Itse muutin heti armeijan jälkeen 20-vuotiaana 120km kotipaikkakunnalta Vantaalle ja vuotta myöhemmin tyttöystävän kanssa Helsinkiin. Ihan sopivaan aikaan muutin. Kotona alkoi olla jo hivenen ahdistava asua, kun ikää alkoi tulla ja kotipaikkakuntakin alkoi tuntua vähän pieneltä. Olin myös pyrkimässä kouluun, joka on Helsingissä, joten muutin periaatteessa opiskelemista varten jo hivenen etuajassa. Tyttöystävä oli jo aikaisemmin muuttanut pk-seudulle ja muutama kaverikin. Lisäksi parhaat kaverit muutti samoihin aikoihin kanssa pk-seudulle, niin oli ihan luonnollista lähteä mukaan.
Tosiaan jonkin verran yllätti se, miten paljon aikaa menee ruuanlaittoon, tiskaamiseen, pyykkäämiseen ja siivoiluun. Lisäks aina on jotain pientä hommaa mitä pitäisi tehdä, että kämppä- ja muut asiat pysyy kontrollissa ja päiväjärjestyksessä. Vinkkinä voisin sanoa, että kannattaa ottaa heti aika tiukka linja siihen omaan kämppään. Ei kannata alkaa pitämään joka viikonloppuisia kestejä, jollon kaikki kaverit voi sohlata sun kämpässä minkä ehtii. Pidät sen kämpän järjestyksessä ja siistinä alusta asti, niin sillon se pysyy melko paljon siistimpänä sillonkin, kun jotain juhlaa järjestää. Sellasessa kämpässä on pidemmän päälle vittumaista asua, jossa pizzalaatikot ja tyhjät kaljatölkit lojuu pitkin pöytiä ja lattioita ja kaikki on aina paskasta. Ja se jää nopeesti päälle, jollon siivoominen ja kämpästä huolehtiminen on entistä vaikeempaa. ;)
Toi on kyllä hyvä jos vanhemmat asuu ihan naapuristossa. Voit alkuun käydä shoppaileen ruuat vanhempien kanssa ja käydä syömässä vanhempien luona. Säästät alkuun hyvin rahaa ja aikaa ja voit rauhassa panostaa sitten jonkun verran siihen kouluunkin, eikä kaikki kotityöt kasaudu heti päälle ja tee mieli alkaa pakkaileen paluumuuttokuormaa...
), pitäis kai opetella ajoissa sekin.
