Jos valita saa, niin mielellään kuolisin vanhana ukkona ja oman käden kautta. Joskus kun aikanaan saa syöpädiagnoosin ilman toivetta parantumisesta, niin sitten asiat vaan nopeasti järjestykseen: irtain omaisuus huutokauppaan, kämpät myyntiin ja mahdolliset muutamat hassut perintöesineet pankin talletusboksiin sekä testamentti kuntoon. Sitten kirjeet lähiomaisille, jossa pahoittelen kuolleeni testamenttikopion sekä valmiiksi esitäytetyn perunkirjoituksen kera. Lopuksi kotitekoisen pommin kanssa johonkin syrjäiseen luonnonluolaan ja tusautan itseni pillunpäreiksi. Eipähän jää muille turhaa selvittelyä, kun ei ole mätänevää ruumista, joka pitäisi saada maan alle tai riidellä tavaroiden jaosta. Katoaisin vaan ja jälkeen jäisi yksi pankkitili ja kenties joku perintötiuku. Tässä on elettykin omilla ehdoillaan ja muita vaivaamatta, niin asianmukaista vaan olisi, kun saisi lähteä omilla ehdoillaan ja muita vaivaamatta.
Puhtain helvetti olisi jos syystä tai toisesta neliraajahalvautuisi tai pahimmillaan iskisi locked in - syndrooma. Siinä sitten joutuisi olemaan kidutettuna vuosikymmeniä pahimmillaan, kun menettäisi elämästä kaiken sen mikä on itselle tärkeintä ja päivän kohokohta olisi se, kun illalla nukahtaisi. Itse ei voisi enää päättää omaa elämäänsä ja jossain koneessa pidettäisiin väkisin hengissä, vaikka päivittäin pyytäisi apua kuolemaansa.