Hippa sanoi:
Tässäkin keskustelussa huomaa ihan selvästi kaksi eri tyyliä vastata.
Toiset vastaa juuri sitä mitä tässä on kysytty eli ovat pohtineet sitä millaiset tekijät tekevät työstä hyvän työn ja ovat mahdollisesti vielä miettineet pari ammattia, joiden olettavat vastaavan omia kriteerejä.
Toinen puoli taas miettii jonkun jännän ammatin, mikä kuulostaa kivalta ja vastaa sen kummemmin miettimättä mitä ko. duuni pitemmällä tähtäimellä olisi. Tai mitä ko. duuni sisältää ylipäätään.
Ja määä vastasin molempia.
Linjoille pornokaupan myyjäksi. Järjestelisin hyllyjä, esittelisin asuja ja apuvälineitä, keittelisin sumppeja ja jutskaisin privaatissa esiintyvien neitien kanssa kaikesta mahdollisesta. Luppoaikana lukisin ja katselisin telkkaria, lainaisin kuormasta kiinnostavimmat nimikkeet kotiin tsekattavaksi. Pysyisin perillä itselle tärkeistä trendeistä ja ajassa liikkuvista ilmiöistä. Linjoilta pääsee helposti mihin vain, harrastukset kätevästi lähellä duunin jälkeen. Kivoja ruokapaikkoja lähellä pilvin pimein. Homma ei edellytä töiden viemistä kotiin. Pennut ja vaimo pysyvät takuulla kaukana työpaikalta. Ei todennäköisesti tiukkoja deadlineja enkä oikein usko että asiakkaat soittelevat kiusaksi asti. Ei työ-emaileja raivattavaksi joka vitun aamu, ehkä ei emaileja ollenkaan! Ei tavoitepalavereita, ei koulutusseminaareja, ei managementin hevonpaskaliturgiaa. Vain peruspalvelualan kaupankäyntiä, sunnuntait vapaat. Töihin mukavan myöhään, ehtii lukea lehdet ja imuroida ennen duunia.
Mitä muuta työltä voisi kaivata? Vaihtaisin heti jos saisin käteen saman kuin nyt. Kokeiltuna on jo toistakymmentä vaihtelevaa alaa ympäri maailmaa. Varmaksi tiedän vain sen ettei nykyinenkään jää viimeiseksi. Ja tämä oli harkittu ja perusteltu kannanotto, lähes ilman huumorin pilkettä. Jos oletusarvo on että töissä on käytävä, pitää työn olla niin rentoa että sinne viitsii raahautua huonoimpanakin päivänä. Maailmaa voi sitten pelastaa vapaa-aikanaan. Oletteko koskaan kuulleet pornokaupan myyjästä jolla on burnout?
Me kaikki haukataan multaa aikanaan. Matkan pitää olla mukava tai ainakin siedettävä. Käsipainolla päähän sitä joka kuvittelee pystyvänsä merkitykselliseen, luovaan, haastavaan, jännittävään, vaihtelevaan, vaativaan työhön joka helvetin päivä eläkkeelle asti, koska JUURI SITÄ TYÖELÄMÄ EDELLYTTÄÄ. Olet vain yhtä hyvä kuin viimeisin projektisi, kauppasi, kolumnisi, vaalituloksesi, sijoituksesi, tuloksesi jne. Työpaikkasi ei sisällä tunnearvoa, ainakaan sinuun päin. Olet kulutustavaraa.
Jos vastaus ei miellytä, ei ehkä kannata kysellä.
;)
