- Liittynyt
- 30.5.2018
- Viestejä
- 303
Kun kansalaisia niin paljon morkataan huono kuntoisuuden takia kysynkin missä vaiheessa perustallaaja voisi olla itseensä luvan kanssa tyytyväinen.? Riittävä kunto ei mielestäni voi tarkoittaa urheilullista kuntoa. Vaan sellaista että sillä suorituskyvyllä ei todennäköisesti sairauksien takia tule rasittamaan kansantaloutta sairauksineen. Onko mitää arvauksia mitä urheilu tuloksia tähän pisteeseen päättymiseen vaaditaan?Röökitön ja kohtuudella Alkoa käyttävä on selviö. Entäs ylipaino? Jos on 5kg ylipainoa bmin mukaan ,sallisitteko tämän vai pitäiskö jokaisen pystyä kiristää sinne normi painon puolelle? Entäs jotain urheilu suoritteita onko esim 2700m Cooper liian huono 30v perusterveelle miehelle? Vai oisko se 3000m terveen miehen merkki? Mielestäni 3000 on jo todella hyvä kunto ja sen allekkin saisi ihan rauhassa jäädä. Entäs lihaskunnon puolelta vaikka oma paino penkistä onko liian vähän? Maastaveto 1,5 kertaa oma paino? Jos nyt liikuntaa vihaava henkilö päättää ottaa itseä niskasta kiinni ja treenaa itsensä näihin tuloksiin niin onko tarpeeksi hyvä kansanterveyden puolesta ja tätä tasoa kun ylläpitää yhtään ei pidä tuloksia parantaa. Mikään "on itseensä tyytyväinen ja jaksaa duunit ja duunipäivän jälkeen hoitaa lapset ja kusettaa koirat " ei taida riittää kun tämä onnistuu varmaan monelta sairaaloisen ylipainoiselta tupakoitsijsltakin.
. Ihan liikaa pyydetty suurimmalta osalta monestaki syystä, mut mun mielestä ihan kohtuulliset standardit silti. Ja olennainen pointti mulla on myös se, että esim. noi urheilulajitki sujuis, vaikkei olisi panostanut niihin useita vuosia. Jos on oheistuotetta kertyny monipuolisella liikunnalla mukavasti, ni synergiat mahollistaa sillon sen intermediate tason monesti. Joku heittää keihästä, ja lähtee harrasteleen vaikka frisbee golfia--->potentiaalisesti pelkkä hyvä heittokäsi nostaa alotustasoa. Toinen kisaa vaikka leuanvedossa, ja huomaa että boulderoinnissa vetelyn tuomat ominaisuudet boostaa kivasti. Kolmas siirtyy vittu sirkuksesta skeittauksen pariin, ja tajuu että jo hyvä tasapaino kantaa aika pitkälle. Pidän itteäni erittäin hyväkuntosena, ja luulin täyttäneeni nuo omat kriteerini. Mut sit kävin uimassa matkaa ehkä ekaa kertaa 15 vuoteen tyyliin. Joku 50-100m ja oli lavat, kädet, rinta, aivan kaikki ihan saatanallisen hapoilla. En mä hukkuis, ja toki voisin grindata paljo pidemmälleki. Mut silti tajusin että oon aivan vitun surkea uimaan, tekniikka järkyttävä(koira on aika raskas tyyli 
), ja hapenottokyky kusee tossa. Oon aina ollu tossa paska, mut en sentään noin paska lapsena. Asialle voisin hakea pientä kehitystä. Mahtava fiilis ku tietää että suoriutuu käytännössä mistä vaan.
