Näkikö joku viime syksynä Aamulehden Valossa tämän jutun punttisalin ihmistyypeistä?
----
Bongaa pörröhaukka!
Punttisali on kiehtova ja monimuotoinen elinympäristö. Valon lajiopas esittelee alueen yleisimmät selkärankaiset.
Rantaleijona (habitus exhibitus) treenaa vuoden kotonaan ennen kuin on valmis näyttäytymään kuntosalilla. Treenivaatteet ovat aina uusinta ja kalleinta mallistoa. Leijonauros pyyhkii otsahikeä paidanhelmaan esitelläkseen muille vatsalihaksiaan. Naaras lopettaa treenin ennen kuin alkaa näkyvästi hikoilla.
Taistelukukko (magnificus machimus) uskoo 1960-luvun tosimiesihanteisiin. Tulostavoitteena on pystyä repimään puhelinluettelo kahtia ja taivuttamaan rautakankia paljain käsin. Se pyrkii hyödyntämään voimiaan myös käytännön tilanteissa, kuten kapakkatappeluissa. Hakeutuu usein vartijan tai portsarin työhön, koska ajattelee väkivallan kuuluvan työsuhde-etuihin.
Pörröhaukalle (femina illax) punttisali on pelikenttä siinä, missä kassajono ja kirjastokin. Femina illax auttaa mielellään reviirin naarastulokkaita neuvomalla liikkeet kädestä pitäen, tarvittaessa lanteista. Treenaa itse sen verran kevyesti, ettei hiki haise.
Riukulokit (iunior arsytys) kokoontuvat liikuntapaikoille 3–4 koiraan parvina. 13–15-vuotias iunior arsytys kuluttaa käyntikerrasta keskimäärin yhdeksän minuuttia kuntoiluun. Lopun ajan se pitää laitteiden penkkejä varattuina kirkuen ja nauraen muiden lokkien kanssa. Parven voi bongata salilla aina, kun televisiosta on tullut edellisiltana Sylvester Stallonen tai Vin Dieselin elokuva.
Punapäämölyapinat (aggressus hurjimus) muodostavat salin äänekkäimmän ryhmän. Aggressus hurjimus riuhtoo alataljaa ja rynkyttää jalkaprässiä tavalla, joka muistuttaa enemmän pahoinpitelyä kuin voimaharjoittelua. Heikkotehoisesta liiketekniikasta johtuen lajin lihaksisto ei ole kovin kehittynyt. Sen ääntely ja irvistely kuitenkin pitää muut loitolla ja kompensoi näin fyysisiä puutteita puolustuskyvyssä.
Siipirikko (semis virees) on enemmänkin kuntoutuja kuin kuntoilija. Käy salilla usein työpaikkalääkärin tai fysioterapeutin suosituksesta. Syynä voi olla esimerkiksi stressi tai hartiasärky.
Kiipijäkärppä (status fortis) tunnetaan vikkelistä liikkeistään. Se johtaa menestyvää it-yritystä, rakentaa perheelleen omakotitaloa, soittaa saksofonia jazz-orkesterissa, hoitaa useita luottamustoimia ja harrastaa muitakin urheilulajeja. Ehtii silti voimaharjoitella ihanteelliset 3–4 kertaa viikossa.
Sotilasmuurahainen (sapiens versus teras) valmistautuu puolen minuutin penkkipunnerrukseen henkisillä harjoituksilla, jotka vievät noin viisi minuuttia. Se asettelee käsiään pitkään saadakseen tangosta täydellisen otteen. Kasvoillaan vakava ilme, kuin sotaan lähtevällä, se hokee mielessään rauhoittavaa mantraa selvitäkseen koetoksesta. Vuoroaan odottavien päässä pyörivät lähinnä kirosanat.
Muhkuragorilla (muscular maximus) suunnittelee ruokansa, unensa ja koko elämänsä tähdäten lihasmassan kasvuun ja rasvan palamiseen. Lajin tunnistaa V:n muotoisesta ylävartalosta ja erityisesti leveästä kävelystä, jossa käsivarret ovat näkyvästi irti kyljistä. Tiede ei ole selittänyt kävelytyylin merkitystä.
Jaakko Kilpeläinen
------------
Osuiko, upposiko? Tunnistatteko joukosta itsenne?