Mitä tekisitte toisin, jos pystyisitte?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Sammyt
  • Aloitettu Aloitettu
Kunpa en olis lopettanut punttailua vuonna 1999, niin nyt oisin saamarin lihaksikas ja voimakas. Nyt en lopeta.

Seurustelusuhde ajoi minut saamattomuuteen ja unelmointiin. Ehkä ois pitäny panna homma poikki jo hieman aikaisemmin. Kadun itsekkyyttäni parisuhteessa.

Oisin voinut olla ahkerampi opiskeluaikoinani.

Mutta kaikki nuo edelliset asiat ovat korjautumassa, eli ei hädän päivää. Nyt olen tyytyväinen jokaiseen päivääni. :kippis1:
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Eleonoora sanoi:
- vaihtanut miestä jokunen vuosi sitten,kun se olisi ollut helpommin toteutettavissa (voisin tehdä sen nytkin, mutta ei ole niin helppoa enää..:rolleyes: )
Click to expand...

Tuo oli aika paha...Varmaan onnistuu helpommin nyt, jos vihjaat miehelles tästä ketjusta ;)

Mä pinnaisin kaikki ruotsin tunnit ja hommaisin niistä selittelemällä pienimmät arvosanat. Sitten käyttäisin kaiken tämän ruotsin tunteihin kuluttamani ajan jonkin osa-alueen opetteluun, millä tienaa rahaa (sijoittaminen, pokeri yms.). Lopputuloksena osaisin ruotsia yhtä hyvin kuin tälläkin hetkellä ja voisin olla rikkaampi (tai sitten veloissa :D )

En mä hirveesti tekis muuta toisin kun kaikki kokemukset kuitenkin on muovannu musta tämmösen ku nyt oon ja sehän mulle passaa.
 
En olisi opiskellut nykyistä ammattiani kolmea tuskan, kyllästymisen ja inhon vuotta. Oikea sekasikiö ammatti. Tietää kaikesta jotain, mutta vain pintapuolisesti. Ei vahvuuksia millään osa-alueella kun valmistuu. Vihasin sitä niin paljon, olisi pitänyt lopettaa. Olisin päässyt alalle johon mulla oli tosi paljon innostusta. Toisen koulun rehtori jopa soitti mulle itse ja kerjäsi, että vaihdan koulua. Minä vitun pässi en vaihtanut. "Koska tätä koulua on enää 1.5vuotta jäljellä."
 
Kaikki munitut tapaukset tyttölöisten kanssa olisin hoitanut Jean-Paulin varmuudella kotiin. Tyyliin: se isorintainen brunetti lukiossa joka sanoi että haluaisi joskus mun kevarin kyytiin, let's go baby! Olenko ainoa joka muistaa joka ikisen menettämänsä tsäänssin? Olisin mennyt juttelemaan kaikille kivan näköisille tyttösille kaikissa mahdollisistta tilanteissa.

Olisin tsempannut edes vähän parina ekana vuotena korkeakoulussa, mennyt parin opiskeluvuoden jälkeen firmaan N töihin ja olisin _vähän_ paremmissa asemissa nykyään.
 
timse sanoi:
Lukiossa ekana vuonna oli yks tosi söpö ja ujo tyttö. Ei siinä mitään, muttakun itte olin samanlainen niin eihän siitä mitään tullu.
Click to expand...

Ooh, kaksi söpöä tyttöä. Mikäs sen kauniimpaa.
 
Mitäkö tekisin toisin... Oisin alkanu elää aikasemmin sen sijaan että yritin taistella koko maailmaa vastaan. Meni vähän liian monta vuotta keskisormi pystyssä.
 
Oisin laittanu eri lottonumerot viime kierroksella... :)
 
Kaikki kokemukset opettavat ja muokkaavat persoonaa joten sinänsä niin hyvät kuin huonotkin sellaiset ovat tervetulleita.

Mutta jos nyt jossitellaan niin näitä seuraavia jopa vähän kadun vieläkin (... ja joskus aikoinaan olen potenut kovaakin henkistä päänsärkyä näiden kaikkien takia):

* En jättäisi sitä miestä, joka lyhyessä ajassa tuli, meni sieluun ja sydämeen ja jonka luota kävelin nuoruuden kiivaudessani ja vapaudenhalussani pois. Olin hullu, mitä ilmeisemmin :(

* En aloittaisi sitä ihmissuhdetta, josta jo ensimmäisenä iltana saattoi lukea kaikki helvetin merkit. Näin ne, mutta jätin ne huomiotta, heikossa tilanteessa kun monestakin syystä silloin olin. No, lasku tästä silmien sulkemisesta tuli kyllä ja riittävä se olikin.

* En odottaisi työelämän toimivan oikeudenmukaisuuden ja ns. kompetenssi ratkaisee-sääntöjen mukaisesti. Se kun ei tosiaankaan aina toimi niin.
 
Etuilisin siinä jonossa paremmin, jossa aikoinaan aivoja jaettiin....
Välillä tuntuu, että jos olisin ollut aikoinaan ruutia keksimässä, niin täällä oltaisiin vieläkin keihäillä sotaa...

Taitaa ollakkin paremmin vitutusketju-juttuja. Pomolle terveisiä, haista itte!
 
Olisin ottanut opiskeluajan vähän rennommin. Yksi vuosi ulkomailla tai sitten vain ihan hunningolla olisi tehnyt hyvää.
 
Olisi tietty voinut silloin yläasteella ja lukiossakin tehdä jotain tuon opiskelun eteen. Silloin istuin vain tunnilla ja kävin sitten tentissä. Tietty jos ois vähän ees viittinyt lukea niin...
 
En menis lukioon enkä korkeakouluun. Lukemiset on naisten juttuja... Olis pitäny tajuta ysiluokalla, että pojan kannattaa kysyä neuvoa ja uskoa faijaansa eikä mutsiaan, jos ei vielä itse osaa tehdä päätöksiä...
 
Noitahan on, mutta kaksi tärkeintä:

1) Jatkaisin luistelua SM-tasolla ( ei vaan pysty, koska laji on mennyt saatanasti eteenpäin, huimaa huimaa vauhtia)

2) Kertoisin äidilleni, kuinka tärkeä ihminen hän mulle (meille kaikille) on/oli. Ja kuinka paljon rakastankaan häntä, aina:haart: :haart: :itku:
 
Muutaman hirveän kännisekoilun voisin jättää tekemättä, tosin niistäkin oppi juomaan vähän sivistyneemmin.

Olisin myös jatkanut kiukulla akrobatian harrastusta 9-vuotiaana, nyt olisin aika lailla lahjakkaampi jos en olisi lopettanut.
 
Oisin jättänyt muutaman kilometrin ajamatta
Olisin jättänyt pari bisseä juomatta
Hieman ois jättänyt velkaa nostamatta, että raha ois tuonut enemmän rajoitteita.

edit: kokonaisuutena tyytyväinen :)
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom