Kai mä olen tottunut pistämään ruokaan paljon rahaa, kun on kahden hengen talous ja muut kulut matalat (paitsi nyt asumiskulut aika korkeat, toivottavasti lähitulevaisuudessa leikkautuvat matalammiksi), en juo yhtään limua, en tupakoi (moni polttaa näin kirjaimellisesti rahaa jonkun 100-150€/kk, aika merkittävä summa mielestäni), en syö ikinä keksejä tai muita valmisleivonnaisia (no en kyllä oikein itse leivottujakaan), enkä sipsejä. Paljonkohan noihinkin 90% suomalaisilla ja muilla länsimaalaisilla menee kuukausi- tai vuositasolla rahaa? Vaikka limu olisikin halpaa, mutta jos sitä horii litratolkulla viikossa, niin kyllä siihenkin pitemmän päälle osaa upota jonkunlaisia summia. Noh, valintakysymyksiä ja makuasioita. Mulle ei tee heikkoa kitata raanavettä aina vaan (niinno näillä helteillä on kyllä mennyt limun hintaista mummovissyä 1,5L/vrk, myönnän).
On aina hämmentävää nähdä, miten suuret hyllytilat kaupoissa menee sipseihin/naksuihin ja kekseihin/valmisleivonnaisiin. Ei voi muuta päätellä, kuin että niitä myös myydään helvetinmoisia määriä ja kaupalle niistä varmaan tulee hyvin massia (=korkea kate, koska menekki hyvä ja säilyvyys kohtalaisen pitkä). Ja kun miettii noiden tuotteiden ravintosisältöä, niin ei tarvitse ihmetellä lisääntyviä läskimääriä ja elintasosairauksia.
Nykyään en juuri katso ruokakaupassa hintoja, eivät ne mua pahemmin kiinnosta. Laatu maksaa kumminkin. Juustona menee jotain laadukasta kermajuustoa, kuten Mustaleima Emmentalia, kahvina kalleinta, mitä marketista saa, eli molemmat pyörivät kilohinnaltaan siinä 15€ paikkeilla. Ei ole yhtään liian kallista, kun on niin pirun maukasta. Liha on aina ehdottomasti 100% au naturel lihatuotetta tai jotain kallista ja lihapitoista leikettä, mikään marinadihässäkkä ei tule kyseeseen. Makkara pitää olla A-luokan korkealihapitoista, hååkåån blööhön ja vastaaviin halpisjauhopaukkuihin en koske. Rehut ostan sitä, mitä kulloinkin satun haluamaan syödä, oli kilohinta mitä tahansa. Niinno joo, kosmetikassa säästän aika paljon, kun se on lähinnä halpisdödö, halpispalasaippua ja halpispartavaahto. Ja aina ostan näkkärin ja esim. maustamattoman jugun Rainbow:ta, Pirkkaa tms., ei missään nimessä niitä merkkituotteita. Ihan järjetöntä ostaa esim. Maukas näkkäriä, kun Pirkka, Rainbow ja se Lidlin merkitön merkki ovat samaa kamaa eri pakkauksessa selvästi pienemmällä kilohinnalla. Rainbow partavaahto tosin menee tuotteena boikottiin. On vaihtunut pahanhajuiseksi ja huonoksi toimivaksi jankiksi, ennen oli käypää tavaraa.
Nykyään menee alkoholiin vieläkin vähemmän rahaa, kun olen leikannut pois niitä vähäisiäkin baarikertoja ja myös kotitissuttelua. Ei vaan nappaa senkään vertaa, mitä aiemmin. Myöskään makaroniin, riisiin, leipään ja raejuustoon ei oikein mene rahaa, koska ruokavalio on muuttunut. Menee vähän eri tuotteita, pääasiassa kalliimpia, kuin aiemmin.
Em. jaarittelun pointtina kai yrittää olla se, että jos tulot ovat suunnilleen samat ja elämäntilanne lasten ja siten asumiskulujen osalta suunnilleen sama, niin eiköhän siihen ruokaankin mene suunnilleen sama summa rahaa per henkilö. Eroja voi tulla sitten siitä, minkä verran itse kukakin pistää alkoholiin, tupakkaan, autoon jne. ruoan ulkopuoliseen. Ja jos niihin menee isoja summia, vaikuttaa mikä tahansa ruokakin kalliilta. On selvää, että munkin pitäisi rueta paljon tarkemmaksi ruokakulujen(kin) suhteen, jos olisi lapsia ja siten pakosti korkeat asumiskulut (pitäisi olla enemmän neliöitä).
