Kaikesta pitää pystyä säästämään, mikään ei ole pyhää. Tässä pätee sama, kuin kumppanin etsimisessä, eli jos liikaa sanoo itelleen "No en mä ny ainakaan ikinä tommosta..." tai "No kyl mun ny ainakin toi X ja Y juttu on PAKKO saada...", niin kohta huomaa, ettei pysty toimimaan ko asian suhteen juuri mitenkään, eli rajoittaa säästämismahkunsa ja/tai kumppaninlöytämismahkunsa todella kapealle alalle, eli mahdollisesti sitten ei kykene säästämään ja on yksin. Pitää katsoa elämäänsä ja elämäntapaansa brutaalin rehellisesti ja kriittisesti, muuten ei säästäminen onnaa.
Alkoholi oli pääasiassa itsetehtyä kotiviiniä/kiljua (eikä mitään valmispakkauksia, ovat kalliimpia, kuin omat viritykset), sillä tuhdit pohjat ja puarissa max kaksi tuoppia halvinta keppanaa, yleensä yksi. Ei puhettakaan, että olisin mennyt mihinkään kalliiseen lihatiskipintaliitoyökerhoon (sisäänpääsymaksu ei sopinut lompsalle eikä ilmapiiri luonteelle), halpis rokkipuari oli mun ratkaisu (niinno on ollut nyt myöhemminkin, kun rahaa on piisannut :D ). Lisäksi vähennetään juopottelukerrat max kahteen per kk, mieluiten harvemmin. Mulla oli esim. ulkomaillaopiskeluvuotena muistaakseni noin 3kk totaalipaussi alkoholista, eikä moinen ahdistanut yhtään, eikä myöskään vähentänyt sosiaalisia menoja ja kavereiden kanssa hengaamista. Eli myös täysin ilman alkoholia voi olla ja säästää pitkän pennin.
Ruoasta säästelin, mutta nyt osaisin sen paljon paremmin. Protut ottaisin bulkkitilauksena ostetusta soija- tai riisiproteiinijauhoista, sekä säästeliäästi siihen lisukkeeksi kananmunia ja/tai maitoa. Hiilarit nyt eivät juuri mitään maksa, söisi vaan halpismakaronia, keitettyä perunaa ja leipoisi itse leipää ja sämpylöitä. Rasvaakin saa halvalla, halpisrypsäriä vaan kitusiin, kananmunista loput rasvat. Rehuja ostaisin sieltä halvimmasta päästä, kaalia esim., sitä saa yleensä vuoden ympäri alle 1€/kg. Jotta pitäisin puutokset loitolla, ostaisin halvinta mahdollista monivitskutuotetta ja sitä sitten söisin hillitysti, esim. yksi nappi per vrk. Ainiin! Marjoja tietenkin pitäisi poimia, ovat ilmaisia vitskupommeja. Silloin noin 7-11-v sitten, kun köyhäilin opiskelijana, en tiennyt läheskään kaikkia mahdollisuuksia, miten syömisestä olisi voinut säästää, mutta kumminkin syödä sekä määrällisesti, että laadullisesti (ravintosisältö siis) hyvin, ehkä vain mausta tinkien.
Kännykkäkustannukset minimiin laajakaistan maksimaalisen hyödyntämisen kautta, eli Skype, VOIP, sätti, irssi ja sähköpostit kuumaksi. Kännykkää käytetään sitten vain pakon edessä ja esim. töitä hankkiessa, eli tienestitarkoituksiin, ei pulinaan ja hölinään, ne hoidetaan netitse ja naamakkain. Ei voi käsittää, miten opiskelijana kellään on varaa yli 10-15€/kk kännykkälaskuun enää nykyään, kun siinäkin on säästämiskeinoja vaikka miten paljon.
Juu, mitään lehtiä eikä kirjoja ei tietenkään osteta ikinä, vaan luetaan ne kirjastossa tai lainataan sieltä. No ok, ehkä voi joskus divarista ostaa jonkun halvan romaanin tai pari lehteä, jos tuntuu, että raskii. Uutena kirjakaupasta, kioskilta tai marketista niitä ei tietenkään edes harkita. Mitään sanomalehtiä ei kannata tilata, lukee netistä ja kuuntelee radiosta uutiset.
Mä kun olen koko ikäni ajellut pyörällä joka paikkaan, niin en pidä sitä edes säästämisenä. Mä vaan liikun siten, enkä osaa oikein muuta ajatellakaan (pitemmät matkat mieluiten junalla, jos on pakko, niin bussilla). Aina tympii paikallisbussilla ajella, menee rahaa hukkaan, eikä yksityisautoilu tullut eikä tule mieleenkään (paitsi nyt, kun työmatkaksi voi tulla noin 100km, eikä vaihtoehtoja ehkä ole :( , onneksi itse duuni olisi mielekästä ja kiinnostavaa, eikä palkkakaan huono), sehän on aina ylivoimaisesti kallein vaihtoehto ja siinäkin sitten olisi iso läjä maallista omaisuutta, johon olisi sidottu ja josta pitäisi pitää huolta. Ei kiitos.
Säälittäviä semmoiset kitinät, joiden mukaan elintaso ei saisi opiskelijana yhtään laskea ja miten pitäisi pystyä ostelemaan uusia ja jopa merkkivaatteita opiskelijanakin.
En ymmärrä moista yhtään. Suurin ongelma monella säästeliäässä elämisessä onkin mielikuvituksen puute ja asenneviat. Sitä pystyy elämään hyvää elämää halvemmallakin, ihan oikeasti. En mahda mitään, mutta mä pidän säälittävänä sitä, että rakennetaan ja ylläpidetään identiteettiään kuluttamisella ja brändeillä. Moinen on valitettavan yleistä nykyään kaikenikäisten keskuudessa, kaikilla elämänaloilla.
Mitä tulee tulojen lisäämiseen, niin sen suhteen olin nuorempana todella typerä ja laiska. :curs: Jälkiviisaana on helppo todeta, että totta ihmeessä olisi pitänyt ottaa täydet opintolainat aina, kaikki vaan, mitä saa. Silloin pelkäsin lainaa, sana velka oli kirosana, ennemmin köyhäilin. Nyt tekisin ihan toisin. Samoin työskentelyn suhteen olisin voinut toimia paljon paremmin, niin kesällä, kuin ehkä opintovuodenkin aikana. Noh, siten silloin, toisin nyt ja se siitä.
Hmm, tähän tulikin paljon muutakin näköjään, kuin silloisia säästökeinoja. Aewan sama.
]
