Mitä pelkäsit pienenä

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Tombster
  • Aloitettu Aloitettu

Tombster

Liittynyt
23.1.2005
Viestejä
882
Ikä
36
Koitin haulla etsiä vastaavaa ja löysin vain tuon pienenä uskoin/luulin ketjun, joten kysynpä mitä pakkislaiset pelkäsivät pienenä?

Mä pelkäsin suht erikoisia juttuja. Eniten varmaankin oman faijan niistämistä ja aivastamista sekä lähijunien ovien ääntä. (Niistä tuli sellainen kova "sihahdus" kun menivät kiinni) :D
Nuorempi veli pelkäs yöllä nojatuolin takana olevaa mörköä sekä pikkukakkosen varoituslauluhommelia heikosta jäästä. Mun sit piti näyttää aina rohkeuteni ja menin istumaan tuolin kanssa ihan televisioon kiinni ja näytin ettei pelottanu yhtään.
Myös muumien mörkö oli tosi pelottava!

Mites muut? :)
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Minä pelkäsin tietosanakirjassa ollutta kokosivun muumiokuvaa. Se oli tosi pahan näköinen. Silti sitä piti aina varovasti vilkaista.
 
Eno säikäytti mut kersana kumisella hämähäkillä (olin varmaan silloin 5-6v), sen jälkeen pelkäsin hämiksiä useamman vuoden. :D
 
En muista mitään isompaa mitä oisin pienenä pelännyt, paitsi varhaisteininä (n. 10v. -) aloin pelätä ufoja, siis lähinnä sitä että ne ovat olemassa. :jahas:

Pikkuveli (1,5 v.) nuorempi pelkäsi Pikku Kakkosessa Pelle Hermannin alkutunnarin sitä kohtaa, jossa se punainen nenä on melkein koko ruudun kokoinen. Hieno tunne, kun mua ei pelottanut yhtään, koin olevani todella rohkea... :rock:
 
Mä pelkäsin melkein kaikkea, olin ihan hirveän arka lapsi. Eniten kuitenkin kaikenlaisia ääniä. Kaikkein kamalinta oli jos naapurissa porattiin, sain hysteerisen kohtauksen kauhusta aina silloin. Äiti yritti aina rauhoitella sanomalla että "se on vain naapuri", tämän seurauksena aloin tietenkin kuvitella että "naapuri" tarkoittaa jotakin aivan käsittämättömän hirveää oliota tms.

Huvittavin peloistani oli uusien kumisaappaiden pelko! Itse en tuota muista, mutta äiti on kertonut että huusin kuin syötävä ja rimpuilin karkuun kun uusia saappaita yritettiin laittaa mun jalkoihin!:lol2:

Pelkäsin myös kameran ääntä ja salaman välähdystä sairaalloisesti, tästä syystä munsta pystyi ottamaan kuvia vain salaa. Jos äkkäsin kameran, sai vaan sellaisia kuvia joissa kitarisat lepattavat.

Edit: dear_a:n tekstistä tuli mieleen että pelkäsin sitä Pelle Hermannin kikattavaa keppiä ihan sairaasti! Se oli kammottava. Taidan vähän pelätä sitä vieläkin...
 
Minä pelkäsin sotaa ja sitä että vanhempani eroaisivat tai kuolisivat. Nämä olivat todella isoja pelkoja, jotka valtasivat mieleni todella usein. Pelkäsin myös kahta unta, jotka näin lähes 20 vuotta sitten. Vieläkin ahistaa, kun ajattelen niitä.

Eipä ole kuitenkaan pelot käyneet toteen, toistaiseksi ainakaan...
 
Meitsi ei pelänny pimeetä, mutta kylläkin kaikkea sitä pahaa, mikä siellä lymysi.
 
Vanhemmat asuu suht vanhassa kivitalossa, joka on öljylämmitteinen. Pienenä pelkäsin alakertaa, jossa oli vain pannuhuone, sauna, suihku ja varasto. Rappusten valo oli rikki ja sen sai päälle/pois päältä vain alakerrasta. Aina kun sammutin valon piti kiireesti mennä portaat ylös ettei pannuhuoneesta, jonka metalliovi oli siinä portaiden vieressä, tule jotain pahaa mörköä. Pannuhuoneen potlin oli niin vanha että meteli otti korviin kun termostaatti iski polttimen päälle. Sitä ääntä sitten pelkäsin...

Muuten ei muistu mitään mieleen. :)
 
dear_a sanoi:
En muista mitään isompaa mitä oisin pienenä pelännyt, paitsi varhaisteininä (n. 10v. -) aloin pelätä ufoja, siis lähinnä sitä että ne ovat olemassa. :jahas:
Click to expand...
Mulla oli sama homma. Ikää en muista, mutta oisinkohan ollu hiukan alle 10 vuotias, niin ennen nukkumaan menoo ja välillä yölläkin piti kurkata pihalle ja kattoo onko siihen pihalle laskeutunu niitä fosforin hohtoisia äijiä.

Käärmeksiä tuli muistaakseni peljättyä. Ja sitten mummolassa oli huone (varasto?) mihin en uskaltanu mennä, oisinkohan ollu joku 4-5vee tuolloin.
 
Pelkäsin lastenhuoneen lamppua, joka näytti pimeässä isolta vihaiselta pöllöltä. Lisäksi pelkäsin erästä usein nukahtamisen yhteydessä tulevaa outoa tunnetta siitä että seinät loitontuvat etäälle, tai kaikki mitä katson on jotenkin valtaisan kaukana ja suurta. (Nykyisin nautin siitä tunteesta.)
 
Sotaa, mörköjä ja sitä että vanhempani eroaisivat
 
Mul oli aika vilkas mielikuvitus lapsena. Siks pelkäsin pimeetä sekä muumien mörköä ja hattiwatteja
 
-Kreivi Draculaa etenkin Christopher Leen esittämänä
-Pelon rajalla-tv sarjan alkua
-Isoäidin äidin valokuvaa (nutturapäinen nainen mustissa vaatteissa, hyi helvetti, kunnon sukkapuikolla silmään -paniikki)
 
Pexi_ sanoi:
Rölliä.
Click to expand...
Kuin myös. Väkisten piti kattoa vaikka oli käpälät pelosta kylmänhikiset ja jännitti.
Niin, ja lisäksi pelkäsin parrakkaita miehiä, isän tädin mies säikäytti kerran mut pienenä oikein sydänjuuriani myöten.
 
pennywise.jpg


Varmaan vieläki pelästyis helvettiin asti, jos tommonen hyppäis pimeässä eteen.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom