• Rekisteröidy ja osallistu keskusteluun. SHABOOM

Millaista oli 90-luvulla? - Virallinen nostalgiaketju

Liittynyt
15.5.2012
Viestejä
26
Nostan ja lyön kanssa omia mietteitä ysäristä.

Se 90-luvun alun huumorimusiikki. Pystyn kyllä kuuntelemaan edelleen, mutta tuntuu, että lamavuosia elettiin musiikissakin. Raptori, Kikka, Sepi Kumpulainen, Matti Nykänen. Rakkaita tyyppejä tosiaan ja Raptorin suhteen tietty fanitus on säilynyt. Nykäsen laulu-ura ihmetytti pikkupoikana. Eihän hän ole laulaja vaan urheilija, totesin.

Oli yksi hyvä keino miten sai ala-asteella kaveriporukan koottua yhteen. Koska Kummelia fanitettiin niin jaksot VHS:lle ja koulussa sitten sanoin, että ne jotka ei eilen katsoneet Kummelia niin voi tulla meille koulun jälkeen katsomaan. Näin ennen Youtubea sun muita somekanavia. Nyt sitten murehtiikin kun monilla lapsuudenkavereilla kun itselläkin omat menonsa ja hyvä jos edes kerran vuodessa jotain kaveria näkee.
 

descent

VIP
Liittynyt
7.3.2006
Viestejä
406
Onneksi sitä nykyään osaa kyllä ihan aidosti olla kiitollinen näin 33-vuotiaana ja varmaan ajan myötä edelleen korostuen siitä, että millaisen lapsuuden ja nuoruuden sai oikeasti tässä yhdessä elämässään viettää.

Paimiossa kun tuli ala-aste vielä käytyä Paimionkin mittapuulla pienessä koulussa, jossa oli etenkin näin myöhemmin ajateltuna aivan vitun naurettavan hienot puitteet nimenomaan luontoa ajatellen. Metsää oli vieressä ja vielä 6.luokalla leikittiin käpysotaa välitunneilla ja samaisissa metsissä sodittiin muovikuulapistooleilla koulun jälkeen. Tunnille ei aina menty käytännössä ollenkaan, kun rehtorin kanssa välitunnilla tai ruokatunnilla alkaneet futis -tai sählymatsit olivat vasta päässeet kunnolla syttymään. Kaikkialle pyöräiltiin ja muistan valehtelematta noin kymmenkunta puhelinnumeroa edelleen ulkoa, vaikka viimeisestä puhelusta useimpiin numeroihin on noin 20 vuotta aikaa. Vaimoni puhelinnumeroa en muista.

Ja miten 6.luokalla"kin", tuntuu koomiselta edes korostaa ikää, kun ihan totaalinen lapsihan silloin oli ja sen ikäiset ovat edelleen, mutta nykyään ei ole varmaan keskimäärin enää ookoo 12-vuotiaiden sosiaalisen koodiston mukaan kerääntyä illalla leikkimään jonnekin "lamppusotaa" tyttöjen ja poikien kesken.

Toki oli leikkimisen ja urheilun vastapainona kavereiden kotibileet Yö:n ja Bon Jovin klassikoiden tahdittamien hitaiden myötä, ensimmäiset tupakka -ja kiljukokeilut, kaupasta pöllityt pornolehdet, kevyet pussailut Elinan tai Virpin kanssa jne...huh...tuleepa melkein tippa linssiin, kun oikeassa moodissa näitä nyt nostalgisoi.

Ylä-asteelle siirtyessä eli syksystä -99 alkaen moni asia muuttui radikaalisti ja kuvioihin tuli skeittaus, räppi, siihen liittyvät kuteet (olisivat ehkä nyt 40kg painavampana sopivia :D), uudet porukat ja ensimmäinen tyttöystävä, jonka myötä seksistä tuli totta ja ensirakkaudessa oli omalla kohdallani todella jotain, mitä ei ole enää koskaan upeasta nykyisestä parisuhteesta/avioliitosta huolimatta saanut takaisin (eikä tarvitsekaan).

Mutta tuo 2000-luvun alku oli ainakin omissa porukoissa sellaista, että vaikka tietynlainen "coolius" oli olevinaan hyve, niin kyllä ne meidän koko päivät kesäisin kestävät skeittaussessiot ja Jackass-tyylinen idiotismi olivat sananmukaisesti ihan leikkimistä ja siitä olen todella onnekas ja etuoikeutettu, eikä oman lapsuuden ja nuoruuden tarjoamia ilon ja onnen hetkiä ei tule varmasti koskaan unohtamaan ja tietynlaisesta lapsenomaisuudesta näköjään pystyy onneksi halutessaan pitämään kiinni, vaikka tietyssä mielessä sitä on ehkä kaikkea muuta kuin lapsellinen.

En tiedä onko nykyajan lapsilla ja nuorilla enää mahdollisuutta samaan, varmaan mitä pienempi paikkakunta, niin sitä suuremmat oddsit keskimäärin. Kännykät ja somemaailma varmaan sielläkin pilaavat paljon sitä mahdollisuutta elää aidosti hetkessä ja tässä reaalimaailmassa.

Ilolla sitä kyllä ajoittain pääsee seuraamaan samanlaista lapsenomaista sättäämistä, naureskelua ja keskinäistä "vittuilua" tuollaisten about 14-17-vuotiaiden poikien kesken, kun joskus edelleen ottaa skeittilaudan mukaan ja menee jonnekin skeittiparkille vähän fiilistelemään. Ehkä jotain toivoa on vielä olemassa...
 
Ylös