Minulla on ongelma...

[Stiltskin]

Re: Re: Minulla on ongelma...

Originally posted by sterpuska

Originally posted by maximillian
Minulla on ongelma...

-------------------------------------------------------------------------
oletkos miettinyt koskaan mistä ongelma on peräisin?

Kysymys sen takia koska toi sun teksti sopisi ihan täysin minuun,
nuorempana.

Mulla käytöksen syy löytyi 8 vuotta kestäneestä koulukiusaamisesta ja nolaamisesta.

Ps: ja psykiatrit ovat

Niin ja olis kiva kuulla se Maximillianin juttu?

Olen miettinyt niin perhanasti ja puhunut psykiatrin/muiden ihmisten kanssa. Ratkaisua ei vaan ole oikein löytynyt.

Eihän kaikelle ole syytä. Asioita vaan tapahtuu.

Mua ei ole koulukiusattu tai muuta olen aina tullut juttuun lähes kaikkien kanssa ja olen pidetty henkilö töissä/siviilissä.

Se juttu:

Tajusin eilen jonkun viestistä jossa kysyttiin että "olisitko päättänyt että sun läheisille ei vittuilla sitten millään" että olin unohtanut täysin sarjan tapahtumia jotka olivat lapsuudessani helvetin iso juttu.

olin noin 9-12 vuotias kun mun perhettä ahdisteltiin, sana on vähän tyhmä mutta kuvaa parhaiten tilannetta.

Tapahtumat sijoittuvat itäsuomeen erääseen helvetin "sisäsiittolaan". Noin 30000 asukkaan kaupunki.

Oliivinvihreet pilotit, raitaverkkarit, amisviikset, teini-DX ja 13-vuotias tyttöystävä 25-v hepulla on varmaan vieläkin "in" kyseisessä paikassa.

Eräs mieshenkilö jonka henkilöllisyyttä en tiedä vielä tänä päivänäkään piiritti mun perhettä.

Alko kännisoitoilla ja uhkauksilla humalassa. ´Soitot tuli aina kolikkopuhelimesta ja poliisit jäljittivät puhelut aina paikalliseen "junttijuottolaan".

"Emme voi auttaa" sanoi poliisi,

Homma jatku alkoi tulla kirjeitä joissa mun isän käskettiin painua vittuun, hän tulisi ja ottaisi vaimon ja lapset itselleen. Aikaa kului taas, homma alkoi kiristyä.

Oli talvi aika ja joka pe ilta/yö ikkunan takana oli kytätty. Lähes aina. Tupakan natsoja ikkunan alus täynnä ja jalanjäljet aina samat. Oli kytännyt mun systerin ikkunasta ja vanhempien makkarin ikkunasta. Seisonu siinä ja polttanut aski kaupalla röökiä.

Asuttiin maatasossa joten siksi näkösuojaa ei aina ollut jos verhot ei oltu aseteltu juuri oikein.

Kirjeissä alettiin uhkailla väkivallalla jos ei isäni suosiolla lähtisi.

Muistan että pelkäsin ihan vitusti koska oli aika vainoharha fiilikset kun ei tiennyt kuka ja miksi. Mutta mikäs siinä, kyllähän isä suojelee perhettään.

Eräänä pe iltana tulin kaverilta illalla ja heppu oli käynyt sillä aikaa. Mun isä oli mennyt hakemaan postia tullut valoista sisältä pimeään, silmät ei tottunut pimeään, joku pahoinpiteli sen.

Hakkasi. Tämä tyyppi jota ei kasvoista kasvoihin oltu nähty koskaan...

Hän tuli rohkeammaksi oli ottanut eräänä perjantaina kaverin mukaan. Punainen perustoyota. Isäni ihmetteli miksi auto on ollut ikkunan alla käynnissä jo puolituntia.

Ja näin vanhempieni makuuhuoneen ikkunassa hahmon. Sama kusipää taas. Isäni lähti juoksemaan ulos, tyyppi hyppäsi autoon repsikan paikalle ja auto kaasutti pois.

...............................

Tämän tyyppistä vitun pallottelua oli pari vuotta jonka aikana koko elämä oli yhtä vittua. Olin tyrmistynyt että isäni ei voinut suojella meitä, oli helvetin pelottavaa.

Ei uskaltanut avata ovea illalla kun ovikello soi, eräs perhetuttava oli käväissyt soittamassa kerran ovikelloa kun oltiin systerin kanssa kaksin. Ilta aikaa...olisiko vielä viikonloppua. Pelättiin niin vitusti että hakattiin pesäpallomailalla oveen ja huudettiin ihan pirusti.

Tuntu että kukaan ei voi suojella tai tehdä mitään. Tunsin olevani niin vitun pieni ja heikko, mitä mä voin tehdä?!

Perkele kun ottaa koville vieläkin. Vannoin että kun kasvan isoksi kyseinen henkilö maksaa siitä mitä on tehnyt.

Voi tuntua pikkupojan puhkumiselle. Mutta vakio fantasia iltaisin kun itkien pelosta menin nukkumaan oli se että "tapan sen kun kasvan isoksi" ,"tapan aivan varmasti".

Ensin piti polttaa se auto ja sen jälkeen ampua silmään ilmakiväärillä.(ainoa ase minkä silloin olisin käsiin saanut).

Sen jälkeen hakata pesäpallomailalla hengiltä...

Vittu mitä tekstiä. Silmään ampuminen oli ainoa tapa jolla uskoin saavani tasoitusta jotta pesäpallomailalla viimeistely onnistuisi.
-------------------------

Mulla on ollut tapana huutaa ja kiroilla yöllä unissani. Näin paljon unta tappamisesta.

Noin 1,5 vuotta sitten ylläolevat asiat loppuivat.

Piti aina sanoa frendeille kun meni yökylään että "pidän vähän meteliä öisin" Puhun unissa tai jotain...

-----------------------

Koko tämä tarina oli painunut johonkin tosi syvälle, ihmettelin sitä eilen koska se oli koko mun elämä. Tai siltä se pikkupojasta tuntui...

Kukaan ei voi auttaa, isä tai äiti ei pysty suojelemaan. Itse olet niin pieni/heikko/voimaton tehdäksesi mitään. Kyllä se pieni ja vilkas mieli keksi sairaita juttuja...
------------------------------

Luulen että äitini tietää kuka henkilö on nykyään kun tapahtuneesta on yli 10 vuo

 

[Treenaaja]

Originally posted by maximillian
Kuten jo aiemmin sanoin olen jutellut psykiatrin kanssa:

Vastareaktio oli vastaus, kuulemma normaalia elimistön reagointia. Tosin vähän keskimääräistä voimakkaammin. Ei muuta.

Rauhoittavat? Mitenkäs niitä otan? Joka päivä? Vai vaan silloin kun tiedän etukäteen tällaisen tilanteen tulevan eteen? ;)

Rauhoittavien koukun olen nähnyt jollain lähipiirissä, ei kiitos.

Viekkarit oli subujen luokkaa, näin sivusta katsojana. Hiki, unettomuus, ruokahaluttomuus, ripulia, pahoinvointi, kivut.

No thanks. Muutenkin rauhoittavien syönti tällaiseen ongelmaan on puuttumista oireeseen ei ongelmaan.

Lopputulos voi olla pahimmillaan kaksi ongelmaa.

Yks vinkki vois olla että vaiha psykiatria ku niitäkin on kuulemma aikalailla jokalähtöön eli ehkä joku muu osaisi auttaa paremmin selvittämään syitä,koska tuo ei ole normaalia puolustautumis käyttäytymistä.
Ja noi itsepuolustus lajit vois tosiaan toimia. Tulis hiukka sellasia tilanteita missä joku käy kiinni ja totut siihen niin ettei aina heti napsahda.
Toivottavasti tosta nyt ymmärtää taas mitä hain takaa:thumbs:

Mut ei muuta ku onnnea tulevan perheen lisäyksen johdosta:thumbs:

 

[Stiltskin]

Originally posted by Natupelle
Ja aivan turha väittää ettet olisi vaaraksi naisellesi koska hallitsematon on hallitsematonta.

Totta. Myönnän sen ja se onkin pelottavinta. En voisi koskaan antaa sitä anteeksi itselleni. Myöntäminen on helvetin vaikeaa mutta niin se vaan on


Tai sitten saat "pimenemisestä" katu-uskottavuutta kaveripiirissäsi (edellyttäen että kaverisi ovat idiootteja) ja pidät maineestasi koska se antaa sinulle mahdollisuuden hölmöillä enemmän kuin muut.

Pimenemiset eivät ole kavereideni edessä tapahtuneita juuri koskaan. Ne kaverit joita todella pidän arvossa inhoavat väkivaltaa ja muuta vastaavaa öykkäröintiä.

Kiivasluontoisena nuorena miehenä meni myös joku ovi rikki nyrkin edessä mutta on aivan turha väittää rehellisesti ettenkö olisi voinut niiden lyömistä välttää. Nämä siis riideltäessä kaverin tai tyttöystävän kanssa. Koskaan en ole silti kaveria tai tyttöystävää lyönyt, tai edes tehnyt mieli tehdä niin.

Kun "naksahdus" tapahtuu en voi pysäyttää kättä, vähän kuin vuoristorata. Sitä vaan katsoo yliterävänä miten asiat tapahtuu kunnes on hiljaista ja sitä jotenkin palaa takaisin.

Uhoilu ja agressiivisuuden purkaminen väkivalloin tai hajottamalla jotakin on apinoiden toimia.

Kusipäisyyttä. Sitä se on.:(

 

[aabo]

Ihme että olit unohtanu ton jos noinki iso juttu kyseessä. Kai toi ny jotenki vaikuttaa...

 

[Stiltskin]

Originally posted by Treenaaja
Ja noi itsepuolustus lajit vois tosiaan toimia. Tulis hiukka sellasia tilanteita missä joku käy kiinni ja totut siihen niin ettei aina heti napsahda.
Toivottavasti tosta nyt ymmärtää taas mitä hain takaa:thumbs:

Mut ei muuta ku onnnea tulevan perheen lisäyksen johdosta:thumbs:

Kiitän vinkistä, sua ja ihan jokaista jolla on ollut jotain sanottavaa.

 

[Treenaaja]

Originally posted by harde20
Nykyään joka threadista löytää naitä offtopicin kirjottajia jotka tarttuu johonkin helvetin pikkuseikkaan ja alkaa vääntää siitä provosoivaa p****a

Mulla ei oo tommosia raivokohtauksia ollu mutta helvetin kiree pinna on eli jos joku ei satu heti onnistumaan niin saattaa lennellä lasit seinille tai sitten olla nyrkki vessan ovesta läpi:(
Oon koittanu saada jotenkin noi raivokohtaukset hallintaan mutta ei voi mitään kun ei vaan onnaa:itku:

jos olet vielä 20v niinkuin nimimerkistäs vois kuvitella ni lohdutuksena että ikäkin tuo useasti apua asiaan:thumbs:

Olen nuorempana ollut melko räiskyvä ja tapahtunut yhtä sun toista.
ei liity edellämainittuihin tapahtumiin mutta samaan tapaan mennyt hermot ja nyrkki läpi ovesta jne. Nykyään osaan hillitä itseni paljon paremmin. Elämän tilannekin on tosin aivan toinen kuin silloin aikanaan

 

[hookoo]

Originally posted by Treenaaja
jos olet vielä 20v niinkuin nimimerkistäs vois kuvitella ni lohdutuksena että ikäkin tuo useasti apua asiaan:thumbs:

Olen nuorempana ollut melko räiskyvä ja tapahtunut yhtä sun toista.
ei liity edellämainittuihin tapahtumiin mutta samaan tapaan mennyt hermot ja nyrkki läpi ovesta jne. Nykyään osaan hillitä itseni paljon paremmin. Elämän tilannekin on tosin aivan toinen kuin silloin aikanaan

Samat sanat.

Mutta mun mielestä tässä jutussa nyt tarvittaisiin jonkinlaista ammattiapua. Lapsuudesta on kuitenkin jäänyt jonkinlaisia traumoja.

Ikäänkuin henkilö vertaisi kaikkia itseensä kohdistuvia vihanosoituksia lapsuuden ajan traumojen aiheuttajaan ja saa aina hermostuessaan turhan kovat raivarit.

Naurettavaa ettei poliisit muka mahtaneet mitään. Oletko jutellut vanhempiesi kanssa, tietävätkö he kuka se silloin oli ja mikseivät he pystyneet panemaan kampoihin ? Juttelepas perheesi kanssa aiheesta, ehkä se helpottaisi tai toisi jonkinlaista kuvaa asiaan. Tuntuu ettet kuitenkaan itsekään tiedä miksi moisen lapsuuden koit.

 

[Treenaaja]

Originally posted by hookoo
Samat sanat.

Mutta mun mielestä tässä jutussa nyt tarvittaisiin jonkinlaista ammattiapua. Lapsuudesta on kuitenkin jäänyt jonkinlaisia traumoja.

Ikäänkuin henkilö vertaisi kaikkia itseensä kohdistuvia vihanosoituksia lapsuuden ajan traumojen aiheuttajaan ja saa aina hermostuessaan turhan kovat raivarit.

Naurettavaa ettei poliisit muka mahtaneet mitään. Oletko jutellut vanhempiesi kanssa, tietävätkö he kuka se silloin oli ja mikseivät he pystyneet panemaan kampoihin ? Juttelepas perheesi kanssa aiheesta, ehkä se helpottaisi tai toisi jonkinlaista kuvaa asiaan. Tuntuu ettet kuitenkaan itsekään tiedä miksi moisen lapsuuden koit.

tuo vastaukseni oli hardelle.


Maximilian:
Ja kyllähän tollanen 2 vuotta jatkunut piina voi jättää aikamoisen patouman pienen pojan päähän. Kun isä ei voinut suojella( oisko tässä syy sun yli reagoivan perheen suojelu toiminnan takana) enpä ole psykiatri tai vastaava, mutta selvitäppä asiaa vanhempies kanssa ja ehkä ois parempi et mukana ois viel joku niin kutsuttu ammatti henkilö kun käytte asioita läpi.
Ja sit vaan hirveesti tsemppii jatkoon.
Toivotaan että asiat järjestyvät niinkuin niillä yleensä tapana on
:thumbs:

 

[pexxi]

Aika kovaa tekstiä oli toi lapsuuden muistelu...
Kyllä tuommoinen jälkensä voi jättää?

Mielestäni ammattiapua kannattaa hakea, vaikka
olet joskus käynytkin.

Väkivaltaiset impulssit ovat sellaisia asioita, ettei
niiden kanssa kannata leikkiä.

 

[pyrsi]

Originally posted by aabo
Ihme että olit unohtanu ton jos noinki iso juttu kyseessä. Kai toi ny jotenki vaikuttaa...

Sitä saattaa olla aika vaikea muistaa, jos nyt menee kaikki hyvin, on kavereita ja perhe jne. Ei tavallaan sovi samaan muottiin olla vitun onnellinen (raivareita lukuunottamatta), ja samaan aikaan muistaa äärimmäisen pelon ja avuttomuuden.

Onpa epäselvää. Yritän siis sanoa, että mieli on nyt ns onnellisuusvaihteella, eikä se enää tunne tarvetta muistella tuollaisia menneitä.

 

[Stiltskin]

Originally posted by pyrsi
Sitä saattaa olla aika vaikea muistaa, jos nyt menee kaikki hyvin, on kavereita ja perhe jne. Ei tavallaan sovi samaan muottiin olla vitun onnellinen (raivareita lukuunottamatta), ja samaan aikaan muistaa äärimmäisen pelon ja avuttomuuden.

Onpa epäselvää. Yritän siis sanoa, että mieli on nyt ns onnellisuusvaihteella, eikä se enää tunne tarvetta muistella tuollaisia menneitä.

Musta tuntuu et toi olisi painunut jotenkin suojana piiloon, koska se oli NIIN iso juttu silloin.

 

[Mixu]

Re: Re: Re: Minulla on ongelma...

Originally posted by maximillian
...kotia häiriköitiin.......faija hakattiin....... raivokohtauksia........

Toi on jo pahemman tason ahdistunut mieli.
Siis, mun mutsilta varastettiin kerran käsilaukku Virossa, olin ihan vieressä. Eihän siinä mitään ehtinyt tehdä, mutta edelleen vituttaa ja olen suunnilleen fantasioinut, kuinka oikeutettua se olisi ollut kaataa roisto maahan ja murtaa siltä joka raaja. Mutsiin ei kosketa.

Mutta mä olen nähnyt niin paljon väkivaltaa ja onnettomuuksia, että toisen ihmisen vahingoittaminen kääntää vatsassa. Enkä sitä häpeä. Ei nyky-yhteiskunnassa pitäisi olla edellytyksenä Kickboxing-taidot tai nopea veitsenkäsittely.... Jos joskus joudun tappeluun, niin se oliskin ensimmäinen kerta. Mutta epäilen suuresti, että jatkaisin mäiskimistä, jos uhri/hyökkääjä olisi maassa. Mutta ei sitä tiedä, miten stressitilanteessa käyttäytyy.

Maximilian, joudutko sitten usein tappeluihin, koska tämä asia vaivaa sinua? Olisiko maisemanmuutos (työn salliessa) mahdollista?

 

[Stiltskin]

Originally posted by hookoo
Samat sanat.

Mutta mun mielestä tässä jutussa nyt tarvittaisiin jonkinlaista ammattiapua. Lapsuudesta on kuitenkin jäänyt jonkinlaisia traumoja.

Ikäänkuin henkilö vertaisi kaikkia itseensä kohdistuvia vihanosoituksia lapsuuden ajan traumojen aiheuttajaan ja saa aina hermostuessaan turhan kovat raivarit.

Naurettavaa ettei poliisit muka mahtaneet mitään. Oletko jutellut vanhempiesi kanssa, tietävätkö he kuka se silloin oli ja mikseivät he pystyneet panemaan kampoihin ? Juttelepas perheesi kanssa aiheesta, ehkä se helpottaisi tai toisi jonkinlaista kuvaa asiaan. Tuntuu ettet kuitenkaan itsekään tiedä miksi moisen lapsuuden koit.

Terveisiä vaan mikkelin poliiseille. Puhelujen jäljitys oli ainoa mitä ne maaseutupoliisit kuulemma pysty tekemään. Ja loppu tulos oli se kolikkopuhelin jota käytti keskimäärin yli 20 ihmistä pvässä. Viikonloppuisin käyttäjiä oli niin paljon ettei kuulemma voinut mitään.

Joka viikonloppu ei tapahtunut jotain, aina kun oltiin valmistauduttu. Kerran poliisitkin olivat käyneet mutta jollain helvetin tavalla se tiesi? ja osasi olla poissa silloin.

Olen puhunut vanhempieni kanssa asiasta. Äitini sanoo että hän epäilee erästä työ tai opiskelukaveriaan joka oli ollut samoissa ympyröissä.

Salaiset puhelin numerot tyyppi sai aina. Yhden kerran oli murtauduttu mutsin työpaikan kaappiin jossa oli kaikkien työntekijöiden tiedot papereilla a-ö järjestyksessä ja mutsin paprut poissa...ja kukaan ei mukamas huomannut mitään vaikka tapahtui keskellä päivää.

Paskaa vanhempani eivät ole mulle syöttäneet koska poliisit sun muut ihmiset jotka "yrittivät auttaa" puhuvat johdonmukaisesti.

Mulla on teoria että kyseessä on ollut perusflirttiä tms. josta toinen on halunnut mennä pidemmälle eikä ole tajunnut kieltävää vastausta. Mutta että 2 vuotta ja mikä vaiva kaikissa kirjeissä´.


Leikattu kirjaimista sanomalehdestä. Suklaata. Punaisia paperisydämmiä. tappouhkauksia.

Niin uskomatonta stooria ettet syytä jos joku ei usko mitä lukee...nyt tulee mieleen kaikkia yksityiskohtia joita ei ole muistanut vuosiin..

Lapsuuteni oli muuten täysin niin onnellinen kuin voi. Ainoastaan nämä kaksi vuotta ja kaaos niiden aikana oli käsittämätön.

------------------------------------------

Treenatessani en ole tajunnut käyttää tuota muistoa hyväkseni agrena.

Vaimoni pedofiili-isäpuolen tekoja vaimoani kohtaan kylläkin.

 

[harde20]

Originally posted by Treenaaja
jos olet vielä 20v niinkuin nimimerkistäs vois kuvitella ni lohdutuksena että ikäkin tuo useasti apua asiaan:thumbs:

Olen nuorempana ollut melko räiskyvä ja tapahtunut yhtä sun toista.
ei liity edellämainittuihin tapahtumiin mutta samaan tapaan mennyt hermot ja nyrkki läpi ovesta jne. Nykyään osaan hillitä itseni paljon paremmin. Elämän tilannekin on tosin aivan toinen kuin silloin aikanaan

nykyään olen 23v. mutta toivotaan että ne hermot tossa iän myötä paranee Joskus vaan pelottaa että saa jonkun helvetin slaagin kun vitutus on niin kovaa että pulssi jyskyttää päässä kuin pajavasara

 

[Stiltskin]

Re: Re: Re: Re: Minulla on ongelma...

Originally posted by Mixu

Maximilian, joudutko sitten usein tappeluihin, koska tämä asia vaivaa sinua? Olisiko maisemanmuutos (työn salliessa) mahdollista?

En joudu. Mutta silloin kuin näin on käynyt on käyttäytymiseni ollut kaikkea muuta kuin hyväksyttävää. Ja ns.normaalia.

Se tunne kun itseään ei hallitse on pelottava ja vaaraksi. Katselee vaan mitä tapahtuu. Ja näissä tappeluissa on meinannut tapahtua liikaa.

Ilman muita olisi tapahtunutkin.

 

[Willie]

Maximillianin stressireaktiot kuulostavat aivan luonnollisilta. Eivät ole yleisimmästä päästä ja ovat hyvin voimakkaita mutta täysin luonnollisia. Uhkatilanteen tullessa vastaan osa ihmisistä valmistautuu puolustautumaan, osa pakenemaan, osa menee täysin lukkoon eli joutuu paniikkiin, osa toimii täysin normaalisti ja loogisesti, jotkut jopa korostetun järjestelmällisesti. Kaikkia edeltämainittuja sekä niiden yhdistelmiä esiintyy. Kerrot että kontrollisi katoaa täysin, kuinka täysin, katoaako myös muistisi, pystytkö jälkikäteen kertomaan mitä tapahtui? Puhutko tai huudatko mitään uhkatilanteessa tai kontrollin kadottua? Missä vaiheessa kontrolli palaa?
Alumiini puhuikin jo aikaisemmin stressireaktioista, lisätään muutama niihin. Stressihormonien erityksen kiihtyessä voi esiintyä mm. seuraavia: sykkeen ja verenpaineen muutoksia, huimausta, heikkouden tunnetta (todennäköisesti harhaa ja voimat ovat tavallista suuremmat), pinnallista ja nopeutunutta hengitystä, putkinäköä sekä -kuuloa aistien kohdistuessa uhkaan, päätöksentekokyvyn hidastumista ja vaikeutumista, asioiden muistiinpainumisen heikkenemistä, tunteiden häviäminen ja siirtyminen uhan jälkeisiksi, lihaskoordinaation (erityisesti hienomotoriikan) heikkenemistä, kehon vapinaa joka tyypillisesti alkaa heikommasta kädestä leviten muualle kehoon, häiriöitä ruuansulatuselimistössä (myös ns. hätäpaska on huomattavasti luultua yleisempi ilmiö). Monia reaktioita jäi varmasti mainitsemattakin.
Stressireaktioita on jossain määrin mahdollista oppia hallitsemaan, mutta ennenkaikkea niiden syitä ja seurauksia voi oppia tuntemaan ja näinollen oppia myös toimimaan niiden alaisuudessa.
Suosittelisin myös lämpimästi aloittamaan jonkin itsepuolustuslajin harjoittelemisen. Toistuvalla harjoittelulla voi varmistaa, että vaikka kontrolli katoaisikin päästäsi, se ei katoa tilanteesta itsestään. Tilanteesi huomioiden suosittelisin valitsemaan nimenomaan itsepuolustuslajin, en taistelulajia enkä kamppailu-urheilua. Käytä aikaa koulun etsimiseen ja keskustele opettajan tai pääkouluttajan kanssa etukäteen itsestäsi, tilanteestasi ja tavoitteestasi. Jos kyseinen henkilö suhtautuu epäasiallisesti kuten osa palstalla vastanneista, mene toiselle salille. Jos sinulla on jatkossakin mahdollisuus keskustella psykiatrin kanssa, niin kysy vielä myös tästä ratkaisusta.
Rankka fyysinen suoritus, esim. itsensä juokseminen pimeyden rajamaille vastaa fyysisiltä vaikutuksiltaan yllättävän paljon fyysisestä uhasta johtuvaa stressiä. Jos tähän esimerkiksi harjoitellessa yhdistetään yksi tai useampi ylivoimainen ja muutenkin asiansa osaava vastustaja, jotka pystyvät kontrolloidusti ahdistamaan ja satuttamaan sinua, sekä tarvittaessa pistämään myös pelin poikki, saadaan lavastettua tilanne joka tuntuu riittävän aidosti uhkaavalta kehittääkseen myös psyykkistä stressinsietokykyä.

 

[Ämmbee]

Sanoisin että sillä ahdistelijalla on ollut jonkinlainen mysteerinen motiivi, joka ei ehkä koskaan selviä. Onneksi ovat sen tapaiset pitkäaikaiset ahdistelijat melko harvinaisia.

Maximillian, uskon että ongelmasi liittyy osittain pelkoon tätä ahdistelijaa kohtaan joka tulee esille vihana, kun joku uhkailee, ahdistelee...

Uskon, että kaupungilla tai muualla sivilisaatiossa ei ole syytä puolustautua ja taistella kuin viimeistä päivää, etenkin jos joku somalijengi (t.m.s.) haluaa ryöstää sinut. Silloin en usko että on paljoakaan tekemistä.. Paras neuvo siinä tapauksessa minkä voin antaa on että ÄLÄ pelkää ja yritä ajatella selvästi, mutta älä ala tappelemaan tai provosoimaan. Usein selviää puhumalla, ja tekemällä ikään kuin diilin näiden kanssa... ne vie mitä ne vie ja se on siinä.

Itselläni on ollut muutama paha tilanne, jossa on ollut monta tyyppiä uhkaamassa, ja olen toistaiseksi päässyt karkuun... mietin itse että se on sille jengille ikään kuin puoli voittoa jos uhri lähtee pakoon... silloin he ovat saaneet ainakin jotain aikaan.

Viha ja pelko ovat mielestäni asioita jotka aiheuttavat onelmia, niillä ei voi ratkaista ongelmia. Psykologi tai vastaava voisi auttaa ja uskon että sinun pitäisi nostaa kynnystä vihan käyttöön... siihen on tarvetta vasta kun sodassa tulee RYNNÄKKÖÖN - komento. Itse uskon että itsepuolustuslajista voisi olla hyötyä jos sitä vaan harjoitellaan oikein.

 

[Stiltskin]

Originally posted by Willie
Kerrot että kontrollisi katoaa täysin, kuinka täysin,

Täysin. Se en ole minä. Sillä pitäisi olla melkein oma nimi. Mikä tahansa kelpaa aseeksi ja kaikki mitä tapahtuu keskittyy täydelliseen uhan lopettamiseen. Eli toisin sanoen jos tällaisessa tilanteessa olisi veitsi niin sitä käyttäisin. Se että uhka on lamaantunut ei riitä, jos näen sen en pysähdy(henkilön(t).

Tähän mennessä tilanteet ovat loppuneet kun joku on raahannut minut pois, tai jotkut. Jonkinlainen luhistuminen tapahtuu myös tämän jälkeen.

katoaako myös muistisi, pystytkö jälkikäteen kertomaan mitä tapahtui?

En pysty kertomaan kuin "pätkiä" ikäänkuin leffasta jossa tapahtuu jotain. Esim. pätkä kuvaa maassa hakkaamassa jotain jollain. Jopa sivullisen silmin. Siis voin nähdä tilanteen sivusta? Itseni tekemässä jotain mitä en kuitenkaan itse tee?!

Vaikka kaikella mielen voimalla yritän huutaa loppua mitään ei tapahdu. Tieto tai käsky ei mene perille.


Puhutko tai huudatko mitään uhkatilanteessa tai kontrollin kadottua?

Huudan jotain samaa sanaa ja kiroilen loputtomasti. Toistelen samaa myös sen jälkeen kunnes palaan takaisin.

Tuntuu että jotkut tässä ei tajua sitä että kyseessä ei ole vain vitutus ja halua lyödä vaan se että en tee mitään vaan "olen kyydissä" ja katson kun tapahtuu. En nyt tarkoita sinua willie


Missä vaiheessa kontrolli palaa?

 

[Sinoli123]

Originally posted by maximillian
Terveisiä vaan mikkelin poliiseille.



------------------------------------------------------
Olisi taas pitänyt arvata että Mikkelissä tälläinen on mahdollista.
Ja varmasti toi teidän perheen vainoaminen on syyllinen sun käytökseen.
Olet varmasti päättänyt että kukaan ei koskaan pysty
vainoamaan/ vahingoittamaan perhettäsi.

Mulla ne 2 kertaa mitä on tullut hallitsemattomia vihan purkauksia
Johtuu ihan vaan siitä että kuvittelen edelleen olevani se sama
puolustuskyvytön pikkupoika joka ei saa kiusaamista loppumaan,
ainut vaan että enään ei olla pikkupoikia ja jälki voi olla pahaa.

Terveisiä vaan kaikille kalevankankaan oppilaille.

 

[Stiltskin]

Originally posted by maximillian
Missä vaiheessa kontrolli palaa? [/B]

Kontrolli palaa yleensä hitaasti kun joku rauhoittelee tarpeeksi pitkään. Ja uhka on kadonnut täysin ja on hiljaista. Rauhallista.