Joo en mä ajatellutkaan, että huvikseen oltaisiin vähillä kaloreilla.
Itse en vaan taida tohon systeemiin kyetä, vaikka alunperin olinkin kiinnostunut. Tällä hetkellä välipäivinä 3000kcal, treenipäivinä 3200kcal ja lauantaisin 4000kcal. Keskiarvokalorit 3200kcal, jolla paino tippuu noin 6-700g/vko. Tosta 3000kcal pitäisi vielä kumminkin vielä jonkinverran tinkiä, jotta homma toimisi..
Mutta hieno homma, että homma rokkaa niillä, joilla on enempi selkärankaa. :D
Eihän tämä ole selkärankalaji, vaan taitolaji. Tai tietysti selkärangalla jaksaa vetää rajoitetun ajan, mutta pitkällä aikavälillä taito ratkaisee ja se on onneksi harjoitettavissa. Puhutaan siis aika pitkälti kropan kuuntelemiseen harjaantumisesta ruokailujen määrän, koon, laadun ja ajoituksen suhteen.
Sulla on esimerkiksi aika selkeä numerofokus hommassa, mikä ei pidemmän päälle ole hyvä asia mm. siksi, että numerot toimivat korkeintaan lähtökohtina tuntemattomien muuttujien ja laskelmien epätarkkuuksien seurauksena. Joten vaikka dieetillä teoriassa pyritään 800-1000kcal vajeeseen, kuten
@Wannabe Athlete edellä mainitsi, niin tuota ei voida tarkasti laskea edes siinä tapauksessa, että ylläpitoenergiamäärä olisi melko tarkasti haarukoitu. Näin siksi, että jos vähennät ylläpitomäärästä 800kcal, ei toteutuva kalorivaje ole 800kcal, koska aineenvaihdunta sopeutuu välittömästi uuteen ruokamäärään suuntaan x, määrän y.
Oleellisempaa olisi ymmärtää, että dieetillä tavoitteena on mahdollisimman suuri suhteellinen kalorivaje. Eli sellainen vaje, joka sallii melko nopean tyhjenemisen mutta ei vielä tuhoa treenitehoja tai yleisiä energiatasoja. Sitä ei voida numeroiden avulla laskea kovin tarkasti mutta se voidaan havaita hyvinkin tarkasti. Sitä paremmin, mitä enemmän taito harjoittelun myötä kehittyy.
Varsinkaan kun kyse ei ole pelkistä makromääristä, vaan ajoituksesta, ruoka-aineista, maustamisesta ja varsinkin ajattelusta. Esimerkiksi jos ajattelee, että tietty määrä bataattia annoksella ei ole riittävästi, niin silloin se hyvin varmasti tuntuu riittämättömältä ja dieetti on sen myötä heikolla pohjalla, vaikka ruokamäärä olisi fyysisesti aivan oikea. Tai sitten määrä on oikeasti liian pieni, jolloin ruokaa pitää sen mukaisesti lisätä, jotta edellä mainittu hallittava näläntunne saavutetaan.
Onko hiilaritankkauksista hyötyä pitkään dieettaavilla reilusti ylipainoisilla henkilöillä? Muistelen utin puhuneen että hiilaritankkaus toimii vasta kun on alempi rasvaprosentti mutta en muista syytä.
Eikö kovaa ja pitkään treenanneilla ylipainoisillakin tyhjene glykogeenivarastot lihaksista kun on matalilla kaloreilla (ja hiilareilla, ei kuitenkaan ketoosissa)
Onko väliä syökö 1.5, 2 tai 2.5g proteiinia painokiloa kohden pitkällä dieetillä jos haluaa tuloksia salitreenillä
Varsinainen superkompensaatiotankkaus ei toimi kuin melko alhaisissa rasvoissa, mutta hiilaritankkaukset glykogeenivarastojen täyttämiseksi ja varsinkin pidemmät, useamman vuorokauden mittaiset tauot kalorivajeesta toimivat hyvin jopa tutkimustiedonkin valossa, vaikka oltaisiinkin vielä korkeammissa rasvoissa.
Tää kiinnostaa itekkii siinä mielessä, että on pitempi dietti alla jonka aikana vetäny proteiinia noin 1,5g/painokilo. Treenivuosia 9 takana ja lihastaki siunaantunu jonki verran. Natuna ku treenaa niin tarviiko tämmösiä ees miettiä vai onko jossain vaiheessa syytä nostaa proteiinin määrää.
Proteiinilla itsessään ei liene tuossa haarukassa kovin suurta merkitystä, mutta vaikuttaa epäsuorasti tarjolla olevan hiilihydraatin määrään, jolla taas voi olla tuntuvia vaikutuksia. Käytännössä hiilaria voidaan syödä reilusti enemmän, jos proteiini on 1,5g tasolla versus 2,5g tasolla. Käytännössä 2g/kg on aika pätevä yleisarvaus, josta voidaan yksilön tilanteen ja vasteen perusteella liikkua kumpaankin suuntaan.
