^Olihan se eri meininkiä kuin nykyään. Pelkästään katukuva on täynnä naisia kireissä vaatteissa ja stringit paistaa suoraan läpi. Vielä tänäkin päivänä näitä pornon katsomiseen verrattavia reaktioita saadaan seurata kunnan saleilla, kun internetiltä välttyneet vanhemmat herrasmiehet sattuvat näkemään nykyistä naisten salimuotia.
Itse ysäri oli parasta aikaa. Metsästä löydetty pornolehtikätkö oli suuri ihmettelyn aihe. Myöhemmin sitten pornovideot. Vhs oli mitä oli, ei siinä paljoa genrejä mietitty ja pikakelailtu kohtauksesta toiseen sekunnissa
Ylipäätään elämä oli aktiivisempaa. Pääosin pihalla oltiin illat ja kavereita nähtiin joko soittamalla lankapuhelimella tai ihan menemällä oven taakse. Numerot muistan ulkoa edelleen. Jos kaveri ei ollut kotona, niin mentiin niille paikoille missä suunnilleen tiesi sen aikaa viettävän. 90-luvun alkupuolella irtokarkkeja ostettiin tyyliin "markalla merkkareita" ja täti sieltä luukusta niitä pussiin lapioi. Jääkiekkokortit oli kova juttu. Itsekin omasin tuhansia kortteja ja niitä sitten välitunneillakin kavereiden kanssa vaihdeltiin. Ala-asteella tuli aika paljon urheiltuakin. Talvella pelattiin esim. koulun kaukalossa jääkiekkoa ja sitä porukkaa nyt vain oli siellä, eikä sitä mitenkään ennalta sovittu. Kesällä pesäpalloa, sulkapalloa, poliisia ja rosvoa, kalastusta, uimista, majan tekoa ja mitä milloinkin. Ei tullut mieleenkään maata iltoja sohvalla ja yllätys yllätys, eipä se muutaman tunnin vaikkapa sählyn pelaaminen tuntunut yhtään missään.
Mopoiässä moposportin ja nakkilan pyörän ja mopon luettelot olivat kova juttu. Sieltä sitten tilailtiin viritysosia ja niitä ensi alkuun isän avustuksella vaihdettiin. Myöhemmin räplättiin itse. Pelkkää sopivaa suutinta saattoi helposti hakea koko illan. Kun ei ollut nettiä, niin piti selvittää kokeilemalla. Kaasari irti, suutin kiinni, kaasari kiinni ja kokeilemaan. Vähän säätelyä, kaasari irti, uusi suutin kiinni ja sama homma alusta. Tietoa oli varsinkin alussa vähän, mutta intoa senkin edestä. Myöhemmin osasin purkaa koko mopon atomeiksi ja samalla oppi perusteet polttomoottorin toiminnasta.
Kun taaksepäin miettii, niin lapsuus oli huomattavasti omatoimisempaa kuin mitä nykylasten elämä vaikuttaisi olevan. Ei kukaan puhelimella päivystänyt, että muistitko herätä ja lähteä kouluun, se nyt oli ihan selvä oletus. Eikä ala-asteiässäkään enää kukaan sen tarkemmin tiennyt missä liikuttiin, toisaalta myös naapuri tai kuka vaan aikuinen saattoi paimentaa pahanteosta ja se oli ihan normaalia. Eikä ollut mitään somekiusaamisia ja muutenkin maailma tuntui aivan lintukodolta, tai sitten sitä vain oli uutispimennossa.
Jaa niin salimuistelmat meinas jäädä. Ekaluokalla kaveri kysyi että montako leukaa saat. Kysyin mitä ne on. Näytti malliksi ja veti jotain 10 nurkille. Muistaakseni sain 7. Tokaluokalla joku luokkakaveri tutustutti penkkipunnerrukseen. 28kg jäi rinnalle. Yläasteella sitten alkoi se penkin hinkkaaminen, satunnaisia jaksoja ilman suunnitelmia. Oma paino, eli sellainen 50-60kg oli siinä 13-14v ihan ok tulos. Muutama "iso" mörssäri nosti 80kg ja ikäluokan kingi 100-120kg. Välihuomautuksena, siihen aikaan läskejä oli harvassa ja olisiko minunkin luokalla yksi poika painanut yläasteella 70-80kg. Amiksessa jatkettiin sama penkin ja hauiksen hinkkaamista. Penkkiä 115kg@78kg, joka oli jo ok tulos. Hauiksessa ykkönen 62kg, ei nyt aivan paskalla tekniikalla, mutta eipä se selkä seinää vasten olisi liikahtanut mihinkään. Ravinnosta kukaan ei tiennyt mitään ja ne 2000-luvun jauhot olivatkin sitten aivan hirveitä ja kreatiini helvetin kallista..
Ei ollu paljoo huolia.
Taispa tulla ostettua ja oli ihan paska juonellinen scifiporno-leffa, mm. Patsaat heräs henkiin ja loput tiedättäkin. Kaveri sai babewatch 1:sen ja arvaa olinko kateellinen.
