Millä tavalla haluaisit kuolla (lue aloitusviesti)?

Työmatkalla kiivettyäni linkkitorniin ylä tasanteelle huomaisin lentokoneen lentävän liian läheltä mastoa . Heitettyäni upean tuplavoltin paikaltani kerien vain vaivoin väistäen lentokoneen horjahdan hieman taaksepäin ja tapausta kuvaavan helikopterin roottori poistaa puoli takaraivoani.
Sairaalassa minut saataisiin juuri nippuun ja makoilisin tajuttomana teho osastolla, kun tippapulloteline katkaisee katosta loisteputken ja loisteputken pää putoaa minua hoitavan hoitajan nieluun tukehduttaen hoitajan. Hoitaja kaatuu päälleni ja lytistää hengityskoneeni letkun siirtäen minut liian kipeiden osastolle.


Voisin myös kuolla siten, että aamulla menen toimistooni ja windows käynnistyessään ilmoittaa "käyttäjä on tehnyt laittoman toiminnon ja se lopetetaan". Jonka jälkeen kone räjähtäisi ja henki lähtisi sirpaleista.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
WWII

Stalingrad, marraskuu vuonna 1941. Pureva pakkaspäivä, elohopea laskeutunut -30 paremmalle puolelle. Taistelutahtoni on loistava, vaikkakin epätoivoinen. Päiväkausia kestänyt yrityksemme valloittaa Stalingrad on epäonnistunut kerta toisensa jälkeen. Olemme olleet motissa jo ties kuinka pitkään, vahvistuksia emme ole saaneet niin huollon, kuin miehistönkään osalta. Monet toverini ovat kaatuneet jo aiemmin. Ihmettelenkin jo, miten olen pysynyt hengissä näinkin pitkään. Ravinnon puutteeseen olemme joutuneet syömään kuolleita asetovereitamme. Olen jäätyneen hevosen ruhon takana piilossa keskellä hyökkäystä. Lataan kivääriäni. "SIEG ODER TOD" -huudot kantautuvat korviini jokapuolelta, vilkaisen nopeasti hyökkäyslinjaa vasemmalta äärioikeaan. Saan ladatuksi, nousen suojastani huutaen itsekin "SIEG ODER TOD!!" täydestä sydämestäni tuntien Wehrmachtin mahtavuuden rinnassani. Lähden juoksemaan kaikin voimin kohti vihollista samalla tähdäten vaimoni, Kar 98k:n avotähtäinten läpi.

Yht' äkkiä kaikki vaimenee ja hidastuu, päässäni kuuluu, kuin hiekkaa kaataisi. Kaadun jaloilleni, veri peittää näkökenttäni. Näen viimeiseksi kuvakseni jäätyneitä ruumiita, sekä swastikan-punaisen vereni.

Aurinko paistaa, lumi putoaa hiljakseen kimallellen. Enää ei ole kylmä..

..Tä?
 
On kyllä aika pimeetä ruveta kelailemaan edes tällaista asiaa. Onko se hukkuminen nyt kuitenkaan niin "nautinnollinen" tapa kuolla, kuin väitetään... tai mitä muuta paskaa yleensäkään. Leffatopicceihin nämä.

Yks hauska läppä kuitenkin asiaan liittyen, minkä yks jäbä kerran mainitsi grillailun ohessa. Keskustelu meni kutakuinkin seuraavasti:

frendi: hei
minä: no
f: kun mä joskus kuolen niin haluun et mut valellaan sellasel tulisel bolognesekastikkeel ja pyöritellään siinä, se olis vitun rouheeta!
-- syvä hiljaisuus --
molemmat: *hullua repeilyä....(jatkuu 5min)*
 
CMFlesh sanoi:
WWII

Stalingrad, marraskuu vuonna 1941...
Click to expand...

Marraskuussa vuonna 1941 olet varmaan aika rauhassa saanut olla Stalingradissa.
Tai no, jos tosiaan olisit saksalaisena tuohon aikaan Kar 98k:n kanssa Stalingradissa heilunut, niin luultavasti tosiaan olisit mottiin joutunut....
Ehkä sä olisit ollut etujoukko(ja)?
 
Pasi Kuikka sanoi:
Että joku ampuisi mut täysin yllättäen jostain piilostaan. Suoraan päähän ilman liiempiä kitumisia.
Click to expand...

Hätäisesti tuli tuollainen kirjoitettua. Olen asiaa tarkemmin miettinyt ja mieleeni on tullut toinen, paljon parempi tapa kuolla: Nimittäin maailmanloppu. Olisiko mitään hienompaa tapaa kuolla kun katsoa maata kohta liitävää meteoriittia koko ajan tietäen että loppu tulee muutaman minuutin päästä. Siinä sitten sanottaisiin kaikki tarpeelliset sanottavat toisille ja asetuttaisiin rauhallisesti odottamaan loppua. Sitten yhtäkkiä tulisi pimeää ja palava meteoriitti litistäisi maapallon toisen puoliskon ja samalla heittäisi maapallon jätteet helvettiin kiertoradaltaan. Kaikki kuolisivat joten oma kuolemakaan ei harmittaisi yhtään.
 
Tää on aika hauska kurssi!


Tuunaa oma ruumisarkkusi!


Iisalmen kansalaisopistossa tarjotaan erikoista kurssia ensi lukuvuodeksi. Kurssilaiset rakentavat itselleen tai jollekin muulle ruumisarkun.

Mistä idea kurssiin on lähtenyt, opiston rehtori Pirjo Mustonen?

- Minun luokseni tuli vanhempi mies, joka toivoi ruumisarkkukurssia. Kun sitten tuli vielä hyvä opettaja vastaan, niin ajattelin, että mikä ettei. Tässä on myös vähän nostalgiaa mukana, ennenhän arkkuja tehtiin itse.

Kuinka kurssi on otettu vastaan Iisalmessa?

- Ilmoittautuneita on jo nyt löytynyt sen verran, että kurssi saadaan todennäköisesti järjestettyä. Kurssin tarkoituksena ei missään tapauksessa ole pilkata kuolemaa, vaan kyse on arvokkaasta puukäsityöstä. Osa luonani käyneistä on tosin ihmetellyt, että mihin valmiin arkun saa kotona mahtumaan.

Miten Iisalmen tunnuslause "Elävämpi Iisalmi" suhteutuu ruumisarkkukurssiin?

- Eipä ole tullut ajateltua tuota, ehkä asiaa pitäisi kysyä kaupunginjohtajalta.

"Käyttäjänsä näköisiä"

Mitä kurssilla tehdään, opettaja Eero Ylönen?

- Ideana on, että kurssilla tulisi persoonallisia ruumisarkkuja, "käyttäjänsä näköisiä". Kurssin 65 euron lukukausihintaan kuuluu myös lyhyitä tietoiskuja kuolemaan liittyvistä asioista. Olen suunnitellut, että paikalle pyydetään luennoimaan esimerkiksi lääkäri, poliisi, seurakuntapuutarhuri ja hautaustoimiston edustaja.

Minkälaista palautetta olet kuullut etukäteen kurssista?

- Vastaavanlainen kurssi on aiemmin järjestetty ainakin Kuusamossa, jossa se aiheutti suurta pahennusta. Iisalmessa tämä on aiheuttanut ennemminkin hirtehishuumoria.

Minkälaisia ihmisiä kurssille on tulossa?

- Kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu, kun ihminen kuolee. Luulen, että suurin osa ilmoittautuneista on ollut kuoleman kanssa jollain lailla tekemisissä.


ANSSI PALOPOSKI
anssi.paloposki@iltalehti.fi
 
Vanhana äijänä olisin helvetin rikas. Lapseni kiistelisivät perinnöstäni ja kukaan heistä ei olisi väleissä keskenään. Yhtään senttiäkään en ole heille antanut sen jälkeen kun muuttivat pois kotoa. Tästä ne eivät ole kovin iloisia olleet.

Lääkäri kertoo että minulla ei ole paljoa elinaikaa. Päätän ottaa kaiken ilon lopusta irti. Nuoria naisia, viinaa, muita aineita ja nopeita autoja. Kaikista nauttien täysin rinnoin, kuitenkin niin että jää hiukan rahaa vielä.

Loppu rahoilla kutsun lapseni minun luokse kylään keskustelemaan perinnöstä, heidän huonoista väleistään yms. Illallisen syötyämme sanoisin meneväni vessaan. Vessassa maalaan kasvoilleni corpse paint:in ja kiipeän ikkunasta ulos.

Samalla lapseni miettivät miksen puhunut perinnöstä ollenkaan. Pientä riitaakin syntyy kun osa haluaa enemmän kuin toiset.

Kiipeän katolle ja riisun itseni alasti, jonka jälkeen teippaan rintaani lapun. Laitan kaulani ympärille köyden jonka laitoin valmiiksi aamulla. Hyppään kattoikkunasta sisälle, samalla painan kädessäni olevasta kaukosäätimestä play:tä ja "Cannibal Corpsen Hammer smashed face" lähtee soimaan.

Köysi kiristyy juuri niin etten aivan romahda ruokapöydälle jonka ääressä lapseni ovat. Kuolema on nopea, koska tipustusta kuitenkin on sen verran että niska napsahtaa poikki heti. Lapseni pelästyvät ja lopettavat riitelynsä. Osa huutaa ja joutuu shokkiin. Ne jotka pysyvät jotenkin järjissään pystyvät lukemaan rinnassani olevasta lapusta "HAISTAKAA VITTU! TUHLASIN KAIKKI RAHAT. ETTE SAA MITÄÄN"
 
Jokin semmoinen tapa että tietää juuri hetki ennen kuolemaansa että nyt tulee lähtö. Ja onnellisena ois kiva lähtee elämän eläneenä.

Edit: Joku marttyyrikuolema ois kans kiva. Pelastaa joku toinen ihminen varmalta kuolemalta ja delata sitten.
 
Voisin kuolla 80-vuotiaana lätkämatsissa kun olen ~60 vuoden jälkeen ottanu hokkarit naulasta ja menny pelaa viel kerra. Tämä tietenkin siten että jatkoajalla pääsen läpiajoon ja joudun luistelee täysiä ja teen maalin ja sen jälkee tulee sydäri.

Realistisesti haluan kuolla kotona oman aviomiehen rinnalla.
 
Glioblastoma multiforme
 
seppo-x sanoi:
Glioblastoma multiforme
Click to expand...

Sä oot TODELLA masokisti.

No kukin tavallaan...... En mäkään tingi siitä että haluaisin kuolla nuorena, mieluiten alle 30-senä, ainakin ennen 50-vuotispäiviä, tai vähintään ennen wanhuutta.. Mutta tiedän yhden aivokasvaimen uhrin ja se ei oo mukava tapa kuolla. Yleensäkään en halua syöpää saada.

Oikeastaan toivon että autokolari armahtaa vaikka 35 vuotiaana onnellisena ja suhteellisen vauraana miehenä todella kovaa vauhtia viimeisen ajovirheen tehden..

En tiedä onko tällä haaveella yhteyttä siihen, että joka vuosi pitää ainakin kerran ajaa ihan hirveissä olosuhteissa helvetin lujaa, viimeeksi toissapäivänä 190km/h täysin sokkoon mutkaan säkkipimeässä keskellä yötä. Jos koskaan rahaa tarpeeksi on, hankin pelit ja pensselit ja rupean treenaamaan rallia. Jos vaikka joskus pääsisin ihan vetomieskisatasolle asti.. Jos pätäkkää on siihin

e: mä tunnen olevani sinut kohtaloni kanssa, enkä pelkää kuolemaa, oikeastaan hieman toivon sitä. vain hieman (en haluaisi satuttaa ketään omaisiani, muuten varmaan oisin jo henkilökohtaisen ratkaisun tehnyt) , en tunne että mulla olisi annettavaa. Ausseissa haluaisin vielä elävänä olla. ja ulkomaille muuttaa, eli oisi kiva ehkä just 5 vuotta vielä elää.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom