Ihmisenä olemisen riemu on pitkälti siinä, että saa tarkkailla ja ihmetellä elämän kummallisuutta....
Jotkut asiat vaan ei mene mulle jakeluun esimerkiksi:
- Miksi kapitalismissa pitää tavoitella jatkuvaa kasvua kasvun päälle, korkoa korolle, eikös se tarkoita jossain vaiheessa pystysuoraa kasvukäyrää ylöspäin ja mitä sen jälkeen? Alkaako painovoiman laki toimia ja tullaan alas korkealta ja kovaa?
- Miksi usein käyttää energiaa vanhojen asioiden vatvomiseen ja jauhantaan kun saman energian suuntaamalla kohti uusia ulottuvuuksia saisi paljon aikaiseksi?
- Miksi joillain on käsitys, että elämä alkaa sitten joskus kun valmistuu koulusta, saa työpaikan, lapsi syntyy, ensimmäinen miljoona on tienattu tai vaikkapa kun jää eläkkeelle? eli ajatellaan et siihen asti kun jaksan tätä arkea elellä niin kaikki sitten muuttuu hyväksi...Eikö elämä ole tässä ja nyt? kuka voi luvata ettet jää auton alle huomenna? Mitä jos rajapyykin saavutettuaan huomaa, että mikään ei muuttunut, onko sitten katkera elämälle?
- Jos kannat kaunaa jollekin, niin kummalta se on pois, kaunan kantajalta vai kohteelta? Minuakin kohtaan joku varmasti kantaa negatiivisia latauksia, minähän en siitä tiedä, joten ei se minulta ole pois. Taas kaunan kantaja joutuu kiristelemään hampaita ja sadattelaamaan meikäläistä mielessään. Jokainen joka on ollut vihainen jollekin tietää, että se vie voimia, joten olisiko helpompi antaa toisille anteeksi kuin pidättää negatiivisia tunteita sisällään
- miksi minun täytyy esittää joka asiaan oma mielipiteeni, ihan kuin se jotain kiinnostais oikeesti.... :D