En tiiä, mut yks ihmiselämän laiminlyödyimpiä, & aliarvostetuimpia asioita. Fyysinen kunto siis. Sellanen, minkä tärkeyden moni tuntuu tajuuvaan vasta ku se menetetään täysin, tai kuntoon pääseminen on aikalailla myöhästä. Pieni juttu varmaan monelle keskikehonrakentaja boomerille, koska paremmasta ei ole yhtikäs mitään käryä. Todellisuudessa kuitenki lyö kapulaa ties kuinka moneen rattaaseen, käytti niitä rattaita tai ei. Mä nään sen jo nyt omista omanikäsistä(+-30v) kavereista, että noilla tulee oleen kivulias loppuelämä. Tai omasta nipin napin keski-ikäsestä faijasta, joka on käytännössä täysin menetetty tapaus tolla saralla. Pyörittelen päätäni joka kerta, ku joku riutunut sielu heittää ''ei sinne salille kannata mennä repimään itteään hajalle'' kliseitä. ''Riittää ku käy kävelyllä!'' Joo-o... ei edes käy :D. Suurin osa asioista elämässä on sellasia, ettei oo ''ikinä'' liian myöhästä alottaa, toivo ei oo menetetty. Fyysinen kunto ei mahu tohon kategoriaan välttämättä. Koko ikänsä urheilematon ihminen tuntuu olevan niin lasista tehty, et ihan hirvee työmaa tollaset monesti, ku täytyy olla niin Saatanan varovainen.