Miksi elämä tuntuu paskalta?

Liittynyt
24.10.2012
Viestejä
2 841
Olen tässä miettinyt omaa elämää ja hyvinvointia. Minulla ei ole hätää, minulla on työ, perhe, muutama kaveri ja salilla käyn. Ei siis tarvetta tehdä mitään radikaalisia muutoksia. Silti masentaa. Ikinä en ole tyytyväinen. Tietenkin suhteessa ja työelämässä on ylä sekä alamäkiä mutta ei mitään vakavampaa. Pidän itseäni vähän nössönä koska minulla on asiat hyvin periaatteessa. Välillä innostun jostakin mutta kestää vain vähän aikaa. Onko täällä muitakin jolla on sama ongelma? Olen yrittänyt miettiä että mikä on syy tähän mutta en vaan keksi mitään. Psykologilla olen käynyt mutta mitä se nyt auttaa jos ei itsekään tiedä mitä kertoa.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Olen tässä miettinyt omaa elämää ja hyvinvointia. Minulla ei ole hätää, minulla on työ, perhe, muutama kaveri ja salilla käyn. Ei siis tarvetta tehdä mitään radikaalisia muutoksia. Silti masentaa. Ikinä en ole tyytyväinen. Tietenkin suhteessa ja työelämässä on ylä sekä alamäkiä mutta ei mitään vakavampaa. Pidän itseäni vähän nössönä koska minulla on asiat hyvin periaatteessa. Välillä innostun jostakin mutta kestää vain vähän aikaa. Onko täällä muitakin jolla on sama ongelma? Olen yrittänyt miettiä että mikä on syy tähän mutta en vaan keksi mitään. Psykologilla olen käynyt mutta mitä se nyt auttaa jos ei itsekään tiedä mitä kertoa.
Sulla varmaan vähän sama kuin mulla, mikä on elämän tarkoitus ja mitä saa tehtyä ennenkuin se on ohi.
Moni voisi kadehtia mun elämää mutta enempi sitä itse kadehtii muita joilla tuntuu olevan kaikkea enempi.
 
Sulla varmaan vähän sama kuin mulla, mikä on elämän tarkoitus ja mitä saa tehtyä ennenkuin se on ohi.
Moni voisi kadehtia mun elämää mutta enempi sitä itse kadehtii muita joilla tuntuu olevan kaikkea enempi.
EHkä joo. Ennen luulin että se on työpaikasta kiinni esim. Meni vähän aikaa niin sama fiilis tuli takaisin. Ei mun elämä ole mitenkään täydellistä mutta voisi olla paljon paskempaa. Nuorena oli sitä intoa vaikka duuni oli perseestä ja eikä ollut mitään niin silti elämä maistui. Nyt en mieti muuta kuin että onko tämä nyt tällaista jatkossakin
 
Mulla oli ennen tarkoitus kaikella että teen töitä sen takia että voin tarjota toiselle kaiken sen mitä hän haluaa, treenaaminenkin osin sen takia että miellyttä toista. Usein tuli aateltua että kaikki ne ulkomaanmatkat ja arjen luksus oli sitä toista varten että olisi tarpeeksi hyvä puoliso.
Nyt kun on yksin niin en oikeastaan jaksa enää murehtia, teen asioita sen takia että saan nauttia itse elämästä ja tietyt ulkoiset puitteet siksikin että on mukava olla ja auttaa pillun saamisessa.
Tietysti muksujen takia kanssa että voi niille tarjota apua opiskeluun jne. mutta ei tässä enää jaksa ressata.
 
Mulla oli ennen tarkoitus kaikella että teen töitä sen takia että voin tarjota toiselle kaiken sen mitä hän haluaa, treenaaminenkin osin sen takia että miellyttä toista. Usein tuli aateltua että kaikki ne ulkomaanmatkat ja arjen luksus oli sitä toista varten että olisi tarpeeksi hyvä puoliso.
Nyt kun on yksin niin en oikeastaan jaksa enää murehtia, teen asioita sen takia että saan nauttia itse elämästä ja tietyt ulkoiset puitteet siksikin että on mukava olla ja auttaa pillun saamisessa.
Tietysti muksujen takia kanssa että voi niille tarjota apua opiskeluun jne. mutta ei tässä enää jaksa ressata.
Nautitko elämästä? Minäkin treenasin ennen jotta olisin kiinnostavampi vaihtoehto naisille. Toki nytkin pitäisi treenata kovaa sekä ulkonäön että terveyden takia. Minä kyllä ressaan. Pitäisi olla hyvä aviomies, hyvä isä ja menestyä työelämässä...olisi kiva jos kuntokin olisi hyvä.
 
Nautitko elämästä? Minäkin treenasin ennen jotta olisin kiinnostavampi vaihtoehto naisille. Toki nytkin pitäisi treenata kovaa sekä ulkonäön että terveyden takia. Minä kyllä ressaan. Pitäisi olla hyvä aviomies, hyvä isä ja menestyä työelämässä...olisi kiva jos kuntokin olisi hyvä.
En varmasti ollut täydellinen mutta en rampannut baareissa, aina siivosin ja tein ruuat arkisin ja hoidin pääosin muksua sekä kannoin rahat kotiin millä maksettiin eläminen ja matkailu jne. niin en nyt keksi paljon voisi enempää tehdä.
En kyllä jaksa ressata enää oikein mistään, uskon että vielä joskus törmään naiseen joka osaa arvostaa minua ja muksut on tehty sekä kohtuullisen hyvä taloudellinen tilanne.
 
Olen tässä miettinyt omaa elämää ja hyvinvointia. Minulla ei ole hätää, minulla on työ, perhe, muutama kaveri ja salilla käyn. Ei siis tarvetta tehdä mitään radikaalisia muutoksia. Silti masentaa. Ikinä en ole tyytyväinen. Tietenkin suhteessa ja työelämässä on ylä sekä alamäkiä mutta ei mitään vakavampaa. Pidän itseäni vähän nössönä koska minulla on asiat hyvin periaatteessa. Välillä innostun jostakin mutta kestää vain vähän aikaa. Onko täällä muitakin jolla on sama ongelma? Olen yrittänyt miettiä että mikä on syy tähän mutta en vaan keksi mitään. Psykologilla olen käynyt mutta mitä se nyt auttaa jos ei itsekään tiedä mitä kertoa.
Ootko paljon somessa? Ite huomasin jossain vaiheessa varsinkin kun ig:ssä seurasin paljon naisia niin tuli vaan semmonen fiilis että mulla ei koskaan mitään mahiksia tommosiin muijiin mikä varmasti on totta. Jätin somen vähemmälle ja vietin aikaa enemmän kavereiden kanssa niin heti olo oli paljo parempi. Varmasti moni painii saman ”ongelman” kanssa netissä kaikki näyttää hyvältä mut ei se sitä välttämättä oo. Tää vaan mun oma kokemus. Sekin tuli mieleen jos et oo tyytyväinen niin ootko keskustellu asiasta puolison kanssa? Sekin auttaa jos jokin hiertää mielessä koko ajan.
 
En varmasti ollut täydellinen mutta en rampannut baareissa, aina siivosin ja tein ruuat arkisin ja hoidin pääosin muksua sekä kannoin rahat kotiin millä maksettiin eläminen ja matkailu jne. niin en nyt keksi paljon voisi enempää tehdä.
En kyllä jaksa ressata enää oikein mistään, uskon että vielä joskus törmään naiseen joka osaa arvostaa minua ja muksut on tehty sekä kohtuullisen hyvä taloudellinen tilanne.
Ymmärrän pointin mutta mitä jos löydät sen naisen ja voitat lotossa mutta silti ei tunnu missään? Kyse ei ole siitä ettei olisi syytä elää. Mullakin on lapsi mutta elämä ei voi olla pelkästään sitä että yrittää miellyttää muita omalla kustannuksella
 
Ootko paljon somessa? Ite huomasin jossain vaiheessa varsinkin kun ig:ssä seurasin paljon naisia niin tuli vaan semmonen fiilis että mulla ei koskaan mitään mahiksia tommosiin muijiin mikä varmasti on totta. Jätin somen vähemmälle ja vietin aikaa enemmän kavereiden kanssa niin heti olo oli paljo parempi. Varmasti moni painii saman ”ongelman” kanssa netissä kaikki näyttää hyvältä mut ei se sitä välttämättä oo. Tää vaan mun oma kokemus. Sekin tuli mieleen jos et oo tyytyväinen niin ootko keskustellu asiasta puolison kanssa? Sekin auttaa jos jokin hiertää mielessä koko ajan.
En seuraa ihmisiä somessa tai sanotaan näin että vaikka joku olisi ostanut uuden mersun niin ei se minuun vaikuta. Kyllä itse metsästin naisia ok menestyksellä vuosien ajan ja olihan se kivaa mutta se elämäntyyli ei ole mikään menestysresepti. Ei se kyllä ole puolisosta kiinni, hän kohtelee minua kuin kuningasta.
 
Ootko paljon somessa? Ite huomasin jossain vaiheessa varsinkin kun ig:ssä seurasin paljon naisia niin tuli vaan semmonen fiilis että mulla ei koskaan mitään mahiksia tommosiin muijiin mikä varmasti on totta. Jätin somen vähemmälle ja vietin aikaa enemmän kavereiden kanssa niin heti olo oli paljo parempi. Varmasti moni painii saman ”ongelman” kanssa netissä kaikki näyttää hyvältä mut ei se sitä välttämättä oo. Tää vaan mun oma kokemus. Sekin tuli mieleen jos et oo tyytyväinen niin ootko keskustellu asiasta puolison kanssa? Sekin auttaa jos jokin hiertää mielessä koko ajan.
Mulla on tälläkin hetkellä varmaan suurin murhe just toi, mietin kuinka paljon maailmassa on kauniita naisia joita en tule koskaan saamaan. Ei yhtään lohduta että on rivissä tavisnaisia jotka tulee sormia napsauttamalla.
Se on varmaan suurin riittämättömyyden tunne mulla.
 
Mulla on tälläkin hetkellä varmaan suurin murhe just toi, mietin kuinka paljon maailmassa on kauniita naisia joita en tule koskaan saamaan. Ei yhtään lohduta että on rivissä tavisnaisia jotka tulee sormia napsauttamalla.
Se on varmaan suurin riittämättömyyden tunne mulla.
Sitten jos saat yhden niistä kauniista niin huomaat että tavallisia ihmisiä ovat nekin
 
Nykyihmisen elämä on varsin luonnotonta...Myös kirjaimellisesti, ei olla luonnossa tarpeeksi.

Liikaa vietetään aikaa istuen ja tuijottaen ruutua, muiden tekemisiä ja turhia mielipiteitä.

Telkkari helvettiin, vähintäänkin pitkä tauko kaikesta somesta. Ihan sama mitä joku puolituttu on aamupuuroonsa ripotellut.

Sitten pihalle, kävelemään, pyöräilemään, soutamaan, kalastamaan, nuotiota sytyttämään keskelle hevonpersettä ja makkaraa paistamaan.
 
Mulla on tälläkin hetkellä varmaan suurin murhe just toi, mietin kuinka paljon maailmassa on kauniita naisia joita en tule koskaan saamaan. Ei yhtään lohduta että on rivissä tavisnaisia jotka tulee sormia napsauttamalla.
Se on varmaan suurin riittämättömyyden tunne mulla.
Ymmärrän pointin mutta mitä jos löydät sen naisen ja voitat lotossa mutta silti ei tunnu missään?

Ei se onnellisuus tule rahan tai kauniin naisen saamisesta. Se on peli, jossa nälkä kasvaa syödessä, eikä tarpeeksi syötyään mikään enää tunnu miltään. Aina enemmän, kauniimpaa ja kalliimpaa haluamalla on vain oravanpyörässä.

Itse etsisin onnellisuutta siitä mitä on jo eli on kumppani, jonka seurassa viihtyy ja on kiinnostavaa puuhailtavaa, josta saa tyydytystä. Jos jompi kumpi näistä kusee, niin sitten pitää tehdä ratkaisuja mielellään nopeasti. Epätyydyttävään suhteeseen tai toimeen ei kannata jäädä itseään masentamaan.
 
Ei se onnellisuus tule rahan tai kauniin naisen saamisesta. Se on peli, jossa nälkä kasvaa syödessä, eikä tarpeeksi syötyään mikään enää tunnu miltään. Aina enemmän, kauniimpaa ja kalliimpaa haluamalla on vain oravanpyörässä.

Itse etsisin onnellisuutta siitä mitä on jo eli on kumppani, jonka seurassa viihtyy ja on kiinnostavaa puuhailtavaa, josta saa tyydytystä. Jos jompi kumpi näistä kusee, niin sitten pitää tehdä ratkaisuja mielellään nopeasti. Epätyydyttävään suhteeseen tai toimeen ei kannata jäädä itseään masentamaan.
Nyt en puhu naisista mutta mun mielestä se voi olla hyvä juttu että haluaa paremmaksi, menestystä, rahaa, lihaksia jne. Tavoitteet motivoi tekemään asioita ja siitä voi saada energiaa. se pitää tietenkin pysyä normaalilla tasolla
 
Ymmärrän pointin mutta mitä jos löydät sen naisen ja voitat lotossa mutta silti ei tunnu missään?
No sitten on kyseessä krooninen tila, joka vaatii hoitoa ja apua. Tavalla tai toisella. Ja jos tuntuu, että mikään ei voi auttaa, niin sekin on hälyttävä oire joka vain korostaa tilannetta.
 
Oon ollu aina hyvin, hyvin ailahtelevainen ellen tyyliin borderline bipolaarinen, ja kärsin samasta ajottain. Ajattelu auttaa. Oon tullu niinkin tylyyn lopputulokseen, ettei elämässä oo MITÄÄN tarkotusta, ja kaikki loppuu kuitenki aika nopee. Mitää ei tarvii tehä, ellei sitä oikeesti pidä tärkeenä. Tietyllä tapaa nuo tuo itelle lohtua. Nään sen niin, että päivä kerrallaan, ja pyrkii tarttuun hyviin hetkiin parhaansa mukaan ku niitä ilmenee. Itsellä on useampi harrastus, ja intohimokin. En tiiä kuinka paskaa elämä olis ilman noita kyl. Intohimoki hiipuu aina välillä, mut palaa aina takas. Mult puuttuu paljo juttuja mitä monella on(ja joita ainaki teoriassa kaipaan osaa), mut toisaalta on myös lähes yhtä paljon asioita, joita jotkut ihmiset ei tuu ikinä omistaan.
 
Olen tässä miettinyt omaa elämää ja hyvinvointia. Minulla ei ole hätää, minulla on työ, perhe, muutama kaveri ja salilla käyn. Ei siis tarvetta tehdä mitään radikaalisia muutoksia. Silti masentaa. Ikinä en ole tyytyväinen. Tietenkin suhteessa ja työelämässä on ylä sekä alamäkiä mutta ei mitään vakavampaa. Pidän itseäni vähän nössönä koska minulla on asiat hyvin periaatteessa. Välillä innostun jostakin mutta kestää vain vähän aikaa. Onko täällä muitakin jolla on sama ongelma? Olen yrittänyt miettiä että mikä on syy tähän mutta en vaan keksi mitään. Psykologilla olen käynyt mutta mitä se nyt auttaa jos ei itsekään tiedä mitä kertoa.
Hyvin yksinkertainen vastaus:
Kasvata pallit.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom