Miksi Ranska on seuraava? elokuu 11, 2011
Näyttää kuitenkin siltä, että Ranska on vakuutteluistaan huolimatta ajautumassa markkinapyöritykseen seuraavana eurovaltiona. Tämä onkin herättänyt monien mielessä kysymyksen, millä perusteella maat valikoituvat testattaviksi. Olemme aikaisemmassa eurokriisianalyysissamme todenneet, että
yleensä euromaiden ongelmien taustalla on alijäämäinen vaihtotase, minkä seurauksena maasta karkaa automaattisesti rahavirtoja ulkomaille, mikä puolestaan pakottaa maan yksityisen tai julkisen sektorin nettovelkaantumaan.
Kroonisesti vaihtotaseeltaan alijäämäiset maat ovat siis ensimmäisenä liipasimella. Kuviossa 1 on esitetty eräiden euromaiden vaihtotaseiden kehitys vuosien 2002 ja 2009 välillä. Tilaston perusteella keskipitkällä aikavälillä vaihtotaseet ovat olleet alijäämäisiä Kreikassa, Portugalissa, Espanjassa, Irlannissa, Italiassa ja
Ranskassa. Kun tätä luetteloa verrataan “ongelmamaiden” luetteloon, päästään täydelliseen vastaavuuteen.
Kuvio 1. Eräiden euromaiden keskimääräiset vaihtotaseiden ali- ja ylijäämät vuosina 2002-2009 (prosenttia BKT:sta).
Vaihtotase selittää myös sen, miksei Belgia odotuksista ja korkeasta velkaantumisasteesta huolimatta ole vielä ajautunut sijoittajien hampaisiin. Kuvio kertoo myös, miten Suomen, Hollannin ja Saksan vastuullinen taloudenpito on lähtökohtaisesti mahdollista. Jos maalla ei ole omaa valuuttaa, eikä keskuspankkia, on sillä välttämättä oltava ylijäämäinen ulkomaan sektori. Muussa tapauksessa kokonaiskysynnän ylläpitäminen pitkällä aikavälillä tulee nykyisten instituutioiden puitteissa lähes mahdottomaksi, minkä eurokriisi on karulla tavalla osoittanut.