Miten maamme talous oikein saadaan kuriin?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Timba79
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: Miten maamme talous saadaan kuriin?

Meta description: Ketju Suomen talouden tasapainottamisesta: menoleikkaukset, verotus, velka, rakenneuudistukset, poliittiset linjat ja omat ratkaisuideat.


No tästähän ollaan miltei kaikki yhtä mieltä, että suhdanteessa (lyhyellä tähtäimellä) kysynnän lisäys velalla voi olla käypä ratkaisu. Mutta tilanne pitkällä tähtäimellä näyttää nyt pahasti siltä, että Suomen teollisuuden kulmakivet ovat rapautumassa, kun jengi suosii omenapuhelimia ja paperia käytetään enää perseen pyyhkimiseen. Kyllä ne yritykset tarkastelee toiminnan järkevyyttä aina pidemmällä horisontilla kuin seuraavat 1-5 vuotta. Sitä minä ainakin tarkoitin ilmaisulle, ettei kannettu vesi kaivossa pysy.

Olen kaiken aikaa vaatinut elvyytystä suhdanteen takia! Vai miksi luulet, että korostan perusteluina heikkoa yksityisen sektorin luottamusta ja kysynnän puutetta? Ovatko nämä tyypillisiä nousukauden merkkejä? En ole mitään yksityisen tuotantojärjestelmän sosialisointia vaatinut.

Jotenkin on ällistyttävää, että fiksun oloinen S-kolmonen kerta toisensa jälkeen missaa tämän ilmeisen tärkein pointin. Jengi kirjoittaa aivan muusta ja S-kolmonen palaa aina tuohon suosikkiaiheeseensa, vaikka esimerkiksi minä en ole edes kiistämässä tuota periaatetta.
Jaahas, sinäkin. :)

Tuosta ylläolevasta en ainakaan minä saa selville, pidätkö Kanniaista tutkijana vai et. Tämän perusteella häntä kai voi sellaisena pitää.
Kyllä pidän. Tarkennetaan vielä, että akateemiset tutkijat, koska voihan vaikka Kangasharjua tai Karhistakin pitää tutkijoina. Näkemykset voivat olla ''valtavirtaekonomistien'' kanssa samoja, mutta perustelut voivat erota usein. Silti Suomessa opetus yliopistotasolla on melko homogeenistä näkemysten suhteen, joten suosittelen tähyilemään rajojen ylikin.
 
Olen kaiken aikaa vaatinut elvyytystä suhdanteen takia! Vai miksi luulet, että korostan perusteluina heikkoa yksityisen sektorin luottamusta ja kysynnän puutetta? Ovatko nämä tyypillisiä nousukauden merkkejä?
Termeinä suhdannevaihtelu ja nousukausi kuvaavat ohimeneviä talouden olosuhteita, joita etenkin oman valuutan omaava valtio voi tosiaan toimillaan lieventää. Täällä on kuitenkin usean kirjoittajan taholta esitetty mielestäni varsin hyvin perustellusti, ettei Suomen tämänhetkinen taloudellinen alamäki ole mikään laskusuhdanne, vaan menossa on siirtymä pysyvästi matalammalle BKT kasvukäyrälle johtuen vientisektorin alasajosta. "Pysyvästi" sen vuoksi, että maailmanlaajuisesti ei ole mitään taantumaa, vaan Suomesta katoavat työpaikat syntyvät samantien muualle, koska kysyntää on. Sen vuoksi ne työpaikat eivät tule myöskään syntymään tänne takaisin "taantuman" jälkeenkään riippumatta siitä, kuinka paljon julkista sektoria turvotetaan lainarahalla - Suomen valtiovelan kasvattaminen kun ei laske euron arvoa senttiäkään.

Näinollen massiivinen elvytys tässä tilanteessa on omiaan vain entisestään vähentämään terveellä pohjalla olevaa liiketoimintaa, koska lyhyen aikavälin investoinnit tulevat menemään sinne, mihin maamme kykypuolueet elvytyskanuunallaan tähtäävät. Historiaa vähänkään tarkastemalla näkee aika pieneksi todennäköisyyden, että tulevaisuuden menestysalat ovat siellä päinkään.
 
Julkisen talouden velkaantumisellahan pyritään sinnittelemään siihen asti, kunnes EKP tekee FED:it...
Ja siihenhän ei varmasti ole enää kovinkaan pitkä aika, Italiahan nimittäin taitaa olla pian tekemässä kreikat;)

Mutta minkälaisen merkityksen palstalaiset antavat sille, että Suomen vienti euroalueelle on vain about +-30% ja euro on tähän asti vaihteluista huolimattaan lähinnä vahvistunut. Voisi joku populisti jopa kuvitella, että "terveen liiketoiminnan" kuihtumiselle on Suomessa muitakin syitä kuin vain se, että Suomessa harjoitetaan sosialistista verotusta.:lol2:
 
Termeinä suhdannevaihtelu ja nousukausi kuvaavat ohimeneviä talouden olosuhteita, joita etenkin oman valuutan omaava valtio voi tosiaan toimillaan lieventää. Täällä on kuitenkin usean kirjoittajan taholta esitetty mielestäni varsin hyvin perustellusti, ettei Suomen tämänhetkinen taloudellinen alamäki ole mikään laskusuhdanne, vaan menossa on siirtymä pysyvästi matalammalle BKT kasvukäyrälle johtuen vientisektorin alasajosta. "Pysyvästi" sen vuoksi, että maailmanlaajuisesti ei ole mitään taantumaa, vaan Suomesta katoavat työpaikat syntyvät samantien muualle, koska kysyntää on. Sen vuoksi ne työpaikat eivät tule myöskään syntymään tänne takaisin "taantuman" jälkeenkään riippumatta siitä, kuinka paljon julkista sektoria turvotetaan lainarahalla - Suomen valtiovelan kasvattaminen kun ei laske euron arvoa senttiäkään.

Näinollen massiivinen elvytys tässä tilanteessa on omiaan vain entisestään vähentämään terveellä pohjalla olevaa liiketoimintaa, koska lyhyen aikavälin investoinnit tulevat menemään sinne, mihin maamme kykypuolueet elvytyskanuunallaan tähtäävät. Historiaa vähänkään tarkastemalla näkee aika pieneksi todennäköisyyden, että tulevaisuuden menestysalat ovat siellä päinkään.

Kyllä maailmantalouskin ja varsinkin teollisuusmaat sakkaavat ja riskejä on siellä sun täällä. Oliko tämä ääni sisäiselle devalvaatiolle? Mielestäni ei ole syytä eikä todellakaan järkevää tuhota kotimarkkinoita ja lähteä hintakilpailuun, jos vienti ei vedä. Ja paras tapa saada olisi keskittyä tuottavuuden ja uusien tuotteiden/palveluiden kehittämiseen. Ei menoleikkauksilla ainakaan vientiä käännetä nousuun. Sen sijaan finanssipolitiikalla voidaan pitää talouskasvua yllä ja varmistaa tulevaisuuden tuotantopotentiaali.

Kuten Ranger tuossa sanoi, odotellaan EKP:n roolin muutosta. Kyllä se tulee. Vai kenen mielestä keskuspankin ja valuuttaunionin säännöt ja vaatimukset harjoitettavalta politiikalta olisi muuttuneet? Hienoa muuten, että on alkanut tulemaan ihan vuoden sisällä enemmän kriittisiä puheenvuoroja ja ulostuloja liittyen yhteisvaluuttaan ja sen arvoon. Vientivetoiselle Suomelle, kun liian vahva valuutan kurssi ei ole ihan pikku juttu.
 
Mielestäni ei ole syytä eikä todellakaan järkevää tuhota kotimarkkinoita ja lähteä hintakilpailuun, jos vienti ei vedä. Ja paras tapa saada olisi keskittyä tuottavuuden ja uusien tuotteiden/palveluiden kehittämiseen. Ei menoleikkauksilla ainakaan vientiä käännetä nousuun.

Entäpä jos menoja kohdennettaisiin uudelleen siten, että yrittäjäriski olisi piirun verran kannattavampaa? Eikös ne uudet innovaatiot (joita itsekin kaipailit) synny yrityksissä/uusissa yrityksissä? Itse ainakin näen aika helvetinmoisen epäkohdan siinä, että kolmasosa pääomatuloista kelpaa valtiolle huomenlahjana, mutta sitten jos yrittäjäriski realisoituu niin valtio haistattaa yrittäjälle pitkät.

Ihan heitän tämmöisen teoreettisen kysymyksen, että kumman uskot(te) ennemmin kannustavan uusiin innovaatioihin: viiden vuoden irtisanomissuojan kunnan työntekijöille vai kevyemmän pääomatuloveron?
 
Entäpä jos menoja kohdennettaisiin uudelleen siten, että yrittäjäriski olisi piirun verran kannattavampaa? Eikös ne uudet innovaatiot (joita itsekin kaipailit) synny yrityksissä/uusissa yrityksissä? Itse ainakin näen aika helvetinmoisen epäkohdan siinä, että kolmasosa pääomatuloista kelpaa valtiolle huomenlahjana, mutta sitten jos yrittäjäriski realisoituu niin valtio haistattaa yrittäjälle pitkät.
Elvyytyksellä tähdätään juuri siihen, että yrittäjäriski olisi kannattavampi, koska luottamus tuleviin voittohin vaatii riittävää kysyntää taloudessa. Investoinnit juuri laskevat ja ovat riittämättömiä, kun kysyntää ei ole tarpeeksi. Ja jos nyt halutaan muutamien vuosien aikajänteellä budjetti ylijäämäiseksi ja talous ''tasapainotettua'', tarkoittaa se lähes välttämättä yksityisen sektorin nettovelkaantumista ja säästämistavoitteen kasvua --> vielä vähemmän yksityistä yritystoimintaa.

Minusta myös voidaan helpottaa yrityistoiminnan perustamista ja elinkeinotoiminnan pyörittämistä, jos on jotain ylitsepääsemättömiä rakenteellisia esteitä olemassa.

Ihan heitän tämmöisen teoreettisen kysymyksen, että kumman uskot(te) ennemmin kannustavan uusiin innovaatioihin: viiden vuoden irtisanomissuojan kunnan työntekijöille vai kevyemmän pääomatuloveron?
Enemmin varmaan kiinnostaa, onko mahdollista saada viivan alle jotakin yritystoiminnasta ja onko vaiva sen arvoista, että siirtyy palkansaajasta yrittäjäksi kuin sillä, onko pääomatulovero 30, 25 vai 20. Monessa maassa on alhaisempi pääomatulovero kuin esimerkiksi pohjoismaissa, mutta ei yrittäminen ole minnekään kadonnut siitä huolimatta, että täällä on monella helppo ratkaisu ryhtyä tavan duunariksi ja saavuttaa sillä hyvä elintaso. Taantumat sen sijaan leikkaavat tuloja aika roimasti.
 
Oliko tämä ääni sisäiselle devalvaatiolle? Mielestäni ei ole syytä eikä todellakaan järkevää tuhota kotimarkkinoita ja lähteä hintakilpailuun, jos vienti ei vedä. Ja paras tapa saada olisi keskittyä tuottavuuden ja uusien tuotteiden/palveluiden kehittämiseen. Ei menoleikkauksilla ainakaan vientiä käännetä nousuun. Sen sijaan finanssipolitiikalla voidaan pitää talouskasvua yllä ja varmistaa tulevaisuuden tuotantopotentiaali.
Hintakilpailuun ei tarvitse lähteä, sillä olemme siellä olleet jo pidemmän aikaa. Vienti ei vedä ja teollisuudesta katoaa työpaikkoja siksi, koska häviämme tuossa kilpailussa 100-0. Elvytys ei todellakaan kannusta tuottavuuden kasvattamiseen, ja lisäksi elvytys tarkoittaa sitä, että yritysten sijaan poliitikot keksivät, mille alalle niitä uusia tuotteita / palveluita kehitellään.

Itse uskon sen verran markkinatalouteen, että pidän todennäköisempänä menestyksen tienä yritysten ja yrittäjien omia uusia liikeideoita. Näistä taas sitä useammalla on mahdollisuus toteutua, mitä helpommin pankista saa lainaa, ja mitä pienemmillä kustannuksilla nämä ideat ovat toteutettavissa. Tämä meidän velkaelvyttävä valtiovaltamme on vain valitettavasti viime vuodet keskittynyt lähinnä estämään pankkien luotonantoa ja nostamaan työnantajan työllistyskustannuksia onnistuen molemmissa tavoitteissa kiitettävästi, mikä on myös työttömyystilastoista luettavissa.

Sisäinen devalvaatio on jo tapahtunut, kun yksityisten työpaikkojen määrä on näin radikaalisti vähentynyt. Minusta se, mitä tarkoitat sisäisellä devalvaatiolla, on tämän työpaikkojen uusjaon jälkeen vain jäljelle jääneen yksityisen palkkapotin jakamista tasaisemmin työhaluisille ja -kykyisille. Oma mielipiteeni on, että tällä tavoin saavutettavalla tuotannon ja kilpailukyvyn kasvulla saataisiin aikaan parempia tuloksia kuin antamalla virkamiehille ja poliitikoille lisää rahaa tuhlattavaksi.

Itse asiassa yksi isoimmista euron mukanaantuomista ongelmista on ollut lainarahan halpuus, ja siitä seurannut poliitikkojen holtiton rahan kylväminen omia kannattajia kohti.
 
Hintakilpailuun ei tarvitse lähteä, sillä olemme siellä olleet jo pidemmän aikaa. Vienti ei vedä ja teollisuudesta katoaa työpaikkoja siksi, koska häviämme tuossa kilpailussa 100-0. Elvytys ei todellakaan kannusta tuottavuuden kasvattamiseen, ja lisäksi elvytys tarkoittaa sitä, että yritysten sijaan poliitikot keksivät, mille alalle niitä uusia tuotteita / palveluita kehitellään.
Näet taas kovin suppeasti, mitä ekspansiivisella finanssipolitiikalla tavoitellaan taantumassa. Tavoite on saada koko talouden pyörät pyörimään ja kysyntä kasvamana. Ei valtio aloita mitään uusien tuotteiden keksimistä ja vientitavaroiden valmistusta. Tarkoitus on luoda talouden tila, jossa on kannattavaa investoida. Tuottavuuden kehittäminen suotuisissa olosuhteissa, jossa investoidaan, on minusta maltillisten kustannusten nousun kanssa ainoa mahdollisuus saada vienti vetämään ennen kuin EKP alkaa toimia.

Itse uskon sen verran markkinatalouteen, että pidän todennäköisempänä menestyksen tienä yritysten ja yrittäjien omia uusia liikeideoita. Näistä taas sitä useammalla on mahdollisuus toteutua, mitä helpommin pankista saa lainaa, ja mitä pienemmillä kustannuksilla nämä ideat ovat toteutettavissa. Tämä meidän velkaelvyttävä valtiovaltamme on vain valitettavasti viime vuodet keskittynyt lähinnä estämään pankkien luotonantoa ja nostamaan työnantajan työllistyskustannuksia onnistuen molemmissa tavoitteissa kiitettävästi, mikä on myös työttömyystilastoista luettavissa.
Minä uskon myös, että yrityksissä syntyy suurin osa kaupallisista innovaatioista. Uskon myös näyttöön ja hypoteesiin siitä, että tuottavuus kehittyy sitä paremmin, mitä suurempi on talouden kokonaiskysyntä. Ei silti pidä vähätellä julkisia panostuksia koko kansantalouden henkiseen pääomaan, jota yritykset tarvitsevat. Investointisuunnitelmat eivät ole houkuttelevia, koska ei uskota tuleviin voittoihin ja raha on liian kallista tähän nähden. Rahapolitiikka on jo ennestään kevyttä ja on selvää, että todellinen muutos luottohanojen aukaisemiseksi tarvitaan reaalitaloudessa. Nyt luodaan vain finanssisektorille uutta kuplaa. Ja meidän valtiomme ei ole mitään elvyyttänyt vuoden 2009 jälkeen. Finanssipolitiikkaa on kiristetty, ja yks kaks yllättäen menot ovat kasvaneet ja verotulot vähentyneet. No ei muuta kuin lisää kaasua.

Sisäinen devalvaatio on jo tapahtunut, kun yksityisten työpaikkojen määrä on näin radikaalisti vähentynyt. Minusta se, mitä tarkoitat sisäisellä devalvaatiolla, on tämän työpaikkojen uusjaon jälkeen vain jäljelle jääneen yksityisen palkkapotin jakamista tasaisemmin työhaluisille ja -kykyisille. Oma mielipiteeni on, että tällä tavoin saavutettavalla tuotannon ja kilpailukyvyn kasvulla saataisiin aikaan parempia tuloksia kuin antamalla virkamiehille ja poliitikoille lisää rahaa tuhlattavaksi.

Itse asiassa yksi isoimmista euron mukanaantuomista ongelmista on ollut lainarahan halpuus, ja siitä seurannut poliitikkojen holtiton rahan kylväminen omia kannattajia kohti.
Yksityinen sektori ei investoi ja kuluta nykytilanteessa, mikä heijastuu negatiivisesti tuottavuudenkin kehitykseen. Rahavirrat on saatava liikkeelle. Valtiolla on todellisuudessa maksukyvyttömyysriski, joten se on ainoa taho, joka voi muuttaa tilannetta. Joko ennen pitkää EKP luotottaa tai sitten yksinkertaisesti omaan valuuttaan. Veikkaan ensimmäistä. Jos sinun käsityksesi on, että elvyyttäminen on virkamiesten ja saunakaverien hyväksi de facto, niin harmittelen vain.
 
Aina vaan ihmettelen etteikö byrokratian lisääminen (esim rakennusteollisuus), kustannusten lisääminen (esim koulutus vapaat, tyel kustannukset) sekä ostovoiman heikennys (verotus ja veron omaisten kustannuksien kasvu) ole pahasti ristiriidassa valtion elvytys politiikan kanssa ja mitätöi elvytyksen tai tee siitä jopa miinus merkkistä.

Puututaan näihin niin ei tarvitse keksiä uusia "elvytys" elementtejä.
 
Kuvaat näkemystäni kapeaksi, mutta itse kuvailisin näkemyserojamme akselilla realistinen - epärealistinen. Kirjoittelet niin faktisista ongelmista vapaalla tasolla, että ratkaiset jonkun kuvitteellisen saarivaltion talousongelmia Suomen sijaan. Minulla on omasta mielestäni aika hyvä näköalapaikka toimivaan ekspansiiviseen finanssipolitiikkaan, sillä työskentelen USAlaisessa yrityksessä ja pidän yhteyttä päivittäin itärannikolla olevan taloushallintomme kanssa. Käyn myös USAssa usein ja joka kerta ovat Levikset ja Vansit halvempia taalan jatkaessa putoamistaan. Siellä pankit FED:n QE:n seurauksena suorastaan tyrkyttävät rahaa firmoille, joilla on edes joku idea siitä, miten sen voisi tuottavasti sijoittaa.

Suomessa kun elvytetään valtion toimesta, niin yleensä elvytetään rakentamalla jotain. En näe sitä yhteyttä, mitä kautta vaikka nyt musiikkitalon rakentaminen auttoi yhtään vientiyritystä. Täällä on keskikokoisenkin firman vaikeaa ellei mahdotonta saada lainaa pankista asiakkaan tilausta vastaan raaka-aineiden tai komponenttien ostoon, mikä on ihan aikuisten oikeasti vienyt teollisuudesta työpaikkoja. Tilanne on poliitikkojen aikaansaama, eikä sen ratkaisuun mitään elvytystä tarvittaisi. Lisäksi Suomessa on verottaja käytännössä blokannut perheyrityksiä hakemasta pörssistäkään rahaa investointeihin. Työnantajan sivukulut työntekijöistä kasvavat prosenttiyksiköillä vuodessa, koska kukaan poliitikko ei uskalla koskea liian suuriksi kasvaneisiin eläkkeisiin. Firmat eivät Suomessa investoi suhdannekäppyrän kulmakertoimen takia, vaan koska meidän kädetön julkishallintomme on yksi kerrallaan vienyt tuosta tikapuusta kaikki puolat.

Niin että pidän edelleen verotuksen keventämistä, työmarkkinoiden kilpailun lisäämistä ja byrokratian vähentämistä parempana tapana elvyttää tämän vuoden Suomen taloutta. Valtion vuoro oli jo, ja kolme hutia tuli.
 
Suomessa kun elvytetään valtion toimesta, niin yleensä elvytetään rakentamalla jotain. En näe sitä yhteyttä, mitä kautta vaikka nyt musiikkitalon rakentaminen auttoi yhtään vientiyritystä.

Kirkkaasti suurin osa valtion rahoittamasta rakentamisesta on infraa. Esimerkiksi liikenneväyliä, satamia... Vaikkapa maamme rahallisesti suurin valtio- ja EU-rahoitteinen infraprojekti Vt7 (E18) muuttaminen moottoritieksi koko matkalta Turusta Vaalimaalle ja raja-aseman kapasiteetin moninkertaistaminen (itse olen suunnittelemassa näitä projekteja) helpottaa huomattavasti Suomen tuontia, vientiä ja sisäistä logistiikkaa sekä houkuttelevuutta tavaraliikenteen kauttakulkumaana ja turistikohteena.
 
Kuvaat näkemystäni kapeaksi, mutta itse kuvailisin näkemyserojamme akselilla realistinen - epärealistinen. Kirjoittelet niin faktisista ongelmista vapaalla tasolla, että ratkaiset jonkun kuvitteellisen saarivaltion talousongelmia Suomen sijaan.

Minun ei kannata liikaa lähteä pätemään yksittäisistä asioista, kun helposti kokonaiskuva katoaa, jos aletaan tappelemaan, monta kirjastotätiä tarvitaan Vantaan kirjastoihin. Tosin tuo kokonaiskuvan hahmotus on minusta monen heikkous tässä keskustelussa, ja mielummin otetaan niitä helppoja analogioita ''oikeasta elämästä''.

Okei, meillä on erittäin fundamentaali ero. Mä en jaksa ihan ystävällisyyttäni olla sanomatta, mutta sinulla puutteita ihan käsitteiden tasolla ja kysynnän vaikutuksesta talouteen, tai sitten tahallista väärinymmärrystä. Olen kyllä samaa mieltä osasta parannusehdotuksia, mitä olet listaillut.
 
Entäpä jos menoja kohdennettaisiin uudelleen siten, että yrittäjäriski olisi piirun verran kannattavampaa? Eikös ne uudet innovaatiot (joita itsekin kaipailit) synny yrityksissä/uusissa yrityksissä? Itse ainakin näen aika helvetinmoisen epäkohdan siinä, että kolmasosa pääomatuloista kelpaa valtiolle huomenlahjana, mutta sitten jos yrittäjäriski realisoituu niin valtio haistattaa yrittäjälle pitkät.

Itse asiassa korkean riskin läpimurtoinnovaatiot eivät synny yrityksissä. iPhonen komponentitkin on "innovoitu" muualla.
A brilliant exploration of new ideas in business argues that government is behind the boldest risks and biggest breakthroughs.

Mazzucato notes that “75 per cent of the new molecular entities [approved by the Food and Drug Administration between 1993 and 2004] trace their research ... to publicly funded National Institutes of Health (NIH) labs in the US”. The UK’s Medical Research Council discovered monoclonal antibodies, which are the foundation of biotechnology. Such discoveries are then handed cheaply to private companies that reap huge profits.

A perhaps even more potent example is the information and communications revolution. The US National Science Foundation funded the algorithm that drove Google’s search engine. Early funding for Apple came from the US government’s Small Business Investment Company. Moreover, “All the technologies which make the iPhone ‘smart’ are also state-funded ... the internet, wireless networks, the global positioning system, microelectronics, touchscreen displays and the latest voice-activated SIRI personal assistant.” Apple put this together, brilliantly. But it was gathering the fruit of seven decades of state-supported innovation.

Why is the state’s role so important? The answer lies in the huge uncertainties, time spans and costs associated with fundamental, science-based innovation. Private companies cannot and will not bear these costs, partly because they cannot be sure to reap the fruits and partly because these fruits lie so far in the future.

Indeed, the more competitive and finance-driven the economy, the less the private sector will be willing to bear such risks. Buying back shares is apparently a far more attractive way of using surplus cash than spending on fundamental innovation. The days of AT&T’s path-breaking Bell Labs are long gone. In any case, the private sector could not have created the internet or GPS. Only the US military had the resources to do so.

Mazzucato loves puncturing myths about risk-loving venture capital and risk-avoiding bureaucrats. Does it matter that the role of the state has been written out of the story? She argues that it does.

First, policy makers increasingly believe the myth that the state is only an obstacle, thereby depriving innovation of support and humanity of its best prospects for prosperity. Indeed, the scorn heaped on government also deprives it of the will and capacity to take entrepreneurial risks.

Second, government has also increasingly accepted that it funds the risks, while the private sector reaps the rewards. What is emerging, then, is not a truly symbiotic ecosystem of innovation, but a parasitic one, in which the most lossmaking elements are socialised, while the profitmaking ones are largely privatised. Do ordinary taxpayers understand that their taxes fund the fundamental innovations that drive their economy?

This book has a controversial thesis. But it is basically right. The failure to recognise the role of the government in driving innovation may well be the greatest threat to rising prosperity.

A much-maligned engine of innovation - FT.com
Thank the government for your iPhone - Video - Technology
The Entrepreneurial State: Debunking Public vs. Private Sector Myths Anthem Other Canon Economics: Amazon.co.uk: Mariana Mazzucato: Books

Neil deGrasse Tyson: Invest In NASA sanoi:
I think it would be interesting to for people to hear some examples of products that came from NASA developments. I know you mentioned LASIK as an example of one.

LASIK pre-dates the space program, but it was dangerous, error-prone and expensive. These are your eyes we’re talking about here! What NASA enabled in that procedure is for it to be done with precision, accurately and inexpensively. Now, hardly anyone doesn’t know someone who has had the procedure.

That was enabled by algorithms and tactics and techniques to dock the space shuttle with the space station.
They wanted to do that accurately and reliably, without any damage to the surrounding hardware . There it is; directly applied to the LASIK surgery that people get today.

Also, the motivation to miniaturize electronics in the first place. That was driven by NASA because electronics back then were very heavy. Your grandparents had a radio that was a piece of furniture in their living room. Nobody at that time was saying, “Gee, I want to one day carry this in my pocket.” That just wasn’t a thought that anybody had. It was the living room radio.

The urge to miniaturize was motivated by NASA’s need to shave weight off of the payloads. Because every extra ounce you have to take, you pay a huge cost in fuel. Right now it’s like $10,000/pound to get something to low-Earth orbit. Once that movement got started, it became its own economically-driven enterprise. It doesn’t need to reference space today. But somebody got it started. Today that’s a $150 billion/year industry. The entire cost of going to the moon was about $100 billion.

Here’s an industry that thrives on the miniaturization of its components. It might have still happened, but it certainly wouldn’t have happened when it did. It certainly wouldn’t have happened as early as it did.

That’s fascinating.

There are many more examples. Space in general gave us GPS – that’s not specifically NASA, but it’s investments in space. There’s grooved pavements on the turns of roads – that’s low-tech, but greatly improves traction. Something no one had thought of until somebody really cared about the space shuttle landing on a runway. The space shuttle is not engine controlled as it lands, so they wanted to maximize traction and get that as secure as possible. They grooved the pavement, and there you have it: You have traction even under slippery conditions.

You have scratch-resistant lenses. And intracochlear implants, which are implants in the ear that enable completely deaf people to hear again because it stimulates the nerve endings that would have connected to the ear drum. That was a NASA invention.

Water filters. A NASA invention. You can say, “I need a way to filter water for my refrigerator.” I don’t know what a person would come up with, but nobody did. If you say instead, “There is a supply of water on a space station and it is the only supply of water we will ever have. I need a way to filter it.” That’s a cool problem to solve. Not just “Well you could get it out of your tap.”

Neil deGrasse Tyson: Invest In NASA, Invest In U.S. Economy - Forbes

Ja vähän yleisemmin aiheesta:
Ha-Joon Chang: Economics Is A Political Argument
 
Harmi että Applen alihankkijatkin ovat yrityksiä joten nekään eivät voi kehittää innovaatioita :(

Juuri näin! Erinomaista että ymmärsit. Tosin tarkentaisin, että "eivät voi kehittää läpimurtoinnovaatioita".

Mut hei, sun osalta kaikkea toivoa ei ole vielä menetetty!
 
Itse asiassa korkean riskin läpimurtoinnovaatiot eivät synny yrityksissä. iPhonen komponentitkin on "innovoitu" muualla.

Moreover, “All the technologies which make the iPhone ‘smart’ are also state-funded ... the internet, wireless networks, the global positioning system, microelectronics, touchscreen displays and the latest voice-activated SIRI personal assistant.” Apple put this together, brilliantly. But it was gathering the fruit of seven decades of state-supported innovation.

Siinä on taas saatu väen vängällä väännettyä salaliitto yksien kansien väliin: valtio kehittää innovaatiot ja ahnas kapitalisti käärii voitot salamyhkäisesti kaikessa hiljaisuudessa. Pari kysymystä rupesi kuitenkin tyhmää askarruttamaan: Kuka kaupallistaa nämä valtio-rahoitteiset innovaatiot? Kuka rahoittaa valtiot? Eikö valtio hyödy mitään siitä, että esim. Apple sattui luomaan maailman suosituimman puhelimen? Miksi poliitikkojen juhlapuheissa aina paasataan yritysten työllistämisen perään, jos niiden ainoa hyöty on se, että kapitalistit voi kääriä epärehellisesti hillot taskuun?

Eiköhän jokaisen valtion korkeakoulutoiminnan lähtökohtana ole löytää asioita, jotka voivat luoda kilpailuetua kansainvälisillä markkinoilla. Ei se ole mikään uusi ja mullistava tieto.
 
Eiköhän jokaisen valtion korkeakoulutoiminnan lähtökohtana ole löytää asioita, jotka voivat luoda kilpailuetua kansainvälisillä markkinoilla. Ei se ole mikään uusi ja mullistava tieto.
...josta syystä yritykset rahoittaa yliopistoja ja muuta tutkimusta. Jonka vuoksi kaikki tutkimukset on tietysti puolueellisia. Ja jonka jälkeen yritykset tietysti hyväksikäyttää valtiorahotteista tutkimusta. Ja niin edelleen. ;)
 
Tuo tutkija argumentoi mielestäni tuon pointtinsa varsin hyvin. Eikä tuo mistään "kapitalistien salaliitoista" puhu toisin kuin jotkut tässä ketjussa antavat ymmärtää. Jos puhuisi niin tuskinpa häntä Financial Times noteeraisi.

Kyllähän tuo tutkija pitää esim. Steve Jobsia "visionäärinä" ja niin edespäin. Kannattaa varmaan tutustua vähän tarkemmin ennen kuin alkaa mekastamaan puutteellisen tiedon varassa.

Delving into the entrepreneurial state - FT Arts - world Video - FT.com
 
Mun mielestä tuo Aippoun lainaama tekstinpätkä on erittäin tarkoitushakuinen. Esimerkiksi kunnia mummon olohuoneen radion muuntumisesta taskukokoiseksi annetaan Nasalle, vaikka tuossa tärkein tekijä oli elektroniputkien korvaaminen transistorilla. Transistorien kehittäjille annettiin Nobelin palkinto jo ennen kuin Nasa oli olemassa.

Selväähän se on, että kun haalitaan iso määrä huippulahjakkaita yksilöitä ja annetaan käyttöön rajaton kehitysbudjetti, niin tuloksena on paljon keksintöjä. Ennen kuin kuitenkaan nostamme Setä Samulin jalustalle, niin mietitään kuitenkin toista vaihtoehtoa. Mitä jos samoilla miljardeilla olisi valtion tappo-, vakoilu- ja propagandakoneiden kehittämiseen sijaan pyritty suoraan kehittämään jotain älypuhelimen tapaista? Onkohan suurvaltojen sotakoniston kilpavarustelu varmasti tehokkain tapa kehittää kuluttajaelektroniika? Itse epäilen, että mielettömän suurien sotabudjettien sivutuotteena syntyvä innovaatio ei ole kovin tehokkaasti kehitetty.
 
Siinä on taas saatu väen vängällä väännettyä salaliitto yksien kansien väliin: valtio kehittää innovaatiot ja ahnas kapitalisti käärii voitot salamyhkäisesti kaikessa hiljaisuudessa. Pari kysymystä rupesi kuitenkin tyhmää askarruttamaan: Kuka kaupallistaa nämä valtio-rahoitteiset innovaatiot? Kuka rahoittaa valtiot? Eikö valtio hyödy mitään siitä, että esim. Apple sattui luomaan maailman suosituimman puhelimen? Miksi poliitikkojen juhlapuheissa aina paasataan yritysten työllistämisen perään, jos niiden ainoa hyöty on se, että kapitalistit voi kääriä epärehellisesti hillot taskuun?

Eiköhän jokaisen valtion korkeakoulutoiminnan lähtökohtana ole löytää asioita, jotka voivat luoda kilpailuetua kansainvälisillä markkinoilla. Ei se ole mikään uusi ja mullistava tieto.

Ja ketä kiinnostaa oikeasti olla yrityksen omistaja jos sillä ei ole mahdollisuus kääriä sitä hilloa? Vastuut ja huolet saisit mutta et rahaa siitä? Ihan varmasi joo, takaisin Neuvostoliittoon siitä...
 
Back
Ylös Bottom