Kun itse olin ensimmäistä kertaa dieetillä viime kesänä, niin huomasin sellaisen aika merkittävän ajattelumallin muutoksen, mikä piti saada taottua päähän: syömisen ei tarvitse olla mikään erityinen nautiskelun muoto tai vapaa-ajan harrastus, vaan ennemminkin välttämätön paha, jota nyt tehdään jotta hengissä pysyttäisiin.
:thumbs: Olet ns. asian ytimessä siellä ja syvällä. Syöminen välttämätön paha? Panee näkemään punaista kun tuollaista lukee... Älä nyt ainakaan pysyväksi elämäntavaksi tuollaista asennetta ruokaa kohtaan ota. Syöminenhän on sitä parhautta. Tao mieluummin päähäsi ajatus siitä, että pieniä kulinaristisia orgasmeja tuovan ruoan ei tarvitse olla tajuttoman epäterveellistä.
En myöskään usko kaloreiden laskemiseen elämäntapana "normaalin" tallaajan kohdalla. Eri asia on todella huippu-/ammattiurheilijat. Sen sijaan uskon lapsena aloitettavaan liikuntaharrastukseen, ja tuo yleensä saavutetaan vanhempien innoittamana. Jos ei omien, niin jonkun kaverin. Ja nyt siis viittaan nimenomaan otsikkoon, eli yleisesti suomalaisten lihavuuteen ja sen vähentymiseen, en bodareitten ruokavalioon.
Ei suomalainen kotiruoka ole sinällänsä tajuttoman epäterveellistä - sen sijaan niiden yleinen valmistustapa on, eli perunamuusiin lyödään se 2 dl punaista maitoa, lasillinen voita ja nyrkillinen suolaa. Kastikkeisiin laitetaan purkillinen ranskankermaa ja tarjoilulautaselle päälle runsas annos suolaa ja jauhelihaan oltermannia. Nakit paistetaan pannulla, jossa ensin tilkka öljyä ja päälle nokare voita - ja annos tietenkin kuorrutetaan suolalla. Uunipaisteista se paras osa, josta eniten syntyy tappeluita, on se paistin reunan paksu läskikerros. Ja salaattihan ei ainakaan nimellisissä määrin kuulu suomalaisen miehen (tai aika monen naisen) ravintokolmioon, sitä kompensoidaan hyvin alkoholin kulutuksella. Jälkiruokakahvi nautitaan aina kunnon kermalla ja kahdella-kolmella sokerilla. Ja vastapainoksi ei tietenkään juurikaan liikuta, että ehditään ruoka-ajaksi kotiin. Ja jälleen palataan takaisin siihen, että vanhempien vetäessä tällaista ruokaa koko lapsen nuoruusvuosien ajan, yllättäen lapsi sopeutuu ruokavalioon ja pitää sitä sangen hyvänä.
Jos opettelee syömään vähärasvaista ja vähäsuolaista puhdasta ruokaa (puhdasta aka ruokavalion peruspilari ei löydy saarioisten pakasteosastolta), siihen tottuu nopeasti eikä suolaa tahi rasvaa kaipaa pian ollenkaan - tulee sitä makua muualtakin, tai ainakin huomattavasti pienemmistä annoksista. Vielä kun elintapoihinsa on omaksunut aerobisen harrastuksen, voi sitä pastaa, mannapuuroa ja silloin tällöin karkkiakin syödä kauhistelematta älytöntä hiilihydraattien määrää. Yleisesti ottaenhan mikä tahansa harrastus on usein melko miellyttävää silloin kun tuntee olevansa siinä hyvä. Joten juoksemaan/uimaan/hiihtämään/potkimaan palloa/tms aktiivisesti, vaikka aluksi tuntuisikin vastenmieliseltä, niin rupeaa sujumaan ja asiasta innostuu. Teennäiset pahoitteluni myös seuraavasta mielipiteestäni ottaen huomioon keskustelusivuston, mutta silti: aerobiset harrastukset ovat perus-lihavalle puntilla käyntiä paljon tärkeämpiä. Toki kasvaneet lihakset kuluttavat enemmän kaloreita, mutta yleensä lihavien ihmisten oireisiin (kolesteroliin ja verenpaineeseen) parhaita lääkkeitä harrastusten saralla ovat aerobiset liikuntamuodot.
Siinä minun viisi kolikkoani aiheesta.
