Näillä poliittisilla väännöillä on ikävä taipumus mennä poliittiseksi jargoniksi. Puhutaan hienoilla sanoilla ja yritetään piiloutua niiden taakse, koska ei oikeasti osata ratkaista ongelmia. Sinäkin sorrut siihen. Soini on hyvä johtaja, koska hän puhuu kansankieltä.
Johtaminen on pitkälti viestintää. Kun sinusta tulee joskus Kauppiksen jälkeen johtaja, haluatko päteä jargonilla vai tehdä tulosta? Se on aivan se ja sama mitä johtaja/valmentaja/kapellimestari/esimies sanoo, jos se sanoma ei pysähdy kuulijan takaraivoon. Ei ymmärrystä, ei toimintaa.
Pointtihan valtion johtamisessa on, ettei kenelläkään ole niin paljoa valtaa, että pystyisi tekemään itsekseen suuria päätöksiä. Ajatusleikkinä totaalinen valta on aina hauska tietysti, ja varmaan tekisin perinteiset, eli keräisin isot kasat kahisevaa itselle ja sukulaisille ja painelisin etelän lämpöön ennenkuin kansa alkaisi kerääntyä porteille. Tämä lie se yksilön optimaalinen käytös tuollaisessa tilanteessa
Siksi pitää keskustella ja tehdä kompromissejä. Toivon mukaan talousasioista ovat vääntämässä talousasiantuntija, ympäristöasioista ympäristöasiantuntijat jne., jotta päättäjät saisivat tehdä parhaan tiedon valossa töitään. Toivottavaa siis on, että päättäjä tai avustajansa vähän tajuaisi sitä alan kieltä. Jos olisin itse vaikka valtiovarainministeri, haluaisin kyllä niin perinpohjaisen selvityksen kuin suinkin, alan omalla kielellä. Jos kuitenkin haluaisin oikeasti vaikuttaa, hakeutuisin ko. ministeriön ylimpään virkamiehistöön, sillä jos sinne sattuu ministeriksi vähän kiivaampi ammattijohtaja, joka ei halua selittelyä tms., voisin käytännössä sanella itse merkittäviä osia talouspolitiikasta. Hätäinen ja keskittymiskyvytön uraraketti olisi lähinnä leimasin siinä
Nyt en kyllä keksi enää, että kenen tässä pitää viestiä, kenelle ja mitä, jotta asiat hoituvat? Kai se viestintä on viime kädessä hallitukselta eduskunnalle. Mutta kun eduskunta on jo "omalla puolella", mitä vielä tarvitaan? Kansalle viestintähän on jo aika hyvällä tolalla, jos noita esimerkkejä katsoo. Ainahan siellä ollaan tekemässä talouskasvua ja työllisyyttä, asiat ovat fantastisesti ja vielä paremmin ensi vuonna. Voikos tuota enää kansanomaisemmin ilmaista?
Timba79 sanoi:
No ei ainakaan siten että pidetään niinkin yksinkertainen asia kuin työllistäminen niin hiton vaikeana ja riskialttiina toimena kuin se nyt on. Eikä niin että yrittäjä joutuu kiinnittämän talonsa ja naapurinkin talon jotta se saa rahoitusta toiminnoilleen ja sitten onkin ikuinen velkakiikku jos ei homma toimi.
Onhan noita koeaikoja ja vuokratyösopimuksia ollut jo ties kuinka kauan - eikö sitä neljässä kuukaudessa jo vähän ala huomata, onko jampasta tekijäksi?
Noita erilaisia rahoitusmuotoja voisi olla toki enemmänkin - Eurooppa ja Japani ovat perinteisesti hyvin pankkikeskeisiä rahoitusmarkkinoita. Mutta yritysriskihän on se, että voi mennä huonostikin. Voi toisaalta mennä hyvinkin.
Timba79 sanoi:
Ei tietenkään mikään keittiötalous toimi valtion tasolla suoraan. Mutta ei se näinkään toimi että julkinen sektori paisuu kuin pullataikina ja rahaa tuhlataan todella paljon vaikka sitä ei mistään tule. Niin kauan tämä on "helppoa" kun on AAA ja rahaa saa halvalla. Mutta peräänkuulutan taas sitä, että entä jos jenkkiyhtiöt eli ne luottoluokittajat päättää että Suomi ei enää ole AAA ja lainansaanti vaikeutuu ja korko pomppaa reilusti ylemmäs. Miten tämä sitten hoidetaan tekemättä niitä vihaamianne leikkauksia?
Katsos kun nyt leikataan[1], se velkasuhde pahenee, jolloin se luottoluokittaja näpäyttää herkemmin. Ei sillä, että luottoluokittaja tietäisi maiden talouksista itse asiassa mitään. Vastahan nuo Iso-Britannian luokitusta pudottivat, ja markkinoiden reaktio oli: ei mitään. Ihme vimma kyllä päättäjillämme viitata noihin. Luulen, että tuo luokitus vaan vahvistaa jo päätettyä politiikkaa.
De Long ja Summers hahmottelivat, että matalien korkojen aikana finanssipolitiikka on itsensä rahoittavaa ja samalla vielä ekspansiivista, jos julkisten menojen kerroin on ykköstä suurempi. No IMF & kumpp. ovat nyt todenneet, että juum - kerroin on tosiaan ykköstä suurempi. Nytpä olisikin Todellisen Johtajan temppu, jos hallitus nostaisi tapetille tuon.
[1] Leikkaus sieltä, mistä se palautuisi takaisin kansantalouden kiertoon.
