Ei noi asiat mene helposti perille, koska harvaa lukiolaistakaan kiinnostaa asunnon osto tai, että se olisi millään tavalla ajankohtainen. Suurinta osaa porukasta alkaa talousasiat oikeasti kiinnostamaan vasta sitten kun sitä on duunissa.
No paljonko oppilaita kiinnostaa noin keskimäärin esim. uskonto, historia, maantieto, ruotsi yms. aineet? Aika harvaa, vaikka lähes kaikkia tarvitaan hyvien yleistietojen hankkimiseen. Vähintä yhtä tärkeä olisi perus talouden...verotuksen...lakitiedon taidot. Kiinnostusmittarilla noita nyt ei voi pois jättää, muutenhan 2/3 kouluaineista voisi jättää pois kokonaan. Hyödyllisyydestäkin voi olla montaa mieltä esim. nyt vaikka historia ja uskonnon kohdalla. Itse tykkäsin historiasta, eli senpuoleen ei ole mitään antipatioita sitä vastaan, kuhan esimerkkinä mainitsin.
Epäilemättä, mutta mikä "pesämuna" se sitten viisikymppiselle on? Ja mihin ja milloin nuo sijoitetut rahat saa sitten käyttää ettei joku kaksikymppinen tulisi taas kertomaan että väärin meni?
Pointti on se, että niitä ei välttämättä tartte käyttää. Osinkotulot hiljalleen senverran ylös, että käyttää niistä esim. puolet. Ajatteleppa vaikkapa 5000 euron osinkotuloja vuodessa, tosta jos puolet käyttää, niin 2500 eurolla tekee jo vaikka mitä kivaa. Eikä 5000 euron osinkotulojen hankkiminen mitään älyttömiä kuitenkaan vaadi, etenkin jos sitä pesämunaa sattuu saamaan jo nuorella iällä vanhemmiltaa. Vähän vaikea saada, jos mitään ei vanhemmilla ole säästössä. ;)
Heräteostosten ja baarissa istumisen suhteen olen samaa mieltä, samoin siitä että tuollainen 10-20% kuukausittainen säästäminen on fiksua ja helppoa silloin kun pakolliset menot ovat pienet, eli lähinnä silloin kuin perhettä ei (vielä) ole. Perheelliselle tuollainen 10% on kuitenkin sellainen summa että se usein vaatii selkeästi jostain muusta luopumista. Minä esimerkiksi laittaisin valintatilanteessa mielummin nuo rahat vaikka lasten harrastuksiin kuin korkorahastoihin, koska koen että se antaa tulevaisuudessa paremman "tuoton".
Eli toisinsanoen, jos vanhemmilla ei ole varaa kustantaa lapsiaan kaikkiin harrastuksiin, on se jotenkin älyttömän huono asia? Harrastuksiakin on niin monenlaisia, ei kaikkien tartte lätkää pelata (esimerkki kalliista harrastuksesta). ;)
Olen itse ehdottomasti samaa mieltä, että lapsien pitää voida harrastaa, mutta ei kaikkia harratusvälineitä tartte kaupanhyllystä uusina ja markkinoiden parhaina hankkia. Eikä tähän monella mahdollisuutta olekkaan, vaikkei säästäisi latiakaan koskaan.
Mainitaan nyt vielä perään että on mulla vähän osakkeita ja rahasto-osuuksia, mutta niitä on tullut hankittua vain siksi että ne eivät ole mistään muusta pois. Kaikilla tilanne ei ole sama.
Itse joudun tinkimään säästöni kulutuksesta, mutta joudunko tinkimään välttämättämyydestä onkin jo toinen juttu kokonaan.
Joku voi pitää välttämättömänä hankkia uusi auto 2 vuoden välein, vaikka ajaa 10.000 kilsaa vuodessa. Joku voi haluta uusimman mallin telkkarin/tietokoneen/kotiteatterin aina kun sellainen kauppaan ilmestyy. Toinen taas ei pidä mitään näistä välttämättömänä, vaan ajaa sillä toisen kauppaan roudaamalla 2 vuoden ikäisellä 20.000 kilsaa ajetulla corollalla ja ostaa kaverilta 1/4 hintaan sen vanhan plasmatelkkarin joka piti saada uuden alta pois. ;) Niin ja säästää nuo rahat, jotka säästi halvemmilla hankinnoilla.
No ei viedä tätä ketjua pahasti
, vaan pitäydytään tuossa opinnoissa suhteessa talouteen. Mutta paljon on merkitystä kotoa saadussa esimerkissäkin, että mitä pitää välttämättömänä ja mitä ei. Ja koulut kun ei mitään opeta, niin kodin esimerkin varassa sitä elellään.
