- Liittynyt
- 8.1.2013
- Viestejä
- 237
Tilapäistä työn tarvetta varten on määräaikaiset työsopimukset. Nollatuntisopimuksia tehdään toistaiseksi voimassaolevana. Jos työn tarve on tilapäinen, otetaan tilapäinen työntekijä. Jos työn tarve on jatkuva, otetaan vakituinen työntekijä, ja taataan tälle se tuntimäärä, joka vastaa työn tarvetta. Kyse on siitä, että tehdään sellainen työsopimus, joka vastaa todellista tilannetta.
Nollasopimuksilla on varmaan vähän kahdenlaista porukkaa. Niitä, jotka ovat oikeasti tarvittaessa töihin kutsuttavia, mutta myös niitä, jotka tekevät tosiasiallisesti töitä niin, ettei tuo nollasopimus ole perusteltavissa. Käytännössä tilanne on tällä hetkellä esim. MaRa:n TES:n mukaan sellainen, että nollasopimuksia voi tehdä, mutta sopimuksen tuntimäärän tulee vastata tehtyä tuntimäärää. Jos tekee töitä säännöllisesti tuntimäärän X jonain tarkasteluajanjaksona, ei sopimus voi olla nollasopimus, koska se ei vastaa todellista työn tarvetta.
Käsitykseni mukaan nollasopimusten kieltäminen vähentäisi vaan työnantajapuolen keplottelua noilla sopimuksilla. En osaa nähdä noita nollasopimuksia sellaisena asiana, että ne mitenkään kannustaisivat työllistämään. Jos työn tarve on tilapäinen, voit palkata määräaikaisen työntekijän. Jos työn tarve on jatkuva, mutta epämääräinen, voit palkata työntekijän maltillisella tuntisopimuksella ja kasvattaa tätä tarpeen vaatiessa tilanteesta ja työntekijän kyvyistä riippuen. Ei tähän tarvitse mitään nollasopimuksia, joilla on vaan tarkoitus pohjimmiltaan kiertää työnantajavelvoitteita. Niin ei voi olla, että työntekijää pidetään löysässä hirressä työsopimuksen kanssa. Työnantaja kantaa liiketoiminnan riskit, ei työntekijä.
---
Täysin satunnaisessa työn tarpeessa voi käyttää ekstrafirmoja tai maksaa vaikka palkan kertaluontoisesti. Tähänkään ei tarvitse väliin mitään sellaisia sopimusjärjestelyjä, jotka eivät vastaa todellista tilannetta.
Voihan sitä tehdä joka kerta erillisen määräaikaisen työsopimuksen, mutta siinä menee aina oma aikansa. Tuollaisen määräaikaisen työsopimuksen voi toki tehdä hyvin kevyelläkin menettelyllä, mutta on kaikkien kannalta parempi, että se on tehty huolellisesti ja kirjallisesti. Esim. itse palkkaan ihmisiä välillä 2 viikon projekteihin, välillä taas 2 tunnin tarpeeseen. Säännöllisen epäsäännöllisesti, täysin perustuen asiakastarpeeseen ja saatuihin tilauksiin. Mitkään ekstraajat eivät tule kysymykseen, koska heillä ei ole vaadittua osaamista ja ammattitaitoa.
Jos joutuisin tuollaiselle 2 tunnin keikalle väsäämään joka kerta erillisen määräaikaisen työsopimuksen, eivät katteet välttämättä kestäisi ja myisin asiakkaalle "ei oota". Jos nostaisin hinnat sellaisiksi, että katteet kestäisivät, jättäisi asiakas tilauksen tekemättä. Kuvailemani tilanne ei ole kaikille aloille tyypillinen ja jossain saatetaan hyvinkin pärjätä ilman nollasopimuksia. Ymmärrän sinänsä hyvin ongelmat, joita nollasopimuksiin liittyy työntekijän kannalta. Itse pyrin aina valitsemaan näihin sellaiset tekijät, joiden elämäntilanteeseen tuo sopii, enkä pyri ketään systemaattisesti kusettamaan. Asiakaskunnan ja tilauskannan kasvaessa työsuhteet myös vakinaistetaan, etusijalla entuudestaan tutut, ammattitaitoiset ja joustavat kaverit.
B2B-palveluita.