- Liittynyt
- 3.4.2007
- Viestejä
- 138
Kyllä nuo oireet sellaisia on että pistää miettimään onko treenaaminen kaiken sen arvoista, mutta kyllä se lopulta on. No kerrotaan nyt oma kokemus aiheesta kanssa, vaikka aika saman kaltainen muiden tarinoiden kanssa.
Olin HST treenin viimeistä viikkoa tekemässä ja negatiivisia toistoja, jotta kaikki irti koneesta. Lämmittelyiden ja muiden juttujen jälkeen eka sarja kyykkyä smithissä, sujui ihan normaalisti ei ongelmia. Toisen sarjan keskivaiheilla tuntui kova "pamahdus"/"naksahdus" niskassa ja heti perään kuin pään paineet olisi nostettu kattoon. No sarja kesken ja vähän päätä heiluttelemaan ja juomaan nestettä, mutta jo ihan muutamassa minuutissa alkoi päätä jomottaa ja tuli kunnon särjen silmät. No yritin vielä aloittaa seuraavan sarjan, mutta ei ollut toivoakaan tehdä edes yhtä nostoa. Lopulta kamat kassiin ja treenit pakettiin sen jakson osalta, olisi ollut vielä yksi treeni kerta sillä viikolla jäljellä. :(
No kotiin päästyä pari päänsärkylääkettä naamariin ja sänkyyn lepäämään. No olo eikun paheni ja parin tunnin päästä oli pakko sanoa tyttöystävälle että jos lähdettäisiin käymään lääkärissä, rupesi oikeasti pelottamaan juuri aivoverenvuoto koska oireista olin kuullut koska sukulainen kuollut siihen. No matkalla sairaalaan oli jo niin huono olo että muovipussia oli kannettava mukana, kun ei ollut varma koska tulee prodet ylös. Päivystykseen saavuttaessa heikotti jo ihan tosissaan kädet tärisi ja olo oli aivan kauhea. No päivystyksessä sitten lyötiin kipupiikkiä, otetiin kuvia päästä ja selkäydinneste näyte (todella epä miellyttävä kokesmus jo neljännellä yrityksellä sai lääkäri näytteen). No lopputulos oli kuitenkin hyvä ei ollut vuotoja päässä, mutta neurologisella osastolla makailtiin silti yö. Seuraavana päivänä lääkäri päästi lopulta kotiin. Kysyin että mistä mahtoi johtua ja tätä ponnistuspäänsärkyä tarjosi selityksesksi.
No kotiin lähdettäessä olo oli kohtuu hyvä, mutta kotiin päästyä päänsärky ja heikotus alkoi jälleen palata ja eikun lääkkeitä naamariin ja sänkyyn. Seuraavaan 4 päivään ei voinut nousta seisomaan tai tehdä mitään, koska olo muuttui heti aivan kamalaksi alkoi oksettaa ja särkemään päätä (eikä mikään normi jomotus todellakaan). Viikon kuluttua pääsi sitten hiljalleen liikkumaan ja aloittamaan urheilua varovasti, mutta todella pitkään jos ponnisteli tai nosti sykettä liikaa tuli tunne että pää räjähtää. Salilla käyminen jäi kyllä yli vuodeksi ihan vain varmuuden vuoksi.
Mutta kyllä se opetti sen että salilla ottaa nyt varovaisesti jos vähänkin tuntuu olevan terävyys hukassa kevyempi treeni kehiin. Kun jälkeenpäin analysoin tilannetta tuli mieleen että ennen kuin menin salille olo oli ollut aika nuutunut ja väsynyt, joka varmasti vaikutti tilanteeseen. Takana oli kuitenkin jo raskas HST jakso, joka oli ilmeisesti ottanut kroppaan aika kovasti.
Olin HST treenin viimeistä viikkoa tekemässä ja negatiivisia toistoja, jotta kaikki irti koneesta. Lämmittelyiden ja muiden juttujen jälkeen eka sarja kyykkyä smithissä, sujui ihan normaalisti ei ongelmia. Toisen sarjan keskivaiheilla tuntui kova "pamahdus"/"naksahdus" niskassa ja heti perään kuin pään paineet olisi nostettu kattoon. No sarja kesken ja vähän päätä heiluttelemaan ja juomaan nestettä, mutta jo ihan muutamassa minuutissa alkoi päätä jomottaa ja tuli kunnon särjen silmät. No yritin vielä aloittaa seuraavan sarjan, mutta ei ollut toivoakaan tehdä edes yhtä nostoa. Lopulta kamat kassiin ja treenit pakettiin sen jakson osalta, olisi ollut vielä yksi treeni kerta sillä viikolla jäljellä. :(
No kotiin päästyä pari päänsärkylääkettä naamariin ja sänkyyn lepäämään. No olo eikun paheni ja parin tunnin päästä oli pakko sanoa tyttöystävälle että jos lähdettäisiin käymään lääkärissä, rupesi oikeasti pelottamaan juuri aivoverenvuoto koska oireista olin kuullut koska sukulainen kuollut siihen. No matkalla sairaalaan oli jo niin huono olo että muovipussia oli kannettava mukana, kun ei ollut varma koska tulee prodet ylös. Päivystykseen saavuttaessa heikotti jo ihan tosissaan kädet tärisi ja olo oli aivan kauhea. No päivystyksessä sitten lyötiin kipupiikkiä, otetiin kuvia päästä ja selkäydinneste näyte (todella epä miellyttävä kokesmus jo neljännellä yrityksellä sai lääkäri näytteen). No lopputulos oli kuitenkin hyvä ei ollut vuotoja päässä, mutta neurologisella osastolla makailtiin silti yö. Seuraavana päivänä lääkäri päästi lopulta kotiin. Kysyin että mistä mahtoi johtua ja tätä ponnistuspäänsärkyä tarjosi selityksesksi.
No kotiin lähdettäessä olo oli kohtuu hyvä, mutta kotiin päästyä päänsärky ja heikotus alkoi jälleen palata ja eikun lääkkeitä naamariin ja sänkyyn. Seuraavaan 4 päivään ei voinut nousta seisomaan tai tehdä mitään, koska olo muuttui heti aivan kamalaksi alkoi oksettaa ja särkemään päätä (eikä mikään normi jomotus todellakaan). Viikon kuluttua pääsi sitten hiljalleen liikkumaan ja aloittamaan urheilua varovasti, mutta todella pitkään jos ponnisteli tai nosti sykettä liikaa tuli tunne että pää räjähtää. Salilla käyminen jäi kyllä yli vuodeksi ihan vain varmuuden vuoksi.
Mutta kyllä se opetti sen että salilla ottaa nyt varovaisesti jos vähänkin tuntuu olevan terävyys hukassa kevyempi treeni kehiin. Kun jälkeenpäin analysoin tilannetta tuli mieleen että ennen kuin menin salille olo oli ollut aika nuutunut ja väsynyt, joka varmasti vaikutti tilanteeseen. Takana oli kuitenkin jo raskas HST jakso, joka oli ilmeisesti ottanut kroppaan aika kovasti.
