Mitä mieltä mimmit silikoneista?

[Caitlyn]

Tutuu että ne jolla on rinnat, niin ei haluaisi ottaa silikoneja ja ovat valmiita kritisoimaan. Jos olisitte eläneet kokoelämänne rinnattomina ja yhtäkkiä olisi tilaisuus saada elämän ensinmäisen kerra itselleen ne rinnat ja näyttää hyvältä, niin varmaan aika moni sellaiset haluaisi. En itsekkään miettisi silikoneja jos minulla olisi ne rinnat Toistan viellä en halua barttoneita vaan mukavat pienet ulokkeet

No jos sinä kysyt, että mitä mieltä mimmit on silikoneista, niin kai siihen pitää vastata kuten itse ajattelee. Jos pyydät pelkkää tukea päätöksellesi, niin muotoile avausviesti toisin .

 

[Stash]

Minä olen kaiketi sitten poikkeus (viitaten fitnooran äskeiseen), kun ei rintoja ole mutten ikinä mitään silikonejakaan kyllä ottaisi. Ei ne pienet rinnat nyt niin kamalat ole, eikä itsetuntoa ole kyllä koskaan vaivannut moinen asia. Ilman onnea ja autuuttakaan en ole jäänyt: ehkä juuri siksi, ettei asialla vain yksinkertaisesti jaksa olla merkitystä elämässäni.

 

[assis]

Seuraa avautuminen: mä tykkäsin mun rinnoistani viimeksi 12-vuotiaana, kun ne olivat sitä IHANAA A-kuppia. Olisivatpa jääneet sellaisiksi! Sittemmin rintani kasvoivat roikkuviksi, kokoa 70C, tekisi mieleni nukkuakin rintsikoiden kanssa. Rintsikat ei ikinä istu kunnolla ja oikeita kokoja saa etsimällä metsästää, ilman ei pysty olemaan hetkeäkään, paitoja ei todellakaan ole mitotettu pienille ihmisille joilla on C-kupit JA litteä vatsa, ja ah kun kesällä/ baariin voisin laittaa päälleni vain jonkun topin.

Ja siltikään elämäni ei ole helvettiä enkä harkitse rintojeni leikkelyä. Tämmöiset nää nyt on ja onneksi minussa on paljon muutakin. Pienemmät ottaisin, jos vaihtaa pystyisin... Mutta pärjään mä näilläkin. Nou big deal. Tykätkää ihmiset itsestänne ja rinnoistanne vähän enemmän!

 

[Mayflower]

Stash, et ole poikkeus, ite olen aivan samaa mieltä aivan samassa tilanteessa. Miusta pienet rinnat on kätevät, kun liikkuu paljon.

 

[Corally]

Ihanat nahkarukkaset laitoit, Vilma-liina!:haart: Löytyisköhän kuvaa ajokoiran korvista vielä?


Mulla on kokemusta rintojen aika suuresta kokomuutoksesta, joka tapahtui luonnollisesti imetyksen loputtua. "Normaali"kokoni on 70D
liikunnan ollessa perusjumppailua ja syömisen ollessa suht. rajoittamatonta. Nyt kun urheilen kuin piru ja katon mitä syön on kokoni 70C ja voihan se tuosta vielä kutistua hyvinkin.

Mutta huuuh: Imetysaikana kokoni oli 70E. :wtf::D Miettikää mitkä kamalat jymylollot!:urjo:

Kun imetys loppui, alkoi punttitouhukin taas vakavammin. Samalla rasvaprosentti laski ja niinpä tissit kutistuivat sekä maidon loppumisen että rasvan vähenemisen myötä. Alkuun minusta vähän tuntui, että kaksi kärpäslätkäähän siinä roikkuu navan yläpuolella... Mutta olin siihenkin olomuotoon paljon tyytyväisempi kuin jymylolloihin, jotka olivat tiellä joka paikassa. Etenkin urheillessa.

En kauheasti surkutellut tissien kohtaloa, vaan porskuttelin tyytyväisenä eteenpäin niillä mitä oli. Palkintona kärsivällisyydestäni ( lue:välinpitämättömyydestäni) on tapahtunut ihmeellistä! Tissit ovat palautuneet ihan kivoiksi! No eivät ne enää ole yhtä terhakat kuin 15v. sitten, onhan se myönnettävä että painovoima on tehnyt tehtävänsä. Mutta ne on silti ihanat.:haart: Eikä niiden herran tähden tarvitse olla kuin 17vuotiaalla, kun mä olen sentään jo yli 30v.!

 

[Mannah]

Olen myöskin harkinnut vakavasti...
Rinnat ovat olleet jo monta vuotta c-kuppia, MUTTA jojolaihdutuksen myötä näyttävät
kahdelta tiskirätiltä. :urjo: Nykyään treenin myötä ovat pikkasen kiinteytyneet, (kuppikoko nykyään b) mutta näyttävät hirvittäviltä. En todellakaan olisi yläosattomissa missään, seurustellessa en tykännyt edes mieheni näkevän rintojani.
Eikä tämä ole mitään turhamaista papatusta, kaveri sanoi viime kesänä mulle että sähän olet ihan missivartaloinen, noi rinnat ei vaan yhtään sovi tohon pakettiin.

Mulle suositeltiin ns. riiputusleikkausta, jossa leikellään vähän eri tavalla ja laitetaan pisaranmalliset implantit (en muista enää tarkalleen, mutta jotenkin näin se meni)
lisäksi samassa leikkauksessa pienennettäisiin nännipihoja. Implantit olisivat 2-2.25dl, koska mulla on kuitenkin omaa tissiä jäljellä.
Olen vastannut kyselijöille, että haluan silikonit koska kohta mulle voi tehdä mammografian ja ottaa papa-kokeen samalla kertaa.... :(
Aion laitattaa implantit heti kun kantti kestää, viimeksi eilen mietin että jos ottaisin pankkilainan ja vihdoinkin toteuttaisin sen.
Saa nähdä.

...ja oikeasti kuppikoko on jokseenkin huijausta, koska d70, c75 ja b80 ovat yleensä suht samankokoisia kuppeja.

 

[EeKoo]

Tässä nyt näyttäs olevan puolesta ja vastaan viestejä, mun mielestä on hyvä että aihe herättää keskustelua. Itelläni on aikamoiset tissit ihan luonnostaan c tai d- kuppi, riippuu liivien mallista, valmistajasta jne..

Onhan ne isot tissit kuulkaas ihan sika hankalat urheillessa! Olen niiiin monesti kironnu tissini helvettiin! Oon pennusta asti ratsastanut ja sen kerran ku jostain syystä unohtuu laittaa just oikeet rintsikat siihen touhuun, ni eihän siitä mitään tule, siis käy ihan kipeesti ku ne daisarit pomppii.. Ja juostessa, spinningtunnilla jne, täytyy laittaa sellasia makkarankuoripaitoja varsinaisten treenipaitojen alle, tulee tukalan kuumakin.. Kyllä monesti tulee kadehdittua "normaali tissisten" treeni sisarten pukeutumisen helppoutta!

Mutta joo, ymmärrän niitäkin joilla ei niitä "tissejä ole".. Kyllä minustakin on kiva laittaa tiukkoja paitoja esim bilettään lähtiessä, on ne tissit sillon ihan kivat

Ja en missään nimessä luopuis näistä suurehkoista tisseistäni, vaikka ne välillä tiellä ovatkin.. Ja se mikä mua kummastuttaa näissä omissa tisseissäni, että vaikka paino tippuu esim dietillä, ni ei tisseistä tunnu lähtevän juurikaan ja jos lähtee niin sitten ihan viimesenä..samaten ku perseestä..eli en saa niistä kokoa (=läskiä) helpolla pois vaikka haluaisin.

No yhtä kaikki, mun mielipide on se, että kun se lääketiede on kehittynyt ja silikoonien laitto on nykypäivänä hyvinkin turvallista terveydelle, niin miksi ei?! Ne jotka ne haluaa, niin siitä vaan

 

[_ellu_]

Mä olen kans jo pidempään miettiny silikonien laitattamista. Olen kärsiny pienistä rinnoistani ihan yläasteelta saakka, no nyt oon kohta 23 vasta, mutta on siinä jo monta vuotta ehtiny tuskastella. Mulla on just ja just 75A kuppikoko. En mäkään mitään kovin isoja rintoja haluais, B-kuppi riittäis vallan hyvin. En tunne itteäni naiselliseksi enkä osaa nauttia seksuaalisuudestani kun koko ajan häpeän rintojani :itku: Ei auta vaikka mieheni kuinka vakuuttais että sen mielestä mun rinnat on ihan hyvät eikä sitä haittaa et mlla on pienet rinnat. Mut en mä niitä silikoneja miehen takia hankkiskaan, vaan ihan itseni. Olis ihanaa ostaa rintsikoita, bikinejä, toppeja jne. kun ne istuis ja näyttäis hyvältä. Mulla on melko leveät hartiat, joten pienet rinnat näyttää niin epäsopivilta mun yläruumiiseen. Eikai se sit niin haittais, jos olisin tosi pieni ja siro. Pitäs vissiin ottaa pankkilainaa, et sais toteutettua tän ku ei muuten olis mitenkään niihin varaa..maksaa niiden laitattaminen niin hiton paljon :curs: Kiva kuulla, et muutkin on harkinnu ja jotkut toteuttaneetkin silikonien laitatuksen. Haluaisinkin nyt kuulla niiltä joilla on silikonit, et onko niiden kans ollu mitään ongelmia?

 

[^JSV^]

Nykyään tulee vaan helpommaksi muokata itseään paremman näköiseksi, kun lääketiede kehittyy ja kauneusleikkaukset ovat tulleet jokaisen ulottuville. "Mä haluun isommat tissit ja pienemmän perseen, ei muuta ku silikonit ja rasvaimu." Oma itsekritiikki nousee sitä vauhtia, kun uusia plastiikkakirurgeja valmistuu. Tuntuu, että moni nainen kohtelee kroppaansa samalla tavalla kuin moni mies autoonsa: laitetaan helma- ja korisarjaa, paremman näköistä pakoputkee, mutta realiteetti on se, että edelleen siellä konepellin alla on se 1,6-litranen moottori ja kyseessä Euroopan eniten myyty auto. Eli ulkonäköä voidaan muokata, jotta saadaan huomiota ja yritetään erottua massasta. Ja kun kerran sitä kroppaa tai autoa on lähdetty tuunaamaan niin se on sit ikuinen kierre. "Vielä vähän parempi ja vielä isompaa." Millä tavalla nämä kaksi asiaa eroavat toisistaan? Teinituunauksia molemmat. Mikään ei riitä. Ja kenen takia ne tissit sit laitetaan? Itsetunnon? Ainakaan itselläni ei koskaan ole itsetunto rakentunut tissien varaan. Itsetunto pitkälle rakentuu muilta saaman kohtelun ja huomion varaan, sit ku on ne isommat tissit mitkä varsinkin tuo huomiota niin kas kun se itsetunto "kohenee". Onko kyseessä kohonnut itsetunto vai vain hetkellinen tyytyväisyyden tunne lisääntyneistä katseista??? Terveeseen parisuhteeseen ja imettämiseen tissien koolla ei ole mitään merkitystä, joten minkä vuoksi tissejä pitää kasvattaa?? IMO kyseessä on vain paremmalta näyttäminen muiden silmissä! Ja tämä kaikille jotka väittävät toisin: jos eläisit yksin tässä maailmassa, niin murehtisitko tissiesi kokoa ja niihin sopivia rintsikoita tai toppeja??? I don't think so. Vaikka naiset ei sitä myönnäkään niin epäilen, että kukaan laittaisi silikoneja muiden naisten takia, kyllä ne on vastakkaista sukupuolta ajatellen hankittu. Sitten on iltapäivälehdet taas täynnä otsikoita seksuaalisesta ahdistelusta, kun Kummolan silmät ovat taas lipsahtaneet yhteen silikonipariin.

 

[adora]

Hyviä pointteja JSV :thumbs:

Itsetunto ei saa rakentua rintojen koon varaan. Ehkä jos omakuva on niin vääristynyt, että itsetunto on säpäleinä pienten rintojen takia, niin olisi aika "korjailla" itseään henkisestikin.. oon sitä mieltä, että jos pienirintaisuudesta on jäänyt jokin trauma, niin tämä trauma on nimenomaan henkinen ja se pitää hoitaa. Voi ehkä kuulostaa hassulta mennä puhumaan psykologille rintojen koosta, mutta tapauskohtaisesti se ei välttämättä olisi ollenkaan hassumpi ajatus!

Sori, meni vähän :iksi..

 

[Beaty]

Kuppikoko 70F

Ajattelin nyt kerrankin ottaa osaa keskusteluun, taustalueskelun sijaan, etenkin kun joku tuolla kritisoi että isorintaiset on silikoneja vastaan... Itse siis omaan kokoa 70F rinnat, ja totta, ne on urheillessa "hieman" hankalat, mutta sekin on enimmäkseen lajinvalintakysymys... Salilla rinnat on todella harvoin tiellä, mutta juoksemisen saan yleensä unohtaa ellen laita 2-3 urheilurintsikoita päällekkäin. Ratsastus on kans hieman epämiellyttävää rinnoille, mutta siitäkin selviää pareilla urheiluliiveillä ja tukevalla paidalla. Nämä siis pari esimerkkiä vain lajeista. Yritän siis sanoa, että isojen rintojen kanssa pystyy urheilla ilman kipua

Itse en ole rintojen huomannut treenin myötä pienentyneen, vaikka painoa on lähtenyt n. 5 kg. Tästä olen hyvin onnellinen, koska olen tottunut että on rinnat. Luulen että jos nämä radikaalisti pienenisivät, joutuisin vakavasti harkitsemaan silikoneja. Isoissa rinnoissa on tosin myös muita ongelmia, kuten jumiutunut niska-hartia-yläselän alue ja itselleni myös ryhti on mennyt kasaan. Näitä korjaillaan nyt sitten salilla. Myös istuvien vaatteiden löytäminen on välillä tuskaa, etenkin laihtumisen jälkeen, kun suurin osa rasvasta lähti vyötäröstä.

Ymmärrän kuitenkin hyvin että pienirintaiset haluavat isommat rinnat. Jos haluaa silikonit, menee ottamaan silikonit Itselläni tulisi aika varmasti "vakava" kriisi, jos rintani pienenisivät. :curs: Tämä on siis vain minun mielipiteeni asiasta.

 

[assis]

Mä oon mietiskellyt semmosia, että jotenkin punttailu tuo tullessaan mahdollisuuden muokata omaa kroppaansa aika radikaalistikin. Voi treenata itselleen vyötärön, muokata eriparia olevia osiaan matsaamaan paremmin toisiinsa, hommata pyöreämmän pepun ja kiinteät käsivarret roikkuvien allien sijaan. Mä ainakin huomaan välillä ajattelevani välillä vähän liikaakin "vartalolla on väliä" - niin inhottavaa kuin onkin huomata oma pinnallisuutensa, en osaisi ajatella enää seurustelevani miehen kanssa, jolla ei olisi täydellinen takapuoli ja 6-pack. Samoin haluan itse näyttää hyvältä, vaikka ulkoiset seikat ovatkin toissijaisia treenissäni. Silti ne ovat tärkeitä, haluan että treeni näkyy.

Niin kysymys kuuluu, että kun isompia rintoja ei voi treenaamalla hommata, onko se nyt niin eri asia ostaa sellaiset? Onko eri asia haluta isommat rinnat kuin isompi takapuoli tai paksummat kädet? Väite: punttaaminen jotenkin lisää tietoisuutta omasta kropasta. Tämän myötä lisääntyy pinnallinen suhtautuminen itseen, omaan vartaloon, hyvässä ja pahassa.

 

[Akikonomu]

Suuremmat kädet. Suuremmat tissit. Kummatkin saa rahalla. Toisen eteen joutuu itse tekemään työt, toisen ei. Siinä lienee suurin ero, ellei "kehityspotentiaalin luonnollisuutta" lasketa.

Ei se ole erityisemmän hyväksyttävää saada jotain "helpolla ja työtä tekemättä." Vai mitä? Oikotie onneen, siinähän on pirulla sormensa pelissä mukana!

Nykyaika vain tarjoaa niin paljon mahdollisuuksia, joita ei ennen edes joutunut omalla kohdallaan ajattelemaan.

 

[jumppis62]

Kuulin juuri, että tuttavani saa itselleen rinnat psykologisista syistä ihan vallan julkisen terveydenhuollon kautta.Aikuinen, kahden lapsen äiti, jolla ei todellakaan ole muta kuin nännit.
Itse olen myöskin koko ikäni rinnattomana eläneenä vakavasti harkinnut B-kupppeja näiden AA-kärpännokkien tilalle:wtf: ( viisi lasta imettäneenä ) ja puhtaasti narsistisista syistä, tahdon näyttää hyvältä kropaltani ja jos tähän vielä saisin rinnat niin kokisin varmaan olevani melkein täydellinen. Olis tosi ihanaa!
Mutta, kuten muitakin, minua mietityttää terveydelliset riskit.
Saas katsoo nyt!

 

[adora]

Kuulin juuri, että tuttavani saa itselleen rinnat psykologisista syistä ihan vallan julkisen terveydenhuollon kautta.

..mieluummin mun verorahat sais kyllä mennä sosiaalisiin avustuksiin yh:lle, vanhuksille, nuoriso- ja päihdetyöhön jne. kuin jonkun uusiin tisseihin!

Mur :curs:

 

[Maulukka]

Hieman

Näen työssäni miten tehdään uusia tissejä. Toisinaan pienennetään isoja tissejä tai vain toista tissiä kun toinen tehdään ihan alusta alkaen uudestaan, joskus se tissi tehdään vatsasta otettavalla kielekkeellä ja toisinaan käännetään selästä lihasta tuohon etupuolelle ym. Se näyttää vähän rajulta puuhalta miten niitä tissejä "kohdellaan" kun ne on ihan palasina. Siis nämä ovat yleensä niitä ihmisiä, joilta syöpä on vienyt toisen rinnan.

Olen myös miettinyt tätä pinnallisuusasiaa. Koska näen työssäni paljon naisia, joilla on rintasyöpä ja koko rinta leikataan pois, samoin kuin naisia, joille se uusi rinta voidaan tehdä uudestaan, tuntuu toisinaan, että miten siltä rintasyövältäkään voi edes välttyä kun sitä on niin paljon. Nooh..näen vain sairaita, joten todellisuus hämärtyy. Mutta koska itselläni rinnat onvat myös kookkaat (D), olisi aika kummallista elää ilman rintoja. Toki olen aina itse toivonut hieman pienempiä rintoja mutta niiden totaalinen menetys olisi järkyttävää. No, syyhän siihen olisi usein syöpä, joten tietenkin se olisi se suurin syy järkytykseen. Mutta kyllä nuo rasvaiset möllykät mitä itsellä tuossa on, on niin iso osa itseä, että vaikea kuvitella omaa elämää ilman niitä.

Mutta siis kyllä kai niitä verorahoja taitaa meiltä kaikilta upota jonkun uusiin tisseihin, mutta syyt niiden tissien hankkimiseen voi olla siinä, että syöpä on vienyt toisen niistä ym. Onko se sitten pinnallista, että haluaa uuden rinnan vaikka luonto on sen vienyt jostakin syystä pois? Kaikilla on omat syynsä siihen, jos ei halua elää rinnattomana. Se on juuri sen ihmisen henkilökohtainen päätös mitä haluaa omalla vartalollaan tehdä ja miltä näyttää.

 

[adora]

Mutta siis kyllä kai niitä verorahoja taitaa meiltä kaikilta upota jonkun uusiin tisseihin, mutta syyt niiden tissien hankkimiseen voi olla siinä, että syöpä on vienyt toisen niistä ym. Onko se sitten pinnallista, että haluaa uuden rinnan vaikka luonto on sen vienyt jostakin syystä pois? Kaikilla on omat syynsä siihen, jos ei halua elää rinnattomana. Se on juuri sen ihmisen henkilökohtainen päätös mitä haluaa omalla vartalollaan tehdä ja miltä näyttää.

Syöpätapaukset tietysti ovat asia erikseen.

Haluan vielä painottaa sitä, että loppujen lopuksi on kuitenkin aivan sama mitä kukin tekee omalle vartalolleen Tässä vaan konkretisoituu niin hyvin se, miten oman aikansa tuotteita me kaikki enemmän tai vähemmän ollaan (toiset vaan koittaa kapinoida vastaan ja kritisoida nykyistä isorintaista naiskuvaa ).

 

[Tytteli]

Kauneusleikkaukset ovat ikuisuuskysymys, mutta bodyfoorumilla silikonit voisi rinnastaa myös miesten/naisten haluun kasvattaa isot lihakset roinalla (kun ei omat geenit tms. riitä)...eli pohjimmiltaan se ulkonäkö vaikuttaa elämässä aika lailla. Ja jos haluaa näyttää mahdollisimman hyvältä sekä omasta, että muiden näkökulmasta ja jos siihen on keinot ja mahdollisuus, niin why not, jokaisen oma päätös.

 

[vaniljarahka]

Väite: punttaaminen jotenkin lisää tietoisuutta omasta kropasta. Tämän myötä lisääntyy pinnallinen suhtautuminen itseen, omaan vartaloon, hyvässä ja pahassa.

Mun täytyy kyllä olla assiksen kanssa tässä samaa mieltä. Sanontakin kuuluu että ruokahalu kasvaa syödessä, ja niin myös 'tietoisuus' siitä omasta kropasta ja niistä virheistä jne...kun vartalo muokkautuu treenaamisen myötä.

Eli jotain on itsekin huomannut saavansa aikaan treenillä, ja joskus sitä olis lienee ollu oikein tyytyväinenkin timmiytyneeseen olemukseen jne...mutta todellakin se pinnallisuus jotenkin nostaa päätään ja sitä alkaa olla überkriittinen itseään kohtaan :(

No, tää elämä on tällä hetkellä muutenkin aika kriisissä että ehkä se vaan liittyy siihen yleisesti, että sitä vaatii itseltään täydellisyyttä (mikä ei tietysti koskaan tule tapahtumaan, joten yhtälö on vaikea). Hetkittäin sitä on tyytyväinen vartaloonsa, useimmiten ei :jahas:

Vai on oikeasti joku saanut julkiselta puolelta rinnat psykologisista syistä, oho, aika yllättävää. Voin kyllä hyvin ymmärtää sen että se ei todellakaan auta sitä psyykkistä hyvinvointia, jos niitä rintoja ei ole _ollenkaan_, kun itsekin siitä joudun kärsimään....

Mutta ihan hyvää keskustelua täällä ollut

 

[petra]

Mun täytyy kyllä olla assiksen kanssa tässä samaa mieltä. Sanontakin kuuluu että ruokahalu kasvaa syödessä, ja niin myös 'tietoisuus' siitä omasta kropasta ja niistä virheistä jne...kun vartalo muokkautuu treenaamisen myötä.

--sitä vaatii itseltään täydellisyyttä (mikä ei tietysti koskaan tule tapahtumaan, joten yhtälö on vaikea). Hetkittäin sitä on tyytyväinen vartaloonsa, useimmiten ei :jahas:

Nyt menee kyllä jo kauniisti ohi aiheesta, mutta pakko kommentoida, kun asiaan on päästy :D Eli tästä tulee ainakin mulle mieleen, kuinka tällä foorumilla paljon esillä olevat syömishäiriöt korreloi punttauksen kanssa. Tietenkin punttaus on muutakin kuin lihasten kasvattelua ja posettelua peilin edessä, mutta ei voi väittää etteivätkö ne liittyisi oleellisesti tähän hommaan: Itsensä ja oman kropan tarkkailu on isossa roolissa. Jos ''mopo karkaa käsistä'', tavalla tai toisella, niin voi syömishäiriökin tulla mukaan kuvioihin. Tai sitten niin, että syömishäiriö on ollut joskus aikaisemmin, ja nyt on päästy siitä ylitse, mutta silti sitä omaa kehoa tarkkailee/haluaa hallita, enemmän tai vähemmän tarkasti.