Siis mitä? Kyllähän se nyt on melkein missä tahansa länsimaassa ainakin kiellettyä erottaa ihminen vaikkapa poliittisen mielipiteen tai ihonvärin perusteella.
Mielestäni muita kieltoja ei juuri tarvittaisikaan, eli työntekijä pitäisi voida irtisanoa melko vaivattomasti mikäli tämän työpanos ei miellytä. Nythän tällainen ei Suomessa ole lainkaan mahdollista, vaan irtisanominen onnistuu ainoastaan raskaiden YT-menettelyjen avulla, joihin liittyy valtavasti byrokratiaa. Tällainen kevyt ja helppo työsopimusten tekeminen ja purkaminen yhdistettynä kattavaan ja yksinkertaiseen sosiaaliturvaan (perustulo) loisi aivan varmasti huomattavasti nykytilannetta sopeutumiskykyisemmän ja aktiivisemmin toimivan työelämän.
Irtisanomisperusteiden kriminalisointi on erittäin huteralla pohjalla ja seuraukset rajoittuvat lähinnä oikein ja asiallisesti toimivien työnantajien elämän hankaloittamiseen, kun taas ns. kusipäihin sillä ei ole mitään vaikutusta. Otetaanpa pari esimerkkiä:
a) Työnantaja haluaa päästä eroon työntekijästä, koska taloustilanne on huono/työntekijä ei tee töitä/joku muu "hyvä" syy. Mikäli irtisanomisperusteita ei ole kriminalisoitu, työntekijä voidaan irtisanoa. Mikäli irtisanomisperusteita on kriminalisoitu, työnantajalla on riski, että mikäli työntekijää ratkaisu ei miellytä, niin hän voi haastaa firman oikeuteen sillä perusteella, että irtisanomisperusteena oli joku kriminalisoitu syy. Pahimmassa tapauksessa oikeus nielee valheen ja yrittäjä saa sanktiot. Parhaimmassa tapauksessa oikeus hylkää kanteen, jolloin yrittäjä selviää pelkällä ylimääräisellä stressillä. Lopputulos: tämän esimerkin kohdalla laista on pelkkää haittaa.
b) Työnantaja haluaa päästä eroon työntekijästä, koska hän on vääräuskoinen/väärän värinen/joku muu "huono" syy. Mikäli irtisanomisperusteita on kriminalisoitu, työnantaja voi ilmoittaa, että perusteena irtisanomiselle on ns. "hyvä" syy (taloustilanne, huono työpanos, tmv.). Työntekijä voi haastaa jälleen firman oikeuteen, jolloin hyvässä tapauksessa oikeus päättää parin vuoden taistelun jälkeen, että irtisanomisperuste oli laiton. Tämä on ainot tilanne, milloin laista olisi minkäänlaista hyötyä.
Jokainen voi miettiä, kuinka helppoa, vaikeaa tai mahdotonta ulkopuolisen on todistaa, mikä on ollut irtisanomisen todellinen syy. Virhetulkinnat ovat väistämättömiä, kuten ovat myös Irviran (Irtisanomisperusteiden valvontavirasto) kulut. Suurimpia kärsijöitä olisivat luultavasti ns. riskiryhmään kuuluvat. Eli mikäli esim. ihonvärin takia irtisanominen on laitonta, niin miettikääpä miten tämä vaikuttaa vaikkapa afrikkalaistaustaisen henkilön palkkaamishalukkuuteen. Tietenkin voidaan aina perustaa Irviran lisäksi Palvira (palkkausperusteiden lainmukaisuutta valvova virasto), jolloin päästään jo aika lähelle monia nykyisiä älyttömyyksiä. Laista piittamattomat yritykset luonnollisesti keksivät tavan kiertää lakia ja kunnolliset yrittäjät joutuvat ongelmiin lisäbyrokratian ja ammattivalittajien kanssa.
Taustalla voi olla hyvä ajatus, mutta se ei tarkoita, että toteutus olisi toimiva.