Miten jaksatte parannella flunssanne ennen kuin meette trenaa?

[Tytteli]

Mä olen oppinut kuuntelemaan kroppaani siten, että nykyään jätän heti salin väliin jos on vähänkään kurkku kipeä tai muuten tukkoinen olo. Yleensä flunssa meneekin näin suht nopeasti ohi, mutta jos menen salille tms. niin se pukkaa kuumeen päälle. Nimimerkillä kahden kk:n sairastelukierteestä jotain oppineena...eli maltti on valttia tässäkin tapauksessa.

 

[Sundae]

Pitääpä kirjoittaa omia kokemuksia ja vähän avautua, kerran sairastelusta ja ylikunnosta puhutaan. Eli tämäkin tyttö oppii parhaillaan kantapään kautta...:(

Mulle iski joulun jälkeen kuume, pääasiassa sellaista pientä lämpöilyä. Aika nopeasti olo sitten parani ja uskaltauduin salille, mutta lämpö tulikin heti takaisin. Yhteensä kolme viikkoa tuli kärsittyä lämpöilystä. Siitä kun paranin, niin aloitin kauan odotetun dietin.

Otin aluksi ihan kevyesti ja kunto tuntui kestävän hyvin ja muutaman viikon sisällä jo kiristin treeniä ja otin muutaman aamulenkin mukaan ohjelmaan. Aika pian alkoi sydämen tykytys ja pamppailu, ja yöt alkoivat olla levottomia, hikoilutti ja aamulla syke oli tosi nopea. Kävin sydänfilmissäkin ja verikokeissa, mutta kaikki oli niissä ok. Lääkäri "tuomitsi" mulle ylikunnon, enkä olis oikasti tajunnut ajautuneeni siihen ellei mulle olis sitä sanottu.

Sitten nousikin taas pieni kuume ja lämpöilyä, lihaskipua, hikoilua, pamppailua, ja kaikkea muuta kivaa jatkui jälleen kolmisen viikkoa... Nyt olo on ollut jo muutaman viikon ajan hyvä, ja tällä viikolla olen käynyt salilla pari kertaa liikuttelemassa ihan lelupainoja ja se on todella turhauttavaa. Syke nousee aika helposti pienestäkin rehkimisestä ja illalla ja aamulla leposyke on ollut heti vähän korkeampi. Vaikka mulla ei koko aikana syke ole noussut kuin johonkin 72-75/min, niin silti se tuntuu ärsyttävänä pamppailuna. Viime viikolla leposyke oli kuitenkin jo ihan normaali 55-60, joten uskaltauduin siksi jo vähän liikkumaan. Kevyessä hieronnassakin uskalsin käydä ja kyllä siitäkin oli apua. Eli pahin on nyt takana ja paluu treeniin tapahtuu pikkuhiljaa. Ensi viikolla olisi tarkoitus taas kevyesti jumppailla ja tarkkailla sykettä.

Dietin päätin unohtaa kokonaan tältä keväältä ja ykköstavoitteeksi saada itseni kuntoon. Henkisesti raskasta tällainen sairastelu ja syö motivaatiota tosi paljon. Nyt on alkanut pikkuhiljaa motivaatio palailemaan ja mielessäni jo suunnittelen uusia treenejä, joten nyt ainakin suunta on oikea kun mielikin on mukana. Nyt jaksaa jo kiinnostua treenijutuista, eikä treenien ajatteleminen tunnu enää vastenmieliseltä. Ehkäpä tästä nyt alkaa uusi ylämäki, kun tervehtyminenkin alkaa näyttää jo todennäköiseltä.

Haluankin sanoa kaikille, että muutamankin viikon pitkittynyt lämpöily, flunssa, yms. voivat hyvinkin olla ylikunnon ensioireita. Itse en tajunnut sitä heti, vaan ajauduin jonkin asteiseen kierteeseen. Kannattaa siis todella kuunnella kroppaansa, niin mäkin lupaan tästä eteenpäin. Jos kunto tuntuu tukkoiselta tai syke epänormaalilta, niin kannattaa takuulla jättää ennemmin muutama treeni väliin ja tarkkailla tilannetta, kuin tuhlata monta viikkoa sairastellen ja puolikuntoisena.

 

[Faidra]

Sundae, mun pitikin jo eilen laittaa sulle privaa, mutta se jäi jostain syystä. Jaksamisia sinne! Sulla on hieno asenne kuitenkin, tuo nimittäin että kunnolla annat itselles aikaa nyt toipua. Mulla ois ollut kauhea kiire dieetille heti parannuttuani. Sitä sydäntä tosiaan kannattaa kuunnella... mä olen nyt ottanut tavaksi leposykkeen ja ortostaattisen sykkeen seuraamisen, se kertoo kuitenkin aika hyvin missä mennään. Pää kun on niin kova, että se voi väittää vastaan vaikka keho oikeasti ilmottelis jo niistä oireista... syke ei kuitenkaan valehtele.

Kaipa sitä moni täällä on kuitenkin niin kiinni siinä treenissä, että ei oikeasti usko ennenkuin jotain sattuu niin että on aivan pakko pysähtyä. Mä vaan ainakin niin toivoisin, että joku osaisi ottaa onkeensa näistä muiden mimmien tarinoista ja jättäis kokematta sen ylikunnon, joka ovella kolkuttelee jos ei älyä levätä ajoissa.

Sundaelle iso jaksamishali! Olis mukava kuulla Trinityltä ja Sundaelta myöhemmin, miten kauan on mennyt noita oireita parannellessa ja missä vaiheessa tuntuu, että ylikunto on kokonaan historiaa.

 

[Sundae]

Kiitos Faidralle, jaksamishalit tulee todella tarpeeseen Kyllä tämä naista syö, kun olis kova halu kolistella rautoja. Tällä viikolla kyykkäsin pelkällä tangolla ja etureidet meni kramppiin ja lisäks koitin takareisiä ja pohkeita kevyesti jumppailla. Oli tosissaan tulla itku salilla, kun otti niin kovasti luonnolle...

Ja oot Faidra aivan oikeassa, että dietille on ollut tosi kova hinku. Onneks mulla ei oo mikään pakko just nyt dietata, niin on ehkä pikkusen helpompaa antaa tällä kertaa periks. Kauan siinä kyllä kesti ennen kuin pystyi myöntämään itselleen mikä tilanne on ja yrittää elää sen mukaan. Mulla on kans niin kova pää, etten ymmärrä ajoissa luovuttaa vaan sitten vasta kun on aivan pakko.

Voin sitten kertoa myöhemmin kokemuksia, kun ylikunto on takana päin. Ja nyt tässä vaiheessa olis tosi hyvä kuulla myös muiden kokemuksia ylikunnon selättämisestä. Toivon vaan, ettei äärettömän kauaa tämän taltuttamisessa menisi, mutta sen näkee nyt ajan mittaan miten paluu treeniin sujuu.

Ajatukset on nyt viimeisen viikon pyörineet treeneissä ja motivaatio on palannut niin vahvasti, että eiköhän se kroppakin sieltä ihan pian perässä tule

 

[Faidra]

Sundae, mä olen tilitellyt tuntojani JK Kuntofitnessin päiväkirjaan silloin syksyn mittaan. Ylikuntoon ajautumisen taisin kunnolla todeta viikolla 41, sen viikon päiväkirjaan pääsee suoraan tästä.

 

[Meah]

Nonni! Tänään sitten mulle tuli hirveä flunssa ja jouduin jättämään salin väliin tukkoisen ja puolikuntoisen oloni takia.:( Finrexiä juotu koko ilta. Hmm..nyt sitten mietiään kuinka tätä jaksaa parannella, haluaisin kovasti huomenna salille...

 

[Faidra]

Hmm... väkisinkin tulee mietittyä tätä threadia lukiessa, että luetteko te tytöt noita muiden kirjoituksia ollenkaan? :jahas:

Ei millään pahalla, kun hyvällä: ylikunto, sydänlihaksen tulehdus (ja muut mm.) sairaana treenaamisesta johtuvat vaivat ei ole niitä vaivoja joita kannattais huvikseen alkaa keräilemään vain sen "ei se nyt mulle tule"-ajattelun vuoksi. Kumpi on hyödyllisempi: muutama ylimääräinen täyslepopäivä ja sen jälkeen kunnon treenit, vai monta puolikuntoisena tehtyä treeniä ja sen jälkeen ehkä 50/50 todennäköisyydellä uudelleen sairastuminen (heti tai viikon päästä - se kun voi iskeä nopsasti uusiksi) tai parantuminen? Minusta ensimmäinen. Tai no, näin mä ainakin ajattelen. En tiedä sitten muista.

Meah, hus petiin siitä ja lepoa!

 

[Meah]

Hmm... väkisinkin tulee mietittyä tätä threadia lukiessa, että luetteko te tytöt noita muiden kirjoituksia ollenkaan? :jahas:

Ei millään pahalla, kun hyvällä: ylikunto, sydänlihaksen tulehdus (ja muut mm.) sairaana treenaamisesta johtuvat vaivat ei ole niitä vaivoja joita kannattais huvikseen alkaa keräilemään vain sen "ei se nyt mulle tule"-ajattelun vuoksi. Kumpi on hyödyllisempi: muutama ylimääräinen täyslepopäivä ja sen jälkeen kunnon treenit, vai monta puolikuntoisena tehtyä treeniä ja sen jälkeen ehkä 50/50 todennäköisyydellä uudelleen sairastuminen (heti tai viikon päästä - se kun voi iskeä nopsasti uusiksi) tai parantuminen? Minusta ensimmäinen. Tai no, näin mä ainakin ajattelen. En tiedä sitten muista.

Meah, hus petiin siitä ja lepoa!

Minä ainakin osan, mutten ihan kaikkia aina. Juu juu, täällä ollaan kiltisti.

edit: Tosin katson aina tilanteen mukaan. Jos musta yhtäkkiä tuntuu iltapäivällä siltä että ei ole yhtään puolikuntoinen olo ja pikkusen vaa niiskuttaa niin kyll ämä varmaan siinä vaiheessa lähden tekemään kevyttä selkä/vatsa treeniä puntille. Tosin epäilen vahvasti. :jahas:

 

[April]

Mulla on kova flunssa kestänyt jo viikon. Itse asissa, kävin viimeksi treenaamassa tasan viikko sitten. Viimeksi oon ollut viikon treenaamatta vuosi sitten.

Ehkä sitä on kasvamassa aikuiseksi, kun malttaa jo pysyä poissa salila. Tai eihän sitä malttais, mutta järki onneksi sanoo, että kuumeisena ja tukkoisena treenaamisella tekee itselleen vaan hallaa. Kropalla on jo tarpeeksi tekemistä taudin voittamisessa - ei se tarvi enää kovaa treeniä siihen päälle!

Mutta jos saan kadotetun ääneni takaisin nyt viikonlopun aikana, aioin maanantaina salille tekemään kevyen puntin. Sitä tosissaan oppii arvostamaan hyvää kuntoa ja terveyttä sillon kun sairastaa.

 

[rebanna]

Täälläkin on jo viikko flussaa takana ja tänään uskaltauduin sitten aamulenkin heittämään. 45 min suht reipasta kävelyä koiran kanssa ja taas on nenu ihan tukossa:( . Kuumetta ei ole ollut koko viikossa mutta muuten tosi tukkonen ja vetämätön olo.. Toivon myös minä, että ens viikon alussa pääsis jo vähän reenailemaan;), viikon tauko tuntuu niin turhauttavalta:jahas:

 

[Rowena]

Höh, luulin jo tulleeni immuuniksi taudeille, mutta enpä taidakaan olla täysin voittamaton...

Perjantaina jo duunissa oli todella paha olo ja niiskututti, melkein jopa oksetti. (Taitaa tässä liikkeellä olevassa pöpössä olla hieman vatsaoireitakin mukana.) Eilen aamulla sitten totuus iski, tauti tuli ja yllätti. Melkein itku pääsi kun erittäin vastentahtoisesti myönsin itselleni että suunnitelmissa olleet jalkatreenit sai unohtaa... Voi surkujen surku! Mun reilun vuoden mittaiseen treeniuraani mahtuu tätä ennen vain yksi sairastuminen, jolloin (tietenkin) olin niin pöljä että änkesin salille siitä välittämättä! Nyt hillitsi treenihimoja tehokkaasti kun luki sen aikaisia kirjoituksia treenipäiväkirjasta. "TOSI heikosti meni", "taitaapi olla perää siinä ettei kipeänä kannata treenata", "penkki oli KEHNO, ei vain malta pysyä poissa salilta" jne... jne...

Mä opin siis onneksi kerrasta! Eilinen meni täysin himassa ollessa, ja kaiken lisäksi tuli sitten pidettyä rankemman puoleinen mässypäivä ukon kanssa Conan barbaaria katsellen. (Oli kyllä luvattoman paska leffa!) Nyt on vain pidettävä tämä sama tahdonvoima yllä, ei salille ennen kuin on oikeasti parantunut! Täytyy sitten vain "harrastaa kehonrakennusta internetissä" nenäliinapaketin kera.

 

[Lulu]

Lueskelin tätä threadia ja mietin samalla, että ei kai mulla ole ylikuntoa?!?! Perjantai illasta mulla on ollut lämpöä (tai sillon mittasin). Olisko perjantaina ollut korkeimmillaan 37,4 ja viikonloppuna pysyi tasaiseen siinä 37:ssä, ja kävi myös alle... Oon panostanut paljon viikonlopun treeniin (sali), koska sillon energiaa riittää. Mutta nyt sain unohtaa koko homman... Ajattelin, että nyt se flunssa sitten tuli. Mutta, kun mulla ei ole nuhaa eikä kurkkukipua, vaan ja ainostaan tuota lämpöä. Ja olokaan ei ole hullumpi. Voisin jopa salille tai jumpaan lähteä.
Mutta kun treenivihkoa katon, niin tuntuu hullulta, että voiko tämä olla ylikuntoa. Koska lepo, treeni ja ruokavalio on mielestäni kunnossa.
Kuvittelenko nyt vain? Koska ei mulla ole muita ylikunnon oireita, nukun ja syön normaalisti, treenikin maistuu. Vai voisiko tämä lämpöily johtua siitä, että kohta on "se aika kuusta"?

 

[Copacabana]

Eilen oli itselläkin lämpöä, 37,3 ja lihakset olivat tosi kipeät. Kurkku oli myös kipeenä. :( Ihan reporankana olin koko pitkän päivän.
Nyt just ei ole lämpöö, mut sellainen olematon olo. Aika hassu olotila; nimittäin on niinkuin ei oliskaan!
Mulla ei ainaskaan oo ylikuntoa, koska treenailuni on etupäässä sellaista fiilistelyä vaan. Jospa tää munkin olotilani on "seaikakuusta" -sairaus tai sit päinvastoin mulla on alkanut menopaussi.
Kysyin viime vuonna gyneltä, et mistä sen tietää, kun viihdevuodet alkaa niin lääkäri totesi vaan yks`kantaan: "kyllä sen tietää, kun sellainen kuuma virtaus käy läpi koko kehon ja tulee hiki".
Mulla oli kyllä eilen juuri tuollaisia oireita, mut sitten tuli hirveän kylmä vastavuoroisesti. Ehkäpä se sitten johtui kuumeesta.

 

[Aurelle]

Voi itku, flunssan alku minullakin. Pakko jättää salikerta tänään väliin, en halua ottaa riskiä että tauti pitkittyisi. Ja tietty just silloin, kun ei millään ehtisi olla kipeä... :(

 

[k82]

Vai voisiko tämä lämpöily johtua siitä, että kohta on "se aika kuusta"?

Todellakin voi, mulla nousee lämpö aina 37-37,5 kun menkat on tulollaan. Mietin kans eka ylikunto mahdollisuutta kun huomasin noi joka kuukauden lämmön nousut mut onneks äiti ammattilaisena osaa kertoo missä mennään :D

 

[Lulu]

Flunssaa tämä on! Eilen alkuillasta alkoi ihan kamala kurkkikipu. Tänään on olo on ollut tosi vetämätön ja oonkin huilinut koko päivän, paitsi pakko raahautua illan luennoille... Mutta urheilut saa nyt jäädä. Harmittaa ihan sikana:itku: , koska oli tosi hyvä vauhti päällä. Mutta näinhän siinä sitten käypi...

 

[EmpZ]

Mistäköhän johtuu, että flunssa iskee aina sillon ku on paras putki treeneissä ja fiilis on katossa? Oon viimeset viis päivää istunu neljän seinän sisällä pää kipeenä ja kirjaimellisesti aivan täynnä räkää. Flunssan kanssa iskee sitten aina pieni morkkis ku treeniputki katkee ja yleiskunto laskee niin hitsin nopeesti! Oon pyrkiny vetää aimo annokset c-vitamiinia, valkosipulia ja mustikkaa. Nyt näkyy jo ehkä vähän valoa tunnelin päässä, mutta kyllä pää meinaa hajoo ku kohta viikkoon ei oo päässy reenaamaan!
Saa nähdä millon pääsee ja uskaltaa mennä alottaa treenit. Pitäiskö oottaa että kaikki räkä on tipo tiessä ettei vaan mitään jälkitautia pukkaa? Mieli nimittäin virkistyy koko ajan, mutta tukossahan ne röörit vielä on :(

 

[larva]

^Mä oon huomannut ihan saman jutun! Mutta nyt kun olen pakottanut itseni pitämään kevyitä viikkoja aina välillä, flunssat ovat pysyneet poissa ja bonuksena treenikin kulkee paremmin. Voisikohan sunkin kohdalla sairastelu johtua yksinkertaisesti liian kovasta rääkistä?

 

[EmpZ]

Voisikohan sunkin kohdalla sairastelu johtua yksinkertaisesti liian kovasta rääkistä?

Tätä oon miettiny iteki, mutta välipäiviä oon kyllä aina pyrkiny pitämään hyvin ja syömään tarpeeks. Mutta tottahan se on että helpolla salilla tulee vedettyä koko ajan täysillä kun sitä kehitystä haluis kuitenkin tapahtuvan. Pitäis oppia pitämään niitä kevyitä viikkoja. Kuinkas useen niitä olis hyvä sitten pitää? Koko viime vuos meni todella hyvin treenin ja terveyden kannalta. Koko alkuvuoden ja kesän onnistu olemaan terveenä, mutta ennen joulua tuli flunssa ja nyt taas. Räkätautia on kyllä paljon liikkeellä, avokki oli viime viikon flunssan kourissa. Nyt olo on jo paljon helpompi, mutta nenä on vielä tukossa enkä todellakaan haluu alottaa treeniä liian aikasin ettei tuu mitään jälkitautia. Toisaalta haluun oppia myös treenaamaan tavalla, joka ennaltaehkäsee ettei kropan vastustuskyky ainakaan helpolla pettäis jatkossa...

 

[larva]

Pitäis oppia pitämään niitä kevyitä viikkoja. Kuinkas useen niitä olis hyvä sitten pitää?

Useimmat pitänee n. kuukauden välein. Viimeistään siinä vaiheessa kun treenaaminen alkaa tuntua tukkoiselta, kannattaa pitää kevyt viikko (sulla ei tainnut tosin tätä ongelmaa olla). Ihan totaalitauon pitäminen ei ainakaan omalla kohdallani toimi, viikonkin jälkeen on tosi veltto ja voimaton olo. Muutama kevyt, tuntumaa ylläpitävä treeni viikon aikana sen sijaan tekee ihmeitä.

Tuttua toi tunne ettei millään malttaisi katkaista hyvää treeniputkea! Pakko vain yrittää ajatella että se on pitkällä tähtäimellä hyväksi ja tarttua nöyrästi niihin pikkupainoihin...