- Liittynyt
- 2.9.2007
- Viestejä
- 2 188
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Väite: Pohjoismainen Hyvinvointiyhteiskunta ei voi toimia tehokkaasti globaalissa maailmassa pitkällä aikavälillä, joka ennen myötä johtaa rakenteellisiin muutoksiin, jonka tulosta tuskin voi enää kutsua hyvinvointiyhteiskunnaksi.
Oli kyllä taas hyvä esimerkki ministerin pätevyydestä tuo ohjelma, että vihaksi pisti. Peruskäsitteet ja luvut ihan hukassa, pelkkään ideologiaan perustuvaa "musta on tosi tärkeetä et kaikilla on kivaa" hokemista ja poliittista paskanpuhumista koko keskustelu Viitasen osalta.Jokaisella puolueella on omat ristinsä. Kokoomuksella ne ovat arvokonservatiivit, yleensä julkisen sektorin keskijohdossa työskentelevät nutturapäät Maria Kurjen huiveissaan. Kun on arvoiltaan konservatiivi, harvoin sitä on kovin liberaali millään muullakaan alueella. Lepomäki oli hyvä eilen TV-väittelyssä omistusasunnon korkovähennyksestä. Oli hupaisaa katsella hänen ilmettään, kun SDP:läinen ministeri kertoili, miten kaikkea valtion taholta tukemalla hinnat laskevat.
Ei se ainakaettä tässä muodossa voi toimia. Ehkä hyvinvointiyhteiskunta pitäisi nähdä enemmän asenteena, kuin kivenhakattuina etuina, joiden jakamisen ja vastaanottamisen järkevyyttä ei missään olosuhteissa ikinä saisi kyseenalaistaa.
Maailma ympärillä muuttuu. Jos sellu ja paperi eivät käy kaupaksi, niin jaettavaa on vähemmän ja huolenpitoon on vähemmän resursseja. Senkin voisi tunnustaa. Huolenpito voi olla tänään niukempaa, kuin eilen. Jos joskus keksitään taas jotain, mikä kaupaksi käy, niin sitten pidetään taas vähän enemmän huolta heikommista. Suurena ajatuksena taustalla toimisi jonkinlainen tulojen tasaamisen hyväksyminen ja matalahko kaikille taattava peruspalveluiden taso.
Ei se ainakaan tässä muodossa voi toimia. Ehkä hyvinvointiyhteiskunta pitäisi nähdä enemmän asenteena, kuin kivenhakattuina etuina, joiden jakamisen ja vastaanottamisen järkevyyttä ei missään olosuhteissa ikinä saisi kyseenalaistaa.
Maailma ympärillä muuttuu. Jos sellu ja paperi eivät käy kaupaksi, niin jaettavaa on vähemmän ja huolenpitoon on vähemmän resursseja. Senkin voisi tunnustaa. Huolenpito voi olla tänään niukempaa, kuin eilen. Jos joskus keksitään taas jotain, mikä kaupaksi käy, niin sitten pidetään taas vähän enemmän huolta heikommista. Suurena ajatuksena taustalla toimisi jonkinlainen tulojen tasaamisen hyväksyminen ja matalahko kaikille taattava peruspalveluiden taso.
Sinänsä hyvä kysymys. Itse uskon, että kun saavutetaan tilanne jossa jokainen halukas voi saada työtä jolla elettää itsensä on hyvinvointivaltion-kysymys ratkaistu. Miten tähän päästään onkin sitten toinen kysymys.
Ei se ainakaan tässä muodossa voi toimia. Ehkä hyvinvointiyhteiskunta pitäisi nähdä enemmän asenteena, kuin kivenhakattuina etuina, joiden jakamisen ja vastaanottamisen järkevyyttä ei missään olosuhteissa ikinä saisi kyseenalaistaa.
Maailma ympärillä muuttuu. Jos sellu ja paperi eivät käy kaupaksi, niin jaettavaa on vähemmän ja huolenpitoon on vähemmän resursseja. Senkin voisi tunnustaa. Huolenpito voi olla tänään niukempaa, kuin eilen. Jos joskus keksitään taas jotain, mikä kaupaksi käy, niin sitten pidetään taas vähän enemmän huolta heikommista. Suurena ajatuksena taustalla toimisi jonkinlainen tulojen tasaamisen hyväksyminen ja matalahko kaikille taattava peruspalveluiden taso.
Neljä vuotta muiden armopaloilla loisinut helppoheikki sai sit heti kättelyssä johtajan paikan. Mun veikkaus on, että toi ei osaa tai edes halua myydä mitään muuta kuin itseään. Ja jossain vaiheessa se häipyy lafkan fyrkat taskussaan. Mut pääasia hei on moderni meininki ja hyvä tarina... :face:
Rahapoliittista valtaa ei ole 1980-luvun puolenvälin jälkeen ollut. Ei sitä euron myötä edes menetetty, vaan jo paljon aiemmin.
Mut eiks Suomessa aina marista, et Suomessa kusee myynti ja markkinointi. Tarinat puuttuu, brändäys. yms... :lol2:
Juu, näin meni. Virallisesti ja oikein lakitekstinä rahapoliittiset keinot poistuivat Suomen poliittiselta johdolta euroon mennessä. 1985 Suomi maksoi Suomenpankille viimeisen lainaeränsä ja silloin käytännössä alkoi se linja, jossa ns. suora keskuspankkirahoitus pikkuhiljaa sitten euroon mennessä oli kaikin tavoin (käytännössä, periaatteessa ja juridisesti) mahdotonta. Sitähän se oma raha ja oma rahapolitiikka viime kädessä tarkoittaa, että poliitikot voisivat tehdä päätöksiä oman valtion rahansa suhteen, muutenkin kuin verotuksen ja yksityisomisteisilta pankeilta lainattavan velan määrän suhteen.Ei tuo pidä mielestäni paikkaansa. Suomi operoi kelluvalla valuutalla 8.9.1992 - 14.10.1996.