Millä tavalla haluaisit kuolla (lue aloitusviesti)?

Ois siistiä kuolla ydinpommin räjähtäessä. Olis siinä noin 500metrin päässä ja nauttis showsta.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Mä tahtoisin kuolla yli-inhimilliset kyvyt antavaan aivokasvaimeen. ÄO nousisi 2700:n ennen kuolemaa, keksisin warppimoottorin, phaserit, antigravitaation, fuusiovoimalan, täydellisen kierrätyksen, huoneenlämpöisen suprajohteen, subatomaarisiakin hiukkaisia pienemmät rakenneosat, selvittäisin elämän synnyn arvoituksen ja pystyisin telekinesiaan ja telepatiaan ennen kuolemaani. Sitten nukkuisin pois, kuin leffassa Phenomenon ja jättäisin perinnöksi jotain hyvää maailmaan.:haart:
 
Jos tulis joku syöpä tai joku muu mihin kuolis tietyssä ajassa ni ampuisin itseni tai sitten smackiä lusikallinen lasiin ja sayonara.

En ymmärrä, kuinka niin monet (tai todennäköisesti suurin osa) ihmiset jäävät kituuttamaan loppuun asti vaikka diagnoosi on, että parantumisen mahdollisuutta ei ole.

Itse tekisin takuulla lopullisen ratkaisuni muutaman päivän sisällä diagnoosista. Mitä nopeammin sitä parempi, jottei jää aikaa ajatella liikaa.

Yleisesti ottaen mielestäni paras tapa kuolla olisi se, että jossain kaupungilla joku random -sekopää tulisi kulman takaa täysin ennalta arvaamatta ja ampuisi kuulan kalloon isokaliiberisella aseella. Homma olisi ohi sekunnin murto-osassa ilman kärsimystä tai edes tietoa mitä tapahtui. Tuollaisen tilanteen voisin ottaa vaikka huomenna mutta eihän Suomessa tuollaista juuri tapahdu.
 
Haluaisin kuolla niin, että avaruuskävelyllä ollessani turvaköysi katkeaa ja lähden lipumaan avaruudessa kuollen kylmyyteen ja viimeinen näkyni olisi maapallo. Se olis siistiä.
 
Riippuu vähän osumakohdasta. Möykkynen puhui aika selkeästi päähän kohdistuvasta laukauksesta ja kyllä siinä se henki lähtee heti kun aivot leviävät seinälle.

Kummasti vaan aika moni kouluammuskelija ja vastaava on jäänyt vielä henkiin vaikka ovat itseään päähän ampuneetkin. Näin maallikkona sitä kuitenkin luulisi, että se on aika idioottivarma tapa pistää itsensä hengiltä...

Itse aiheeseen liittyen:

Jos vakavasti ajatellaan, niin ehdottomasti mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasi haluaisin täältä aikanaan lähteä. Niin ettei itse edes koko juttua huomaa. Kaikista pahin skenaario olisi, että joku ilmoittaisi että mulla on elinaikaa vaikka pari kuukautta syövän takia, tai vaan pari tuntia, koska oon ollut auto-onnettomuudessa ja jäänyt niin pahasti puristuksiin ettei voida irrottaa, mutta silti olisin tajuissani...

Jos nyt vähän leikkimielisemmin ajatellaan, niin ei varmaan olisi hassumpi tapa lähteä niin että vetää jotain nappeja, jonka jälkeen olis ihan pöllyssä ja näkisi vaan jotain hallusinaatioita eikä huomaisi koko kuolemaa. Myös maailmanloppu olisi aika kiva, koska siinä saisi pirullista iloa siitä että kaikki muutkin lähtee samalla.

Johonkin syöpään hitaasti kuolemisen jälkeen hukkuminen olisi mulle suurin kauhistus, ellei sitä edeltäisi tajunnanmenetyksen aiheuttava hypotermia. Luonnollinen kuolema tosi vanhalla iällä ei myöskään houkuttele, koska siinä tietää että oma eräpäivä lähestyy ja pian. Lisäksi en haluaisi joutua vanhainkotiin kymmeneksi vuodeksi, ellei sitten olisi ihan tolkku jo poissa, missä tapauksessa kyllä haluaisin että vietäisiin reilusti vaan piikille... Ja ehdottomasti polttohautaus.
 
Oikeestaan aika sama miten se kuolema tulee. Sillä ei ole mulle mitään väliä miten kuolee tai minkä ikäisenä sitä sitten kuolee vaan miten elää sen elämänsä.
 
Jos valita saa, niin mielellään kuolisin vanhana ukkona ja oman käden kautta. Joskus kun aikanaan saa syöpädiagnoosin ilman toivetta parantumisesta, niin sitten asiat vaan nopeasti järjestykseen: irtain omaisuus huutokauppaan, kämpät myyntiin ja mahdolliset muutamat hassut perintöesineet pankin talletusboksiin sekä testamentti kuntoon. Sitten kirjeet lähiomaisille, jossa pahoittelen kuolleeni testamenttikopion sekä valmiiksi esitäytetyn perunkirjoituksen kera. Lopuksi kotitekoisen pommin kanssa johonkin syrjäiseen luonnonluolaan ja tusautan itseni pillunpäreiksi. Eipähän jää muille turhaa selvittelyä, kun ei ole mätänevää ruumista, joka pitäisi saada maan alle tai riidellä tavaroiden jaosta. Katoaisin vaan ja jälkeen jäisi yksi pankkitili ja kenties joku perintötiuku. Tässä on elettykin omilla ehdoillaan ja muita vaivaamatta, niin asianmukaista vaan olisi, kun saisi lähteä omilla ehdoillaan ja muita vaivaamatta.

Puhtain helvetti olisi jos syystä tai toisesta neliraajahalvautuisi tai pahimmillaan iskisi locked in - syndrooma. Siinä sitten joutuisi olemaan kidutettuna vuosikymmeniä pahimmillaan, kun menettäisi elämästä kaiken sen mikä on itselle tärkeintä ja päivän kohokohta olisi se, kun illalla nukahtaisi. Itse ei voisi enää päättää omaa elämäänsä ja jossain koneessa pidettäisiin väkisin hengissä, vaikka päivittäin pyytäisi apua kuolemaansa.
 
Ihan realistinen toive on, että se ois suorilta jaloin sydänkohtaus. Ei mitään kitumisia, ei mitään vanhuuden muistisairauksia yms.
 
Jos tarpeeksi sairas ja vanha olisin, ja vaihtoehtona hidas kituminen sairaalassa/vanhankodissa niin voisi olla hauska kokeilla viimeisenä tekonaan laskuvarjohyppyä - mutta ilman laskuvarjoa :)
 
Mitä väliä sillä on, kuoleeko onnellisena? Se kuolinhetki on kuitenkin vain yksi hetki enkä usko että kukaan sitä jälkeenpäin mitenkään erityisesti muistelee.

Itse haluaisin että mut otetaan isieni luo korkeassa iässä ja elämästä kylläni saaneena, niin kuin yhdessä kirjassa sanotaan.
 
Kolari voisi olla jännä tapa lähteä. Ottaisi koeajoon jonkin urheiluauton ja ajaisi kaasupohjassa tieltä metsään ja päin puuta tms.
 
Itse ihastuin jonkun tähtitieteilijän ajatukseen kuolla mustan aukon imaisuun. Mietitytti vaan, kun kaveri pysty siltä seisomalta sanoon, että se olisi kivuliasta...
 
Joku Base hyppy jostain ihan törkeen makeesta paikasta, ennen hyppyä tehny jonku "järettömän" siistin teon koko itsenäisen suomen puolesta et kaikki muistais loppu ikänsä hypyn ja hyppääjän. Varjo ei tietty aukea ja henki menis, vois olla aika siisti tapa lähteä.

Toinen vaihtoehto pukin päältä, vapo toisessa kädessä monen tunnin panon jälkeen. Siinä vaiheessa ku lerssi alkaa näyttään "tippumisen" merkkejä, eli yli 70 vuotiaana.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom