Kiitos. Olen aidosti ja oikeasti asiasta huolissani. Etenkin kun lähipiirissä oli yksi henkilö ottamassa kämppälainaa, eikä hän ymmärtänyt edes mitä tarkoittaa marginaali, eikä yhtään mitään mihin yleensäkään voisi säästää...paitti tottakai nollakorkoiselle käyttötilille. Eikä ole ainut esimerkki tämä. Kukaan ei tunnu tietävän mistään perusjutuistakaan yhtään mitään.
Tästä minulla on omakohtaista kokemusta. Vasta alettuani ottamaan asioista selvää, huomaan kuinka pihalla olin ja kuinka pihalla 90% ihmisistä on. En tietänyt yhtään mitään ja ajatukseni oli jotakuinkin: "Talousasiat ovat vaikeita ja monimutkaisia. En ymmärrä mitä hyötyä minulle olisi jos ottaisin asioista selvää. Eihän talousasiat kuulu muille kuin rikkaille, jollekin Wahlroosille ja Ollilalle. Rikkaat ovat pääasiassa ahneita, enkä minä ole ahne. En edes halua tulla varakkaaksi, koska se edellyttäisi epätervettä kiinnostusta rahaan." ...Hieman ehkä kärjistettynä.
Yksi ensimmäisistä asioista, joka silmäni aukaisi, oli havainto, että vaurauden hankkimisella ei ole mitään tekemistä ahneuden kanssa. Vauraus tulee niiden luo, jotka osaavat tarttua systeemin luomiin mahdollisuuksiin. Raha ei tule rahan luo, vaan raha tulee taidon luo. Suurin osa ihmisistä on ahneita, mutta vain pieni osa on rikkaita. Itseasiassa liiasta ahneudesta on vain haittaa. Silloin ihminen pyrkii saavuttamaan pikavoittoja, eikä ottamaan asioista syvemmin selvää.
Timba79 sanoi:
Ei opeta ei. Eikä tohon mitään syventäviä opistoja 100 opintoviikkoa tarvita. Tunti viikossa perusjuttuja ja sillä pääsee jo pitkälle. Ja väitän edelleen, että oikein koottuna tuollainen paketti kiinnostaa koululaisia ihan yhtälailla kun kaikki muutkin tunnit jos ruoka- ja välintuntia lasketa.
Taloudenhoidon peruskurssi voidaan opettaa parin oppitunnin aikana. Ei tarvita mitään monimutkaisia sanoja tai matemaattisia kaavoja. Pitäisi aloittaa perustelemalla hyvä taloudenhoito oppilaille eettisin ja moraalisin perustein ja siitä lähtä eteenpäin painottaen yksilön vastuuta itsestään ja päättyen yleisluontoisiin sijoitus- ja säästömahdollisuuksiin.
Opettamalla jotain kansantaloustiedettä (niin hyödyllistä kuin se onkin) ensimmäisellä oppitunnilla, tapetaan vain kaikki kiinnostus taloustietojen ja -taitojen hankkimista kohtaan. Meillä ainakin lukiossa vieroitus onnistui liki täydellisesti. Myös minun osaltani.
Timba79 sanoi:
Kioysakin luettu. ;) No ei vaan, ihan perusjuttua tuo nyt on muutenkin, JOS edes vähän ottaa asioista selvää. Ja tuo hälläväli asenne ei oikesti ole hyvä juttu. Tota yhteiskunta huolehtii -asennetta tapaa aika hiton paljon.
Enkä edes häpeä tunnustaa, vaikka kyse on yltiöpopulistisesta jenkkikirjailista, jonka kirjoista on turha etsiä mitään "pistä joka kk 200 $ sijoituksiin ja leikkaa luottokorttisi kahtia" sijoitusvinkkejä kummempaa. Suosittelen "Rikas isä, Köyhä isä" kirjan lukemista niille, joiden on vaikea motivoida itseään talousasioiden pariin. Kyse on inspiroivasta kirjasta ennenkaikkea, ei mistään sijoittamisen oppikirjasta (niitä löytyy kirjastosta ja suurin osa on niin kuivia että on syytäkin olla inspiroitunut ne läpi kahlatakseen!).
Mitä näihin yhteiskunnallisiin asioihin tulee, niin minusta nykyisin on aivan itsestäänselvää että ihminen on vastuussa itsestään ja läheisistään ja valtion tehtävänä on pääasiassa pysyä poissa tieltä ja turvata lakien noudattaminen. En nyt väitä että toimeentulotuet ja lapsilisät pitäisi katkaista, en todellakaan. Siitähän seuraisi katastrofi kun ihmiset on aivopesty odottamaan niitä sossun rahoja. Jos ei ole laittaa jotain uutta järjestelmää tilalle, ei pidä romuttaa vanhaa. Talousasioiden opettaminen yläasteelta lähtien olisi hyvä alku, jotta joskus saavuttaisimme sellaisen yhteiskunnan, jossa ihmisillä on kyky hallita omaa elämäänsä ja jossa valtiolla olisi pienempi rooli. Huom! Talousasioiden opettaminen johtaisi väistämättä siihen, että ihmiset vaatisivat valtiovallalta enemmän vapauksia päättää omista asioistaan (vähemmän veroja), ja muutokset syntyisivät luonnollista tietä alhaalta ylöspäin.
Timba79 sanoi:
Juuri näin. Eikä tässäkään tarkoitettu, että kaikkien pitäisi olla rikkaita. Mutta kyllä jonkinlainen perusvarallisuus auttaa kummasti eteenpäin. Ei heti tartte olla kirkon leipäjonossa jos työpaikka joskus lähteekin alta. Vähentää stressiäkin jo huomattavasti.
On mahdottomuus että kaikki olisivat rikkaita. Mutta suurimmalla osalla ihmisistä on potentiaali rikastua, mutta eivät syystä tai toisesta rupea tekemään asialle mitään. Suurin osa ihmisistä on täysin tyytyväisiä siihen, että käyvät töissä, maksavat 1/3-1/2 tuloistaan veroina (plus holtittoman rahankäytön/-painon aiheuttaman inflaation aiheuttama ylimääräinen varansiirto kansalaisilta valtiolle tai kuka tahansa painokoneita pyörittääkään), ovat korviaan myöten velkaa hautaan asti ja ehkä joskus saavat osan siitä eläkkeestä, joka heille on vanhuuden päiviä varten luvannut valtio, jolla ei oikeasti ole 100% katetta lupauksilleen.
Ja suurin osa suurimman osan ihmisistä taloushuolista katoaisi jo sillä, että perjantaikännin sijaan sijoittaisi parisataa joka kk fiksusti osakkeisiin. Tai jättäisi sen plasmadigihdtv:n hankkimatta ja sijoittaisi ne rahat johonkin tuottavaan. Tai ajaisi hieman halvemmalla autolla, tai...tai... Mutta ei. Pitää käydä töissä, pitää maksaa verot, pitää kuluttaa ja pitää tukkia ne sepelvaltimot.
No tässähän sanoitkin jo kaikki samat asiat varsin hyvin:
Timba79 sanoi:
Näin on. Ja tokihan tuo 10% tuloista on jostain (usein turhista) menoista pois. Mutta vuosien kuluttua tuon saa korkojen kera takaisin. Kohta nimittäin juoksee tuloina tuo 10% "ylimääräistä" tekemättä yhtään mitään fyysistä työtä rahan eteen.
Ja jos Suomalaiset tajuais tuon pesämunan kartuttamisen, siirtyis se sukupolvelta toisellekin sitten samalla. Ja kun nuoret osais rahankäytön perusteet, ei menis se pieni pesämuna heti uuden bemarin hankintaa ja kavereille baarissa tarjotessa. Kukin tyylillään, mutta jos ei pesämunasta mitään käteen jää, tuskin jää noista leluistakaa kuin katkeruus myöhemmille vuosille.
Eikä säästäminen tarkoita mitään kurjuudessa elämistä. Ehkä se on jostain luopumista, mutta osaapa sitten oikeasti arvostaakin jotain kun on joskus joutunut luopumaankin. Ja edelleen, nuo saa myöhemmin korkojen kera takaisin.
