Pistetäänpä huvin vuoksi omakin treenihistoria tähän:
14...19 vuotiaana vaihtelevasti epämääräistä ja epäsäännöllistä RHP-touhua talon kellarisalilla, ehkä karuimmalla mitä maailmasta löytyy.
Sitten intin ym. huonojen tekosyiden vuoksi pari vuotta totaalitaukoa. Ensimmäisen kerran oikea salikärpänen iski 21-vuotiaana ja ekaa kertaa oikealle salille treenaamaan. Asennetta ja intoa oli aivan saatanasti, tietoa ja järkeä vähemmän. Lopputuloksena alkuun kova treeniä ja hyvää kehitystä, sitten kehityksen pysähtymistä, sitten väkisin vielä kovempaa treeniä, sitten joka paikka yllättäen rikki
. Lopulta toinen rintalihas revähti silleen, ettei pystynyt tekemään yhtään mitään, samaan aikaan salikortti vanheni ja siihenhän se homma taas jäi. Lääkäriin ei tietenkään pikkuasioiden takia juosta (taas
), kuukausikaupalla sattui kaiken tekeminen vaikkei salilla enää käynytkään ja sitten kun tuntui, että rinta oli jo lähes kunnossa niin onnistuin jotenkin en kyllä vittu tajua miten rikkomaan sen uudestaan yrittäessäni ainakin kahden promillen humalassa hässiä jotain rumaa eukkoa laivalla mutta se ei oikeastaan kuulu tähän ketjuun eikä sitä huvita muutenkaan muistella, mutta kyllä se lopulta parani eikä ole oireillut jälkikäteen. Pari vuotta meni taas mitään tekemättä, kunnes 24 ikäisenä löytyi duunipaikalta hyvä sali ja pari vuotta vedettiin taas kunnolla, tällä kertaa jo oleellisesti fiksummin ja alan kirjallisuutta sekä pakkista ahkerasti opiskellen ja tulosta tuli sen mukaisesti ihan kivasti. Tuli vain jossain vaiheessa vedettyä hyvä sikabulkki päälle, sitten tuli duunipaikan vaihto ja sen myötä sali meni alta eikä uutta löytynyt heti ja kaiken stressin takia treenaaminen jäi sikseen, suunniteltu dieetti jäi pitämättä ja muutama vuosi tuli vietettyä aika tukevassa kunnossa (178/~105)
.
Reilu vuosi sitten totesin taas, että tilanteelle on pakko tehdä jotakin, tiputin painosta kymmenisen kiloa ja löysin hyvän salin, jossa nyt on säännöllisesti käyty ja toivottavasti käydään jatkossakin.
Aika katkonaista joskin kokonaisuutena pitkäaikaista on tämä mun hommani siis ollut, kaikki mahdolliset typeryydet on varmaan tullut tehtyä jotka vaan voi tehdä. Toisaalta virheistä pitäisi oppia ja silloin mä olen periaatteessa jo todella viisas:D. Aina on treenit vain jäänyt kesken juuri silloin kun on alkanut päästä jonkinlaiseen vireeseen, nyt on tarkoitus pitää homma katkottomana ja tehdä asioita vähän enemmän järjen ja maltin kanssa, itseään rikkomatta ja itsensä ihmismäisissä mitoissa pitäen. Silti tietysti eteenpäin mennen, mutta enää en väkisin yritä saada niitä tuloksia raivolla ensi viikoksi vaan tasaisella tahdilla eteenpäin. Lisäksi treenaamisen maailma on avautunut vanhemmiten vähän pelkkää pena- ja mavetulosta avarammaksi, esim. liikkuvuuden ylläpito ja nopeusvoima ovat nykyään nekin ihan tavoittelemisen arvoisia asioita.