Mitä tekisit, jos kuulisit eläväsi enää alle vuoden?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja MAX_23
  • Aloitettu Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Ottaisin kaikkiin ystäviin yhteyttä ja kävisimme läpi kaikki hauskat hetket.
Sitten menisin huoriin, niin monta kertaa ettei baareista ikinä saisi niin paljon naista.
 
Rupeaisin roinaamaan, panisin kaikkia keitä saisin ja tuhlaisin kaikki rahani heräteostoksiin. Kuoleman lähestyessä hyppäisin motskarin selkään ja ajaisin sillä ;TÄYSIÄ Johanna Tukiaisen kotitalon seinään pahki.
 
Mitä teksist, jos kuulisit eläväsi enää vuoden?

Omassa lähipiirissä on tällä hetkellä henkilö saattohoidossa odottamassa kuolemaansa. Hänen tautinsa on edennyt niin nopeasti, että hän oli vielä kuukausi sitten täysissä voimissaan. Aivot eivät enää toimi kuin hetkittäin.

Lapset ovat sanoneet hänelle asioita, joita olisivat halunneet sanoa aikaisemmin. Moni katuu, kun ei ole soittanut tai käynyt useammin.

Oma perhe ainut asia maailmassa, joka säilyy syntymästä kuolemaan samana, tapahtui mitä tahansa. Miksi me alamme huolehtia tärkeistä asioista ja läheisistä vasta sitten, kun on liian myöhäistä? Tajuaako asioiden tärkeyden vasta sitten, kun on menettämässä sen?

Vaikka oman elämäni päätepysäkki on vielä kaukana horisontissa, päätin juuri ottaa kaiken ilon irti tästä reissusta. En halua, että kuollessani henkiin jää ainuttakaan sellaista ihmistä, jota oikeasti rakastan ja jolle en olisi sitä sanoin ja teoin osoittanut! En halua asua sellaisessa paikassa, missä en viihdy enkä halua tehdä sellaista työtä, mistä en tykkää. En halua sitoutua mihinkään sellaiseen, mikä ei tavalla tai toisella tuota minulle onnea. Haluan välittää välittämisen arvoisista ihmisistä, mutta olla tarvittaessa itsekäs.

Vaikka tämä kuulostaa äärettömän kliseiseltä, aion elää tästä lähtien jokaisen päiväni, kuin se olisi viimeiseni.

Ryhdyin miettimään asioita, joita MINÄ oikeasti HALUAN tehdä tässä elämässä:

-Muuttaa maalle ( soitin eilen välittäjän tekemään arvion nykyisestä asunnosta) :)
-Tehdä työtä, joka on pelkkää työtä, ei elämää
-Auttaa isääni ja äitiäni kaikessa, missä he apua tarvitsevat, sen olen velkaa heille
-Olla tulevalle lapselleni maailman paras ja esimerkillisin isä
-Mennä naimisiin nykyisen avovaimoni kanssa ja pitää hänestä huolta
-Lopettaa tupakanpoltto
-Tulla rohkeaksi ihmiseksi, selättää elämää kovasti häirinnyt paniikkihäiriö
-Pitää paljon enemmän yhteyttä oikeisiin ystäviin, paljon vähemmän ryyppykavereihin
-Lenkittää, ruokkia ja hoivata koirani turvoksiin
-Ostaa asioita, joista on iloa minulle ja muille, (nostaa Visan luottorajaa ja höylätä limiitti täyteen) :)
-Panostaa punttiin niin paljon kuin pystyn, se tuo minulle mielenrauhaa

Mitä sinä oikeasti haluaisit tehdä elämässäsi? Eikö olisi helppoa, jos joku iloittaisi meille oman kuolinpäivämme? Kerro mitä sinä tekisit, jos joku kertoisi sinulle, että kuolet tasan vuoden kuluttua!!
 
Toi työ juttu on kyllä sellainen asia, joka monelta unohtuu nykypäivänä. EI SE TYÖ OLE KOKO ELÄMÄ! Omista suunnitelmistani sen verran, että myös mulla on tavoitteena olla mahdollisimman hyvä isä tulevalle lapselle, ja mies avovaimolleni! :) Tää thredi on varmasti monia koskettava juttu..
 
Oisin salaa helpottunut että pääsee pois. Tekoina mitä tekisin.... hmm... varmaan näkisin tärkeät ihmiset ja kertoisin niille tilanteen. Viettäisin niiden kanssa aikaa paljon. Ostaisin itselleni kaikkea sellaista, mistä olen haaveillut. Lisäksi ostaisin/ tekisin lahjan jokaiselle erittäin tärkeälle ihmiselle. Viimeisenä ja tärkeimpänä tekona sopisin pahan riidan entisen ystäväni kanssa. Kaiken tuon jälkeen vois onnellisena potkaista tyhjää.
 
Omassa lähipiirissä on tällä hetkellä henkilö saattohoidossa odottamassa kuolemaansa. Hänen tautinsa on edennyt niin nopeasti, että hän oli vielä kuukausi sitten täysissä voimissaan. Aivot eivät enää toimi kuin hetkittäin.

Lapset ovat sanoneet hänelle asioita, joita olisivat halunneet sanoa aikaisemmin. Moni katuu, kun ei ole soittanut tai käynyt useammin.

Oma perhe ainut asia maailmassa, joka säilyy syntymästä kuolemaan samana, tapahtui mitä tahansa. Miksi me alamme huolehtia tärkeistä asioista ja läheisistä vasta sitten, kun on liian myöhäistä? Tajuaako asioiden tärkeyden vasta sitten, kun on menettämässä sen?

They say it's always darkest before the dawn and that you don't know what you had until it's gone I thought I knew what I had but I was wrong.


Pitäisi osata arvostaa asioita joita on ennenku se on liian myöhäistä, varsinkin perhe.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Tekisin kaikkea mahdollisimman typerää ja vittuuntuisin kun valelääkäri paljastuisi ja neljännän asteen haimasyöpäanalyysini olisikin täyttä roskaa.:D no ei sais vitsailla, vakava aihe. Olisi kieltämättä perin ikävä uutinen. Siis se että eläisi enää vain vuoden, ei se että virheellinen syöpäanalyysi paljastuisi.
 
Hyvä kysymys. Lopettaisin itseni ajattelun, omalla tulevaisuudella kun ei enää vuoden kuluttua olis mitään väliä. Varmasti tulis kaikki ystävät ja läheiset hyvästeltyä kunnolla, riidat sovittua ja järjestettyä asiat niin, ettei heille jäis esim. velkaa ainakaan mun takia. Eli en ottaisi järjettömästi lainaa ja jättäisi sitä muiden maksettavaksi.

En haluais kuolla "turhaan" yksinäisenä ja huumehouruisena hotellin kylpyhuoneessa Thaimaassa. Joku täällä taisi jo sanoakin et hankkisi aseen ja listisi mahdollisimman monta ihmistä kenestä on pelkkää haittaa yhteiskunnalle (nyt tarkotan luokkaa raiskaajat ja murhaajat, lasten hyväksikäyttäjät jne). Tyyliin Boondock Saints, jos joku kyseisen leffan on nähnyt. Siinä olis mun valinta.

...toinen vaihtoehto olis tietysti roinata niin paljon ku kerkee ja kattoo miten isoks ehtii kasvaa :puntti:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom