Ihan aloituspostiin viitaten, on tietenkin luonnollista että kun ollaan päästy edes hieman eteenpäin tässä tasa-arvoasiassa ilmenee sitten liuta uusia ongelmia. En nyt ihan heti usko että tässä miehet sen enempää syrjäytyisivät tasa-arvoistumisen takia kuin ilman sitä, on kuitenkin olemassa niin paljon muitakin tekijöitä jotka vaikuttavat siihen.
Yksi suurimmista ongelmista on tää nykypäiväinen tapa voivotella ja paisutella ihan normaaleja ihmisyyteen ja yhteiskuntaan liittyviä ilmiöitä, ja paremman puutteessa tehdä niistä sitten ihan "oikeita" ongelmia. Jos ei ole halukas toimimaan osana yhteiskuntaa tavalla tai toisella, on olemassa mahdollisuus että syrjäytyy, oli sitten mies tai nainen. Kouluttautuminen Suomessa on muihin maailman maihin verrattuna sekä helppoa että edullista, ja kaiken lisäksi vielä ihan oikeasti kaikkien ulottuvissa. Täällä se on vielä ihan viitsimisestä ja haluamisesta kiinni, kun monessa muussa maailman valtiossa ainoa ratkaiseva tekijä on raha.
Tietyissä asioissa, kuten yleisessä suhtautumisessa tasa-arvoon, ollaan päästy jo pitkälle. Minun mielestäni tärkeintä on ihmisten palkkauksessa (oli se sitten duunariksi tai pörssiyhtiön hallituksen jäseneksi) löytää pätevyydeltään paras henkilö kulloisenkiin tehtävään. Sukupuolella ei tässä ole paskan vertaa.
Suomessa ollaan jo sorruttu todella paljon ns. Ruotsin malliin, jossa ei enää nähdä metsää puilta, vaan tasa-arvoa edistetään niin kuin se olisi itseisarvo. Tasa-arvon tarkoituksenahan on taata pätevimmälle/osaavimmalle henkilölle mahdollisimman sopiva tehtävä yhteiskunnassa sukupuoleen katsomatta.
Oli miten oli, minulla ei henkilökohtaisesti ole ongelmia näiden asioiden kanssa (varmaan koska olen mies), mutta tietyissä asioissa ollaan jo Suomessa taannuttu käänteiseen sovinismiin, oikean tasa-arvon edistämisen sijaan.
Meni vähän aivo-oksennukseksi, anteeksi siitä. Oli pakko tehdä vähän töitä välillä
. Koittakaa silti saada selvää.