Miten aloitit salilla käynnin?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja r0hmu
  • Aloitettu Aloitettu

r0hmu

Banned
Liittynyt
1.8.2004
Viestejä
144
miten sinä aloitit salilla käynnin aktiivissti?
itse aloitin kun kaveri suorastaan pakotti salille lähtemään.
sitten muutaman kerran jälkeen huomasin että täähän on kivaa :)
nyt 15kk treenii takana ja olen kiitollinen että kaveri pakotti salille, koska kisaamaan lähdössä ensi vuonna voimanostoa ;)
 
Koulussa oli penkkitesti. Ei ollut hajukaan maksimista ja lähdin sillä asenteella, että perkele kyllä nyt ainakin 50 kg nousee ja meni 37.5 kg :D. Siinä vaiheessa ajattelin, että jumalauta nyt pitää mennä salille hommaamaan vähän lihaa - ja myös jalkoihin ;).
 
Lopetin lätkän pelaamisen. Olin niinä aikoina käyny satunnaisesti puntilla. Löysäilin himassa puol vuotta ja alko menee hermot ku ei ollu mitää tekemistä. Siitä se sit lähti.
 
parin pääharrastuksen osana punttis on ollut satunnaisesti treenimuotona..mutta aktiivinen punttaus alkoi kun päätettiin kaverin kanssa kasvaa isoiksi ja vahvoiksi.nyt on n.5kk treeniä takana ja tulokset puhuu kehityksen puolesta. :thumbs:
 
Kaverin talonyhtiön kellaripunttiksella kisailtiin penkissä:)
Piti sitten kattoa jotain kivaa ohjelmaa tai vastaavaa jolloin löysin pakkotoiston. Osittain pakkiksen positiivisestä annista ja kaverinkin kiinnostuksesta salitukseen käväistiin kunnon salilla ja sillä tiellä mennään...
 
Huomasin, että olen rimpula! Ja päätin aloittaa "oikean" salitreenin.
Sillä tiellä ollaan oltu jo 1½ vuotta, eikä loppua näy. :)
 
Olin kotona jo treenannut pikkupainoilla ja punnerruksia sun muuta jo jonkin aikaa kun koulussa alko pikkuhiljaa kaverit puhua penkistä ja punttailusta ja olin sillen mikä penkki? Pyysin sitte kavereita tonne koulun salille vähän opettamaan ja sen jälkeen oonkin ollut ihan koukussa. :thumbs:
 
Kaverin kans päätettiin että nyt pitää alkaa tekemään jotain, ja koska Arnold näytti paremmalta kun Lasse Virén niin salille mentiin. Kaveri jakso vuoden verran... Hyvä niin koska tykkään olla salilla yksin mp3-soittimen napit korvilla. Ja tietysti koska olin tuulen nussima vinkuheinä niin piti saada vähän pihviä lisää.
 
isosiskon poikakaverin (ex nyt) kautta innostuin.. oli meinaa iso miäs ja hauis ku tennispallo, niinku siskoni sitä kehu :D

Siskon kautta uskallusta salille pari vuotta sitten satunnaisesti ja nyt vuoden käyny "yksistään" ku sisko asuu oulussa nykyään.. onhan noita salikavereita ollu lähes kokoajan, nykyisin oma tyttöystävä

niin ja edit: kyllästyin ~60kg painooni eli kyniksenä olemiseen...
 
Yleiskunto oli huono, oli hirvee maha eikä ollut voimia oikein mihinkään. Paikallisessa uimahallissa tuli aikoinaan aloitettua ja muutaman ensimmäisen kuukauden jälkeen kärpänen puri tosissaan. Niin siitä syntyi/kehittyi tietty elämäntapa ja täytyy nyt tunnustaa että eipä ihan huonnoimmasta päästä ole harrastus ollut. On ollut hyvä niin psyykkinen kuin fyysinen kasvattaja.
 
Olin 22v kuunnellut kun olen aina pienin, rääpäle, hukkapätkä, kauhean laiha, ym... Niin suoraan päin naamaa kuin selän takanakin. Sit vielä kaveri alkoi käymään salilla kans, niin se oli viimeinen pisara. Että sillä tiellä ollaan vieläkin ja loppua ei näy. Nälkä vain kasvaa syödessä.
 
Olin läski paska. Olin jo vuosia ollut ylipainoinen. Yksi päivä isäni sanoi mulle kun oli tullut käymään tääläpäin että jossakin anttilan kuvastossa oli ollut halpa penkki ja painot. Ne sitte tilattiin ja 6kk kotona väänsin niillä ja sitte salille ku tarvi isompia painoja, varmistajaa sekä kyykkytelinettä.
 
Olin aina nuoruus vuosina tosi aneeminen... ei minkäänlaista liikuntaharrastusta. Kotona ei mitään kannustettu minkään lajin pariin, mutta ihan eka kerta salille joskus 13-vuotiaana pari kertaa kokeileen, meni kaverin houkuttelemana. Sitten sain jostakin noita (olikohan Arskan tai Weiderin) jotaki pikaoppaita, miten voi kotona treenata tuolien välissä punnertamalla, ovenkahvoissa roikkumalla jne. Niitä tein kotona yksikseni, mutta aloin joskus 17-18 vuotiaana sitten käymään yksin salilla ja pian sain innostumaan kaverinkin jonka kans käytiin sitten yhdessä pitkään...

sitte tuli about 20 vuoden tauko intin takia tai se katkes inttiin ja nyt n. puol vuotta sitten aloitin taas ja nyt palaa kovaa :rock: :curs: -Tietoa on nyt paljon enemmän ja kärsivällisyyttä ja meinaan tosissani kattoa kuinka pitkälle pääsen! Lisäksi on mahtavat resurssit kun työnantaja sponssaa huippuhyvälle salille reenaamaan saa mennä niin paljon kun huvittaa... :thumbs:
 
Ensimmäiset salikerrat tuli ovelasti koulun liikuntatunneilla, kun polvesta oli eturistiside mennyt poikki jollain aikaisemmalla liikuntatunnilla. Ei siis oikein voinut pelata salibandya, vaan "joutui" kokeilemaan punttista. Ja treeneihin kuului toki *köh* hauista, hauista, olkapäätä ja hauista. :rolleyes: :D

Tuota ei kyllä kauaa kestänyt ja varsinainen punttaaminen alkoi vuotta myöhemmin, polvileikkauksen jälkeen. Tällöin ohjelmaan kuului jo, hauis, rinta, olkapäät... Saatana. No onneksi tästä reilun parin vuoden päästä tuli aloitettua ihan kunnolla treenaaminen, jolloin kaikki lihasryhmät rupesivat saamaan rääkkiä. Noita taukojakin on siis ollu todella piiiitkiäääää.

Tavallaan vähän vahingossa tuli siis tutustuttua punttisaliin. Sittemmin olen muutamankin kaverin saanut salin puolelle käännytettyä. :kippis1:
 
Joskus teininä isä opetti perus voimanostoliikkeet ja kotona oli penkki ja painot ja sitähän sitten hinkattiin. Eli perus rhp-treeniähän se silloi oli ja ehkä vähän joskus vedeltiin jopa maastakin.

Sitten olikin varmaan parivuotta taukoa ja joskus reilu 3,5 vuotta sitten aloitin taas salillakäynnin lähinnä selän takia ja siitä se innostus sitten lähti. Ja innostus vaan kasvanut senjälkeen kun tänne Pakkikselle joskus löysin.
 
Olin alottanu trikkailun (Akrobaattiset systeemit) ja siin tarvi voimaa, jota mulla ei erityisemmin ollu. Jotenka tarvin voimaa ja lähin sitte treenailee.
 
Back
Ylös Bottom