkuhiljaa päivittäiseen ruokavalioon. Pienen budjetin raaka-aineistakin voi helposti loihtia vaikka millaisia gourmet-aterioita.

Hienoa kuitenkin kuulla, että olet saanut otteen terveellisemmästä elämästä. Sisäelimistä ja pääkopan hyvinvoinnista huolehtiminen on kuitenkin se kaikkein tärkein asia. Meidän jokaisen ulkokuori rapistuu suhteellisen aikaisessa vaiheessa elämänkaarta, ja siinä vaiheessa toimivasta kropasta ja terävästä pollasta on tuhatkertaisesti enemmän iloa kuin jostain vesittyneistä (tai jopa vääristyneistä) kauneusihanteista.

 

[Melody]

Penelope siinä summasikin hienosti ajatuksia, joita itsellänikin syntyi aloitusviestiäsi lukiessani. Liikut laskujeni mukaan 6 kertaa viikossa vähintään kohtuullisella teholla, joka tuntuu liialliselta. Samaan aikaan syöt aterioita, jotka aika monella ihmisellä olisivat dieettimurkinaa. Tosin mainitsit nyt, että syöt myös normaalin lämpimän ruuan listaamiesi ruokien lisäksi, joten se voi olla ehkä jo ihan kohtuullisella mallilla.

Mielestäni 2-3 punttikertaa viikossa ja siihen sitten jokin hyvin kevyt virkistäytymislenkki päälle riittäisivät aivan hyvin. Punttisali anaerobisena lajina ei ole niin paljon energiaa kuluttavaa, joka on sinulle vain hyvä asia. Kenties voisit alkaa hankkimaan punttisalilla voimaa hitaasti mutta systemaattisesti. Esimerkiksi treenipainojen ylöskirjaus vihkoseen ja sarjapainojen nostaminen kilon tai kaksi viikkotahdilla on todella hauskaa ja kehittävää puuhaa. Siinä myös huomaat, kuinka ylimääräinen elopaino auttaa huomattavasti voimatavoitteiden saavuttamisessa ja ruokakin alkaa maistua aivan uudella tavalla. Eli painonhallintatavoite ja voimatavoite kulkevat käsi kädessä. Käytännön ruokailuvinkkejä en voi tarkalleen antaa, ennen kuin tiedän onko sinulla jotain henkisiä tai fyysisiä rajoitteita syömisen suhteen. Fyysisellä rajoitteella tarkoitan esimerkiksi sitä, miten koet ruuan täyttävyyden ja syötkö kylläisyyteen asti. Runsaasti energiaa sisältävää (ja vähän täyttävää) ravintoa lisää nauttimalla saat aika helposti nostettua päivän aikana syömääsi kokonaisenergiamäärää.

Mutta ennen kaikkea uskon, että sinulle tekisi hyvää yleisesti ottaen rennompi asenne liikkumiseen, kuten olet itsekin niin todennut. Mitä jos käyttäisit lenkkipolulla tai kuntopyörän päällä kuluvan ajan itsesi kehittämiseen henkisesti. Lukisit hyviä kirjoja, opettelisit jonkin soittimen tai mitä tahansa muuta. 18-vuotiaalla on rajattomasti mahdollisuuksia korvaavien harrastusten, opintojen ja mielenkiintoisten työtehtävien toteuttamiseen. Esimerkiksi kokkausharrastuksella oppii aika nopeasti tunnistamaan uusia hyviä makuja ja lisäämään niitä pikkuhiljaa päivittäiseen ruokavalioon. Pienen budjetin raaka-aineistakin voi helposti loihtia vaikka millaisia gourmet-aterioita.

Hienoa kuitenkin kuulla, että olet saanut otteen terveellisemmästä elämästä. Sisäelimistä ja pääkopan hyvinvoinnista huolehtiminen on kuitenkin se kaikkein tärkein asia. Meidän jokaisen ulkokuori rapistuu suhteellisen aikaisessa vaiheessa elämänkaarta, ja siinä vaiheessa toimivasta kropasta ja terävästä pollasta on tuhatkertaisesti enemmän iloa kuin jostain vesittyneistä (tai jopa vääristyneistä) kauneusihanteista.

Tajuan nyt selkeämmin, etten ole syönyt riittävästi. Pitkään luulin, että tämä paino olisi minulle tarpeeksi. Aluksi ajatus painon nostamisesta edelleen tuntui vaikealta, mutta nyt tajuan, että se on oikeasti hyvä asia.

Ruokamäärää olen nyt lisännyt ja ottanut mukaan myös niitä energiapitoisempia tuotteita. Välillä sairauden kanssa tulee jumivaihe, jonka yli tuntuu vaikealta päästä. Nyt kuitenkin, kun olen tehnyt kovaa ajatustyötä päässäni, olen jopa huvittunut siitä, miten vaikeaksi koin ensin painon nostamisen. Kyse on kuitenkin vain parista kilosta. Mutta ne ovat tärkeät kilot kohti terveyttä!

Kuntosalilta haen voimaa kroppaani, mutta nykyään liikun liikunnan ilon vuoksi. En koe sitä pakoksi, eikä se huononna vointiani. Painoni on vain noussut, vaikka sain aloittaa liikunnan jo useita kiloja sitten. Liikunta antaa mulle hyvän olo, mitä se ei ole antanut aiemmin. Tällä hetkellä liikun sen verran kuin lääkärit ovat päättäneet, eikä vointiani ole huonontunut enää viime kesän jälkeen. Minusta se kertoo jo paljon.

Totta kai voisin jossain vaiheessa käydä enemmän salilla ja ehdottaa sitä lääkärille. En halua olla enää entinen luukasa, vaan terveen näköinen. En liiku enää, jotta laihtuisin. En jaksa enää lähteä siihen oravanpyörään, vaikka olen ehkä sille altis lopun elämääni. Elämä on nyt niin paljon parempaa, etten halua enää riskeerata terveyttäni.

Olen miettinyt teatteriharratuksen tai vastaavan aloittamista, mutta näen myös vapaa-aikana paljon kavereita, minkä koen tärkeäksi osaksi elämääni. Vointini on nyt jo niin hyvä, että voin liikkua kuten muutkin ihmiset. Mutta nyt olen lisännyt ruokamäärää, jotta jaksan paremmin. Välillä tarvitsen tavallaan herätyksen, jotta pääsen taas eteenpäin. Sitä tämä keskustelu on mulle antanut, joten kiitos kaikille siitä!

 

[yani]

Kuntosalilta haen voimaa kroppaani, mutta nykyään liikun liikunnan ilon vuoksi. En koe sitä pakoksi, eikä se huononna vointiani. Painoni on vain noussut, vaikka sain aloittaa liikunnan jo useita kiloja sitten. Liikunta antaa mulle hyvän olo, mitä se ei ole antanut aiemmin. Tällä hetkellä liikun sen verran kuin lääkärit ovat päättäneet, eikä vointiani ole huonontunut enää viime kesän jälkeen. Minusta se kertoo jo paljon.

Totta kai voisin jossain vaiheessa käydä enemmän salilla ja ehdottaa sitä lääkärille. En halua olla enää entinen luukasa, vaan terveen näköinen. En liiku enää, jotta laihtuisin. En jaksa enää lähteä siihen oravanpyörään, vaikka olen ehkä sille altis lopun elämääni. Elämä on nyt niin paljon parempaa, etten halua enää riskeerata terveyttäni.

Olen miettinyt teatteriharratuksen tai vastaavan aloittamista, mutta näen myös vapaa-aikana paljon kavereita, minkä koen tärkeäksi osaksi elämääni. Vointini on nyt jo niin hyvä, että voin liikkua kuten muutkin ihmiset. Mutta nyt olen lisännyt ruokamäärää, jotta jaksan paremmin. Välillä tarvitsen tavallaan herätyksen, jotta pääsen taas eteenpäin. Sitä tämä keskustelu on mulle antanut, joten kiitos kaikille siitä!

Sulla on kyllä loistava asenne ja kaveripiiri on aina korvaamaton apu. Sen verran haluaisin vielä pragmaatikkona muistuttaa, että pitemmän päälle se painotavoite ei ole aina paras mittari. Tarkoitan sitä, että tuollaiset usean kilon vaihtelut ylös ja alas tapahtuvat jo mahalaukun ja suolen sisällön määrän perusteella. Samoin esimerkiksi kehon nesteytys voi heitellä 5-6 kiloa ääritilojen välillä. Tietenkin seuraat painon keskiarvoa, mutta siinä rinnalla on hyvä pitää muunlaisiakin mittareita. Esimerkiksi juurikin voimatasot ja yleinen fiilis virkeystilasta antavat hyvää lisätietoa. Lääkärit ovat terveytesi kannalta antaneet tuollaisen spesifisen painotavoitteen, mutta ei kannata jumittua siihen minkäänlaisena ylärajana, vaan nauttia terveellisestä lisäpainosta siitäkin eteenpäin. Myös mittanauha ja peilikuva ovat hyviä indikaattoreita, mutta vain silloin, kun minäkuva on oikeasti terveen ihmisen tasolla.

 

[Melody]

Sulla on kyllä loistava asenne ja kaveripiiri on aina korvaamaton apu. Sen verran haluaisin vielä pragmaatikkona muistuttaa, että pitemmän päälle se painotavoite ei ole aina paras mittari. Tarkoitan sitä, että tuollaiset usean kilon vaihtelut ylös ja alas tapahtuvat jo mahalaukun ja suolen sisällön määrän perusteella. Samoin esimerkiksi kehon nesteytys voi heitellä 5-6 kiloa ääritilojen välillä. Tietenkin seuraat painon keskiarvoa, mutta siinä rinnalla on hyvä pitää muunlaisiakin mittareita. Esimerkiksi juurikin voimatasot ja yleinen fiilis virkeystilasta antavat hyvää lisätietoa. Lääkärit ovat terveytesi kannalta antaneet tuollaisen spesifisen painotavoitteen, mutta ei kannata jumittua siihen minkäänlaisena ylärajana, vaan nauttia terveellisestä lisäpainosta siitäkin eteenpäin. Myös mittanauha ja peilikuva ovat hyviä indikaattoreita, mutta vain silloin, kun minäkuva on oikeasti terveen ihmisen tasolla.

Kiitos kommentista!

Voi et uskokaan, miten mielelläni luopuisin painon kyttäämosestä! Haluaisin luottaa omaan vointiin, jaksamiseen ja vaatteisiin mittarina siitä, miten mulla menee. Haluaisin jo elää ilman puntarilla ravaamista viikottain. Painolukemalla mulle itselleni ei ole enää oikeastaan väliä, kuinka paljon painan, kunhan olen normaalissa painossa ja voin hyvin.

Olen joutunut nyt käymään yli vuoden ajan joka viikko punnituksessa. Ymmärrän sen siinä mielessä, koska painoni putosi viime vuoden keväänä kymmenen kiloa hyvin lyhyessä ajassa. Vanhemmat ja lääkärit hätääntyivät ja sen vuoksi painoani on nyt vahdittu niin tiiviisti. Kuulemma punnituksista luovutaan viimeisenä, mikä on musta vähän turhauttavaa. Vaa'an lukema ei saa määrätä elämää, mutta toistaiseksi mun pitää vielä kestää se, että painosta puhutaan lääkärin kanssa vielä jonkin aikaa.

Tavallaan välillä turhauttaa, kun paino on niin keskeinen osa hoitoa, mutta nyt mulla on tavoitteena terveys, ei tietty painolukema. Kun kroppani toimii täysin ja olen pysynyt terveissä rajoissa tarpeeksi kauan, punnitukset voidaan lopettaa. Näin mulle sanottiin lääkärin tapaamisessa. En malta odottaa sitä vapautta! Aikaa, jolloin olen ihan kuin kuka tahansa. Terve ja normaali.

 

[yani]

Tavallaan välillä turhauttaa, kun paino on niin keskeinen osa hoitoa, mutta nyt mulla on tavoitteena terveys, ei tietty painolukema. Kun kroppani toimii täysin ja olen pysynyt terveissä rajoissa tarpeeksi kauan, punnitukset voidaan lopettaa. Näin mulle sanottiin lääkärin tapaamisessa. En malta odottaa sitä vapautta! Aikaa, jolloin olen ihan kuin kuka tahansa. Terve ja normaali.

Perusteellinen painontarkkailu on kuitenkin todella fiksua, kun olet ollut niin vakavasti alipainoinen. Vaaka on kuitenkin helppo, kivuton, nopea ja suhteellisen luotettava mittari. Ja ehdottomasti vaa'an käyttöä kannattaa jatkaa, vaikka se ei olisi lääkärin määräämää. Tarkoitin lähinnä sitä, että kun myöhemmin kenties punnitset itseäsi omasta tahdostasi, ei kannata jumittua siihen ehdottomaan tavoitepainoon. Jos vaaka näyttää 2, 3, 4 tai kuusi kiloakin yli tavoitepainon ja fyysinen olo on energinen ja vahva (mentaalisesta terävyydestä puhumattakaan), niin kannattaa ottaa ne ylimääräiset kilot lempeästi vastaan.

 

[Melody]

Perusteellinen painontarkkailu on kuitenkin todella fiksua, kun olet ollut niin vakavasti alipainoinen. Vaaka on kuitenkin helppo, kivuton, nopea ja suhteellisen luotettava mittari. Ja ehdottomasti vaa'an käyttöä kannattaa jatkaa, vaikka se ei olisi lääkärin määräämää. Tarkoitin lähinnä sitä, että kun myöhemmin kenties punnitset itseäsi omasta tahdostasi, ei kannata jumittua siihen ehdottomaan tavoitepainoon. Jos vaaka näyttää 2, 3, 4 tai kuusi kiloakin yli tavoitepainon ja fyysinen olo on energinen ja vahva (mentaalisesta terävyydestä puhumattakaan), niin kannattaa ottaa ne ylimääräiset kilot lempeästi vastaan.

Ymmärrän todellakin tarpeen painon seurannalle, juurikin taustani vuoksi. Vaaka on lahjomaton ja kertoo hyvin hoitohenkilökunnalle, että missä mennään.

Juurikin näin, en halua jumiutua tiettyyn painoon, vaan antaa vihdoin kroppani voida hyvin rajoittamatta tai rääkkäämättä sitä. Vuosia yritin pusertaa itseäni tiettyyn muottiin ja painoon, mutta nyt se saa riittää. Kiitos tosi hyvästä kommentista!

- - - Updated - - -

Perusteellinen painontarkkailu on kuitenkin todella fiksua, kun olet ollut niin vakavasti alipainoinen. Vaaka on kuitenkin helppo, kivuton, nopea ja suhteellisen luotettava mittari. Ja ehdottomasti vaa'an käyttöä kannattaa jatkaa, vaikka se ei olisi lääkärin määräämää. Tarkoitin lähinnä sitä, että kun myöhemmin kenties punnitset itseäsi omasta tahdostasi, ei kannata jumittua siihen ehdottomaan tavoitepainoon. Jos vaaka näyttää 2, 3, 4 tai kuusi kiloakin yli tavoitepainon ja fyysinen olo on energinen ja vahva (mentaalisesta terävyydestä puhumattakaan), niin kannattaa ottaa ne ylimääräiset kilot lempeästi vastaan.

Ymmärrän todellakin tarpeen painon seurannalle, juurikin taustani vuoksi. Vaaka on lahjomaton ja kertoo hyvin hoitohenkilökunnalle, että missä mennään.

Just näin, en halua jumiutua tiettyyn painoon, vaan antaa vihdoin kroppani voida hyvin rajoittamatta tai rääkkäämättä sitä. Vuosia yritin pusertaa itseäni tiettyyn muottiin ja painoon, mutta nyt se saa riittää. Kiitos tosi hyvästä kommentista!