Miten maamme talous oikein saadaan kuriin?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Timba79
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: Miten maamme talous saadaan kuriin?

Meta description: Ketju Suomen talouden tasapainottamisesta: menoleikkaukset, verotus, velka, rakenneuudistukset, poliittiset linjat ja omat ratkaisuideat.


Siis tarkoitat kilpailukykyisellä halpaa? Ja jos koulutus on turhaa, niin halvan lisäksi pitäisi olla myös tyhmää? Itse en haluaisi Suomesta maailman halvinta paitaompelimoa. Onko nyt unelmissa sellainen maa, missä 90% työvoimasta liikkuu paskalla fillarilla savun keskellä tehtaalle 80€ kk palkalla mutta itse jotenkin ajeltaisiin bemarilla ja oltaisiin sitä eliittiä? Suosittelen vanhaa vesiämpäritestiä ensin. Jollain 20% palkkaleikkauksilla ei vielä kilpailla idän kanssa mitenkään.

Koulutus mahdollistaa oman yritystoiminnan ja korkeamman tason työn. Keskiluokka on kuitenkin se, joka kaiken maksaa.

Hmmm. Nythän on siis keksitty miten maahanmuuttoa sovelletaan noiden kanssa jotka eivät Suomeen sopeudu... Tarvitaan vain kovaakin kovempi johtaja pyörittämään kangastehdasta, jossa lomat on vähissä ja palkka sitäkin pienempi...

heh ;)
 
Siis tarkoitat kilpailukykyisellä halpaa? Ja jos koulutus on turhaa, niin halvan lisäksi pitäisi olla myös tyhmää? Itse en haluaisi Suomesta maailman halvinta paitaompelimoa. Onko nyt unelmissa sellainen maa, missä 90% työvoimasta liikkuu paskalla fillarilla savun keskellä tehtaalle 80€ kk palkalla mutta itse jotenkin ajeltaisiin bemarilla ja oltaisiin sitä eliittiä? Suosittelen vanhaa vesiämpäritestiä ensin. Jollain 20% palkkaleikkauksilla ei vielä kilpailla idän kanssa mitenkään.

Koulutus mahdollistaa oman yritystoiminnan ja korkeamman tason työn. Keskiluokka on kuitenkin se, joka kaiken maksaa.
Säästä tuollainen propaganda vappumarsseille. Työ on kilpailukykyinen silloin, kun siitä maksetulle hinnalle saa vastiketta paljon. Esimerkiksi Sveitsissa työ ei ole missään nimessä halpaa, mutta silti maassa on käytännössä täystyöllisyys työvoiman maahanmuuttovoitosta huolimatta.
 
Suomalainen koulutusjärjestelmä oli merkittävä kilpailuetu aikana ennen jokaisen saatavilla olevaa Internettiä, ja ilmaisen, huipputasoisen koulutusmateriaalin massajulkaisua verkkoon. Tänä päivänä Vietnamissa peruskoululaiset ratkaisevat koulussa ohjelmointitehtäviä, joita Google käyttää USAssa työhaastatteluissa. Meitä selvästi jäljessä olleet maat voivat pääsevät meistä ohi murto-osalla Suomen koulutuksen kustannustasosa, koska emme itse pysty päästämään irti vaivalla vuosikymmenien aikana toteutetuista rakenteista. Innovator's dilemma toteutuu näin myös julkisella puolella.
 
EVAN:n raportista. Kuvio 6. Siihen on laskettu myös julkisyhteisöiden, eli valtioenemmistöiset osakeyhtiöt, osuus työllisyydestä . Lukema on silti pakkasella selkeästi 20 vuoden takaa. Kannattaa käyttää yksittäistä kuvaajaa eikä iskeä koko raporttia kun haluaa tuoda jotain kantaa esille. Työllisten määrä on pikkaisen matalampi nyt kuin ennen ysärilamaa.

Eli missä on se paisuminen?



Kansantalouden tilinpidon mukaan julkisyhteisöt työllistävät yli 600 000 suomalaista, yli neljänneksen työllisistä. Julkisyhteisöjen työntekijämäärä riippuu kuitenkin siitä, mitä julkiseen toimintaan katsotaan kuuluvan ja mitä tilastoa käytetään Työssäkäyntitilaston mukaan julkinen sektori työllistää pitkälti yli 700 000 suomalaista. Tämä luku sisältää mm. valtioenemmistöisten osakeyhtiöiden n. 70 000 työllistä.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito ja Hjerppe (1988).


Kuvaajassahan on nimenomaan tuon kansantalouden tilinpidon yli 600 000 työntekijää eli 25,3 prosenttia. Työssäkäyntitilastossa olisi mukana nuo valtioenemmistöiset osakeyhtiöit ja reilu 100 000 työntekijää enemmän. Taisit juuri vastata itse kysemykseesi.

Tuo luku asettaa hehkuttamasi kuvaajan oikeaan valoon. Hehkutit kuvaajaa, jossa oli mukana vain noin kymmenesosa kokonaisuudesta.
 
Tästä päästään ihan mielenkiintoisiin kysymyksiin. Tällä hetkellähän julkisen päätöksenteon alaisten kysymysten skaalaa kavennetaan (eli sellaisten asioiden joita demokratia voi koskettaa) kilpailykykypakon ynnä muiden tarinoiden nimessä. Tämä tarkoittaa sitä, että kapitalistiseen toimintalogiikkaan perustuvien alojen skaala suurenee? Kuten esimerkiksi Björn Wahlroos äskettäin omassa Markkinat ja Demokratia -kirjassaan toi esiin, yritysten toimintaperiaatteet eivät ole millään tavalla demokraattisia ja puhuessaan yritysjohtajista, Wahlroos mainitsee, että he ovat johtaneet "organisaatiotaan yhtä rautaisella kädellä kuin kuka tahansa diktaattori" (sivu 215). Wahlroosia itseäänhän on kuvattu hyvinkin mielivaltaiseksi johtajaksi, jolle on esimerkiksi tyypillistä huutaa alaisilleen yms.

Nyt menee vähän suunnat sekaisin. Yritykset johto toteuttaa yrityksen omistajien tahtoa. Poliitikkojen ja virkamieskoneiston pitäisi toteuttaa kansalaisten tahtoa.

Poliisitiomi on yksi vähän samantyyppinen dilemma. Poliisin tarjoaman palvelun käyttäjä ei ole putkassa makaava häirikkö vaan ne kansalaiset, joiden kokemaa järjestystä on turvattu poistamalla häiriötekijä kadulta.
 

Kansantalouden tilinpidon mukaan julkisyhteisöt työllistävät yli 600 000 suomalaista, yli neljänneksen työllisistä. Julkisyhteisöjen työntekijämäärä riippuu kuitenkin siitä, mitä julkiseen toimintaan katsotaan kuuluvan ja mitä tilastoa käytetään Työssäkäyntitilaston mukaan julkinen sektori työllistää pitkälti yli 700 000 suomalaista. Tämä luku sisältää mm. valtioenemmistöisten osakeyhtiöiden n. 70 000 työllistä.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito ja Hjerppe (1988).


Kuvaajassahan on nimenomaan tuon kansantalouden tilinpidon yli 600 000 työntekijää eli 25,3 prosenttia. Työssäkäyntitilastossa olisi mukana nuo valtioenemmistöiset osakeyhtiöit ja reilu 100 000 työntekijää enemmän. Taisit juuri vastata itse kysemykseesi.

Tuo luku asettaa hehkuttamasi kuvaajan oikeaan valoon. Hehkutit kuvaajaa, jossa oli mukana vain noin kymmenesosa kokonaisuudesta.

Missä se paisuminen edelleen on? Ainakin YLE-uutisten mukaan:

Julkinen sektori: kansantalouden osa, joka on valtion ja kuntien omistuksessa. Sisältää myös julkiset sosiaaliturvarahastot, kuntayhtymät, liikelaitokset ja valtionyhtiöt.


Yksinkertaisin mittari julkisen sektorin koon selvittämiseksi lienee kuitenkin työntekijöiden määrän tarkastelu. Vuonna 2012 Suomessa 24,3 prosenttia kaikista työllisistä oli julkisen sektorin palveluksessa.

Kunnille on tullut lisää tehtäviä esimerkiksi koulutuksessa ja terveydenhuollossa, mikä on kasvattanut julkisen sektorin työntekijöiden määrää 1970-luvulta tähän päivään. Suurimmillaan suhdeluku kävi kuitenkin lamavuonna 1994, jolloin julkinen sektori työllisti Suomessa 26,9 prosenttia kaikista työllisistä. Viime vuosina luvussa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.


Kuinka suuri Suomen julkinen sektori oikeastaan on? | Yle Uutiset | yle.fi


Se lasketaanko valtioenemmistöiset yhtiöt tuohon on aika joutavaa. Vaikka laskettaisiinkin, niin pitäisi nähdä kuvaaja mihin suuntaan työllisten määrä on kehittynyt, luulen että aika samaa kuin täysien valtionyhtiöiden.

Paisuminen on yhä näyttämättä.
 
Missä se paisuminen edelleen on? Ainakin YLE-uutisten mukaan...

Se lasketaanko valtioenemmistöiset yhtiöt tuohon on aika joutavaa. Vaikka laskettaisiinkin, niin pitäisi nähdä kuvaaja mihin suuntaan työllisten määrä on kehittynyt, luulen että aika samaa kuin täysien valtionyhtiöiden.

Paisuminen on yhä näyttämättä.

Yle onkin varmaan ensimmäisenä kertomassa, että meitä yleläisiä on liikaa.

Sen jälkeen kun korjasin tuon viimeisimmän sumutusyrityksesi, niin oletin yksinkeraisen yhteenlaskun olevan ihan helposti visualisoitavissa. Odotin näköjään liikoja. Tässä on nyt sitten kuvaaja:
tyolliset_toimialoittain_1960-2008.jpg


Olen kyllä huomannut, että tässä sinulle ei ole olennaista pyrkiä huomioimaan kokonaisuutta, mutta jos ei halua sumuttaa, niin kyllä silloin on syytä pyrkiä vertailukelpoiseen dataan ja kokonaisuuden huomioimiseen. Jos haluat jättää esimerkiksi VR:n pois, niin tee se molemmista luvuista.
 
Tässä on nyt sitten kuvaaja:
tyolliset_toimialoittain_1960-2008.jpg

Mitä tähän on oikein laskettu kohtaan "julkiset palvelut"?

En ole seurannut tätä teidän keskustelua niin tarkkaan, mutta mitä kaikkea tuohon kuvaajaan on oikein otettu mukaan? Olisi ihan hyvä laittaa selite mukaan, kun tuollaisia postaa. Onko tämä siis tuon liittämäsi kuvion selite?

Kansantalouden tilinpidon mukaan julkisyhteisöt työllistävät yli 600 000 suomalaista, yli neljänneksen työllisistä. Julkisyhteisöjen työntekijämäärä riippuu kuitenkin siitä, mitä julkiseen toimintaan katsotaan kuuluvan ja mitä tilastoa käytetään Työssäkäyntitilaston mukaan julkinen sektori työllistää pitkälti yli 700 000 suomalaista. Tämä luku sisältää mm. valtioenemmistöisten osakeyhtiöiden n. 70 000 työllistä.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito ja Hjerppe (1988).

Näiden kahden kuvaajan lukujen välillä näyttäisi olevan melkein 300 000 hengen ero. Tuota ei pelkillä valtioenemmistöisten yhtiöiden työntekijöillä selitetä. Niistä saadaan aikaiseksi ehkä joitain kymmeniä tuhansia henkiä tänä päivänä.

Kuvio_1.gif


https://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisu...o_tyonantajana/08_valtion_henkilosto/name.jsp

Onko muuten perusteltua, että henkilö luokitellaan julkisen sektorin työntekijäksi, jos työskentelee valtio-omisteisessa yhtiössä? Tulee nimittäin mieleen, että onkohan tuohon sitten laskettu esimerkiksi valtionyhtiöiden ulkomaisten tytäryhtiöiden työntekijät ynnä muut? Onko tässä mukana esimerkiksi Fortumin ja Itellan ulkomaisten tytäryhtiöiden työntekijät? Ei tosin taida siltikään riittää tuon 300 000 hengen eron selittämiseksi.

Vuonna 2008 [valtionyhtiöiden työntekijämäärä] kuitenkin nousi 93 000:een siksi, että Fortumin ja Itellan tytäryhtiöhankinnat lisäsivät henkilöstöään ulkomailla useilla tuhansilla.
...
Kun valtionyhtiöiden ulkomaisten tytäryhtiöiden henkilöstömäärä vähennetään henkilöstön kokonaismäärästä, saadaan aikasarja valtionyhtiöiden henkilöstön määrästä Suomessa.
...
Vuonna 2008 työskenteli enää 28 000 henkilöä Suomessa varsinaisissa valtionyhtiöissä.
http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/t155.pdf

On mielestäni harhaanjohtavaa puhua Suomen julkisesta sektorista "paisuneena" viittamaalla sellaisiin tilastoihin, joissa on mukana valtionyhtiöiden ulkomaisten tytäryhtiöiden henkilökuntaakin.
 
Näiden kahden kuvaajan lukujen välillä näyttäisi olevan melkein 300 000 hengen ero. Tuota ei pelkillä valtioenemmistöisten yhtiöiden työntekijöillä selitetä. Niistä saadaan aikaiseksi ehkä joitain kymmeniä tuhansia henkiä tänä päivänä.

Onko muuten perusteltua, että henkilö luokitellaan julkisen sektorin työntekijäksi, jos työskentelee valtio-omisteisessa yhtiössä? Tulee nimittäin mieleen, että onkohan tuohon sitten laskettu esimerkiksi valtionyhtiöiden ulkomaisten tytäryhtiöiden työntekijät ynnä muut? Onko tässä mukana esimerkiksi Fortumin ja Itellan ulkomaisten tytäryhtiöiden työntekijät? Ei tosin taida siltikään riittää tuon 300 000 hengen eron selittämiseksi.

On mielestäni harhaanjohtavaa puhua Suomen julkisesta sektorista "paisuneena" viittamaalla sellaisiin tilastoihin, joissa on mukana valtionyhtiöiden ulkomaisten tytäryhtiöiden henkilökuntaakin.

Olennaisinta mun mielestä näissä on se, että verrataan vertailukelpoisia lukuja. Pååtan vedätysyritys oli mun mielestä onneton, koska siinä kuvattiin vain pienen osa kehitystä ja sitäkin heikosti vertailukelpoisilla luvuilla.
 
En ihan heti ymmärrä sitä, minkä lukujan väläillä on 300 000:n ero.

Olennaisinta mun mielestä näissä on se, että verrataan vertailukelpoisia lukuja. Pååtan vedätysyritys oli mun mielestä vain onneton, koska siinä kuvattiin vain pienen osa kehitystä ja sitäkin heikosti vertailukelpoisilla luvuilla.

Tuossa sun postaamassa kuviossa "julkiset palvelut" kohdassa työllisiä on yli 800 000 henkilöä.

Tuossa alemmassa VM:n kuviossa valtion budjettitalouden ja kuntatalouden, eli julkisen sektorin, henkilökunnaksi saadaan 522 000 henkilöä.

Valtionyhtiöiden työntekijämäärä ei tuota eroa selitä, ei vaikka otettaisiin mukaan valtioenemmistöisten yhtiöiden ulkomaisten tytäryhtiöiden henkilökuntakin.
 
Suomalainen koulutusjärjestelmä oli merkittävä kilpailuetu aikana ennen jokaisen saatavilla olevaa Internettiä, ja ilmaisen, huipputasoisen koulutusmateriaalin massajulkaisua verkkoon. Tänä päivänä Vietnamissa peruskoululaiset ratkaisevat koulussa ohjelmointitehtäviä, joita Google käyttää USAssa työhaastatteluissa. Meitä selvästi jäljessä olleet maat voivat pääsevät meistä ohi murto-osalla Suomen koulutuksen kustannustasosa, koska emme itse pysty päästämään irti vaivalla vuosikymmenien aikana toteutetuista rakenteista. Innovator's dilemma toteutuu näin myös julkisella puolella.

Koska Pisa menestys.

Aiemmin olimme ainakin omasta mielestä tietoyhteiskunnan ykkönen mutta sitten siihen tuudiuduttiin ja nyt ollaan jäljessä melkein joka maata. Veikkaan että näin käy koulutuksenkin osalta.

Tämä aiheeton omahyväisyys vaivasi kyllä muuten teollisuuttakin vahvasti tuossa vajaa kymmenen vuotta sitten. Ja ammattiliitoissa siitä ei ole päästy vieläkään eroon. Hengen vaarallinen olotila.
 
Mitähän julkisiin palveluihin kuuluu tuossa? Eniveis, julkinen sektori ei ole paisunut. Julkinen sektori mukaan lukien valtionyhtiöt on supistunut hieman. Menee hölmöksi jos aletaan laskea jotain ulkomaisia tytäryhtiötä mukaan. Eli ei paisumista vaan pientä supistumista näyttää olevan.
 
Singapore on ollut vuosikymmenet lähinnä valistuneen diktaattorin hallitsema. Etelä-Korean nousu tapahtui suurimmaksi osaksi sotilasdiktatuurin aikana. Taiwanin hyppy kehitysmaasta moderniksi valtioksi saatiin aikaan diktaattorin aikana. Japani nousi teollisuusmaaksi mielenkintoisen ei-vapaa talousjärjestelmän aikana.

Jos suuria talouden nousuja, mutta ei vielä varakkaita maita, haluaisi listata, niin Kiina on noussut aivan käsittämättömän kovaa vuosikymmenet, mutta on tietenkin vielä osittain kehitysmaa. Venäjän kahden viimevuosikymmenen kehitys on aika uskomaton. Malesia on epädemokraattinen islamistivaltio, mutta sen kasvu on ollut kovaa viimeiset kolmekymmenta vuotta. Tietenkin takapakkejakin on kaikilla ollut.

Se on puhdasta ideologista höpinää, että demokratia olisi jotenkin hyväksi talouskasvulle. Talous kasvaa kun teollisuus on kilpailukykyinen, so ammattitaitista työvoimaa on saatavilla edulliseen hintaan eikä valtio verota yrityksiä kuoliaaksi. Tämän saa aikaiseksi monella eri tavalla. Demokratia on monella muulla tapaa kiva tapa päättää yhteisistä asioista.

Väittäisin enemminkin, mutta lukuja minulla ei ole, että kymmenen viimeisen vuoden aikana talouskasvu avoimissa demokraattisissa länsimaissa on ollut hitaampi kuin Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan diktartuureissa.

Samoin se on puhdasta höpötystä, että koulutustaso jotenkin tehostaisi talouskasvua. Vähiten tällä hetkellä kasvavat ne maat, joissa on koulutetuin työvoima. Työvoiman pitää olla kilpailukykyistä. Se riittää.

Enemminkin näyttäisi noin aineistosta päättelemällä seuraavan, että monet maat päättyvät demokratiaan ja nostavat koulutustasoaan tietyn pituisen vahvan taloskasvun jälkeen. Toisin päin en kyllä näe mitään yhteyttä. Anteeksi kovasti, jos olen eri mieltä peruskoulun opettajien kanssa...

No ihan hyvia pointteja ja varmasti tiedat mista puhut.

Itse ainakin otin demokratian esille semmoisten asioiden kuin esim. yhteiskuntarauhan, hyvinvoinnin (taloudellisen ja ihmisoikeudellise) tasaisen jakautumisen, korruption, ja lehdistonvapauden kannalta. Tammoiset asiat varmasti totetutuvat niissa taloudellisesti vapaaissa maissa mutta yleensa se on seurausta demokratiasta eika diktatuurista.

Jos maassa on useita tahoja taistelemassa vallasta tai omasta vallastaan kiinni pitava itsevaltainen hallitsija niin kansalaisten hyvinvointi ei ole hyvissa kantimissa.

Jos mitataan puhtaasti vain talouskasvua niin se on toki varmasti nopeaa siella missa tuotannontekijat ovat edulliset ja mihin on hyva investoida.
 
Mitähän julkisiin palveluihin kuuluu tuossa? Eniveis, julkinen sektori ei ole paisunut. Julkinen sektori mukaan lukien valtionyhtiöt on supistunut hieman. Menee hölmöksi jos aletaan laskea jotain ulkomaisia tytäryhtiötä mukaan. Eli ei paisumista vaan pientä supistumista näyttää olevan.

Riippunee siitä lasketaanko ihan vain päitä, vai menoja. Terveydenhoitoon uppoaa vuosi vuodelta enemmän, kiitos ikääntyvän väestön, uusien hoitomuotojen ja lääkärien palkkakehityksen.
Tulonsiirrot on sitten toinen. Lisää on työhön ryhtymättömän saatava koska Paavo Arhinmäki.

Tr07_14.bmp
 
Kuuden ja puolen miltsin krematorio. Ja jengi vetää pultit muutaman tonnin kiukaista.
 
paljon asiaa.

Jep, kyllähän noita diktatuureja löytyikin. Suurin osa ei sitä enää ole, mutta näemmä järkeviä diktaattoreita on maailmaan mahtunut enempi kuin luulin. Demokratiasta sen verran, että se on verrattain jusi keksintö eikä sitä kai oikein kukaan kovin erinomaisena pidäkään. Demokratiassa on kyllä se hyvä puoli, että vaikkei se yleensä (tai ikinä) tuota kovin hyviä päätöksiä, niin se estää kaikkein pahimmat mokat melko hyvällä prosentilla. 10 vuoden taantumakin on melko pientä kansanmurhien rinnalla, sanoisin.

Muutamien maiden kohdalla, esim. Venäjän ja monien E-Amerikan, kannattaa huomioida se, että talouskasvu voi olla kiinni enempi raaka-aineiden hinnoista kuin mistään muusta. Venäjän talouskasvu selittyy melko pitkälti öljyn ja maakaasun kohonneilla hinnoilla. Sen sijaan Singapore, E-Korea, yms. ovat ihan valideja esimerkkejä siitä, kuinka vallan keskittymisestä huolimatta (tai sen ansiosta) on saatu tehtyä talouden kannalta tehokas toimintaympäristö.

Viimeisen kappaleen huomio on melko pitkälti samaa, mitä täällä on pohjoismaista todettu ja josta Goodwinin aiemmin postaama tutkimuskin kertoi. Julkiset menot ovat kasvaneet talouskasvun myötä. Edustuksellisen demokratian toiminta on pitkälti sitä, että äänestäjille luvataan kaikkea kivaa valtion kassasta ja korotetaan veroja, jotta lupauksia saataisiin lunastettua.

Taloudellisesti vapaita maita, joilla ei mene hyvin, ei sen sijaan taida edelleenkään juuri löytyä.
 
Ei siinä ole kyse tietenkään sattumasta. Suomella esimerkiksi oli vuosikymmeniä, lähes puolivuosisataa erittäin kilpailukykyinen teollisuus. Sodasta ihan näihin päiviin asti Mikään luonnonlaki ei määrää, että näin olisi jatkossakin. Kansakunnat nousevat ja sortuvat.

Älkäämme muuten unohtako, että Suomen talous nousi aika kovaa monta kymmentä vuotta, kun teollisuus oli vahvasti valtio-omisteinen. En siis puolustele mitenkään valtio-omistusta, mutta ei pidä sylkeä tosiasian päälle. Suomen talous muuttui avoimeksi yksityisomisteiseksi moderniksi markkinataloudeksi 90-luvulla. Sitä ennen iso osa metsäteollisuudesta, voimantuotannosta, kemian- ja petrokemian teollisuudesta ja kaivokset kokonaa olivat valtion kotrollissa. Samoin iso osa mediaa, posti- tele, bussiliikenne ja muu kuljetusteollisuus.

Yksi syy siihen, miksi Pohjoismaat pärjäävät, voi olla se, että täällä rahaa ei tarvitse jemmata pahan päivän varalle niin paljon. Raha palautuu kiertoon, eikä makaa patjan alla. Yhteiskunta hoitaa ikäänkuin vakuutuksen sairauden ja työttömyyden varalle. Jos tätä ei olisi, yksilöiden olisi pakko jemmata rahaa pahojen sattumien varalle.

Suomen talouskasvu sotien jälkeen valtio-omisteisen teollisuuden alla oli pitkälti raaka-ainekauppaa (puu, josta myös jalostettiin paperia) ja halpatyövoimaa. Samoilla keinoilla on monissa muissa maissa noussut talous teollistumisen aikana. Nykyään ymmärrettävistä syistä Suomi ei pysty kilpailemaan näissä asioissa, kuten eivät pysty muutkaan jo teollistuneet ja vauraat maat, vaan talous perustuu enemmän ja enemmän teknologiaan, softaan, yms. Nämä ovat sellaisia aloja, jotka eivät toimi siten, että päätetään rakentaa tehdas, vaan taustalla pitää olla toteuttamiskelpoinen idea, joka on uusi tai parempi kuin muualla olevat. Tällaiset eivät synny siten, että 6-kymppiset ukot pyörittävät papereita eduskunnassa ja päättävät, että: "Nyt tehdään Suomesta edelläkävijä".

Tällaisen teollisuuden kehitystä on hyvin vaikea vauhdittaa jostain käsin, mutta hidastaminen ja hankaloittaminen sen sijaan onnistuvat. Hyviä keinoja ovat mm. koulutusjärjestelmä, joka pyrkii tasapäistämään ja tappamaan luovuuden, vanhojen ja Suomessa kannattamattomien teollisuusalojen tekohengittäminen sekä uusien innovaatioiden sääntely (mm. taannoinen energiavero pienille omaan yksityiskäyttöön tarkoitetuille aurinkopaneeleille, jos ne päästävät yhtään sähköä verkkoon). Myös se on ongelmallista, että em. viime vuosisadalle jumiutuneet vaarit päättävät muidenkin puolesta, mikä on hyvä juttu ja miten sitä tuetaan. Seurauksena syntyy "teollisuutta", jossa tarpeellinen innovaatio korvautuu tukilomakkeiden täyttämisellä. Äärimmäinen esimerkki ovat Kiinassa pyörineet saastutustehtaat. Siellä kun päätettiin tukea päästöjen vähentämistä niin paljon, että oli kannattavaa tehdä tehdas, joka saastuttaa mahdollisimman paljon, jotta sen päästöjä leikkaamalla tekisi sitten voittoa. Espanjan aurinkopaneelifarssi on toinen pelotttva esimerkki.

Myös työmarkkinoiden jäykkyys on turha rasite ympäristössä, jossa työn tuottavuutta ei mitata käytettyinä työtunteina. Esimerkiksi tuotantolinjalla tehtaassa työtahti on melko vakio, koska se riippuu tuotantolaitteista ja ne puskevat aina samalla vauhdilla pl. ongelmatilanteet. Sen sijaan vaikkapa suunnittelutyö ei välttämättä etene 8 tunnin työpäivän aikana mihinkään, mutta joskus muutaman tehokkaan tunnin aikana saa lähes viikon tavoitteet täyteen. Työsuojeluviranomaiset eivät kuitenkaan tykkää yrityksistä, joissa työajat ovat tämän takia melko vapaita, vaan lähestyvät niitä lähinnä uhkasakoilla.

Edit. Espanjan aurinkopaneelifarssi oli siis se, kun aurinkopaneelien hankkimista päätettiin alkaa tukemaan voimakkaasti. Seurauksena aurinkopaneelin hankkiminen muuttui kannattavaksi, vaikkei se tuottaisi juuri mitään ja ihmiset hankkivat paneeleita mielettömiä määriä. Seurauksena hyödyttömien aurinkopaneeleiden tukemiseen alkoi mennä valtion kassasta niin paljon rahaa, että paneeleille päätettiin laittaa niin kova vero, ettei niitä enää käytettäisi ja perustettiin "aurinkopoliisi" valvomaan, etteivät ihmiset käyttäisi salaa aurinkopaneeleita.
 
Riippunee siitä lasketaanko ihan vain päitä, vai menoja. Terveydenhoitoon uppoaa vuosi vuodelta enemmän, kiitos ikääntyvän väestön, uusien hoitomuotojen ja lääkärien palkkakehityksen.
Tulonsiirrot on sitten toinen. Lisää on työhön ryhtymättömän saatava koska Paavo Arhinmäki.

Tr07_14.bmp

Mahtaakohan kuviossa olla otettu inflaatio huomioon? Suomella ollut keskimäärin n. 2 % inflaatio tuona aikana ja tuo käyrä seuraa sitä tosi hyvin. Lisäksi talous on kasvanut samanaikaisesti keskimäärin inflaatiota selvästi enemmän, joten alkaa totisesti putoamaan pohja paisumisväitteiltä ellei tuossa ole otettu inflaatiota huomioon. Ja vaikka olisikin, siinä tapauksessa menot näyttäisi paisuneen samaa tahtia talouden kanssa.
 
Vastarannan kiiski laskee veroja: Läskit pois | Kauppalehti.fi
Miksei tästä Suomen kunnasta kukaan puhu? Tuollahan on mitä ilmeisimmin saatu tehtyä jonkintasoinen reformi, jolla on saatu kunnan talous kuntoon. Miksei samoja oppeja käytetä laajemmin?

Tästä Hesarin jutusta löytyi Valtimoon liittyva esimerkki siitä, miten julkinen toimii:
Velattomuus on kuitenkin jo mennyttä, sillä ensi töikseen Mustonen laittoi nimensä paperiin, jolla kunta otti velkaa pari miljoonaa euroa vanhusten palvelutalon rakentamista varten. Syynä oli valtion avustus, jonka saaminen edellytti lainanottoa.

Verovaroja käytetään siis siihen, että kunta hankkii korkomenoja jostakin investoinnista, vaikka kunnalla olisi riittänyt hyvin rahat maksaa kassasta koko investointi.
 
Back
Ylös Bottom