(Mielen)terveys ja treeni

[Venla]

En tiedä, onko tämä sopiva foorumi tälle pohdinnalle, mutta mietinpähän vain, että urheilijoillakin on ongelmia terveyden kanssa, ja ei vain kropan vaan myös pään kanssa. Miten sopii yhteen esimerkiksi masennus ja urheilu tai stressi ja treeni? Muut elämän ongelmathan altistavat myös ylikunnolle, ei vain liika treeni. Jos stressaa tai käy ylikierroksilla maanisena, voi treenata ihan hulluna (:D ) ja vetää itsensä pahaan kuntoon. Toisaalta jos jaksaa urheilla vaikka muuten menee paskasti, se on kaiketi hyvä asia?

Tai entä lääkitys ja treeni? Itse olen syönyt masennuslääkkeitä ja silti urheillut, ei ollut ongelmaa paitsi kun lopettelin lääkkeitä (vieroitusoireet) ja kun aloittelin, aloittaessa olin ihan paskana tietysti muutenkin mutta treeni ei olis tullut mieleenkään. Ja nukahtamislääkkeet kuulemma poistaa unesta sen anabolisen vaiheen jolloin lihakset kasvaa ja parantuu. Kovaa oli elämä kun oli masentunut (on?) ja koettaa silti treenata. Paljon muuta ei jaksanutkaan.

Nämä tulivat mieleen ylikuntoasiankin kautta. Ystäväni sai masennusdiagnoosin ja masennuslääkityksen sekä rauhoittavia, koska lääkäri ei ilmeisesti tajunnut että kyse oli ensi sijassa ylikunnosta eikä masennuksesta. No, oireet ovat koko lailla samat ja molemmat ovat vielä toistensa oireita, mutta pakkolepo olisi voinut tuossa olla parempi ratkaisu, ehkä? Eikä ne lääkkeetkään mitään piristeitä ole kuitenkaan, ei ne treenissä sinänsä auta.

Onko kokemuksia ja kommentteja vai näkeekö urheilija terveitä päiviä näin mielensä puolesta?

 

[Slrt]

Eli jos ymmärsin topikin pointin oikein, meidän pitäisi pohtia treenin ja mielenterveyden vaikutuksia toisiinsa?

Itse en ainakaan ole kokenut mitään masennusta tai stressiä tästä, tämähän on vain harrastus mulle. Tietenkin jos tulokset jämähtää paikalleen, alkaa tulla alakuloiseksi, mutta se yleensä lähtee kun uskottelee itselleen että "tää on vaan ohimenevää". Kuntosalilla käynti on parantanut itsetuntoani (liittyyköhän mielenterveyteen?), viimeksi tänään pitkästä aikaa salilla käynyt kamuni kehui mun kehittyneen huimasti. Tuollainen piristää kummasti. =)

Jos treenaa kilpatasolla, _luulisi_ olevan huolta että ehtiikö päästä ajoissa tarpeeksi hyvään kondikseen. Enempää en viitsi tästä puhua, olenhan minä sentään n00b.

 

[reino]

Kannattaa ajatella niin, että urheilu ja kuntoilu ovat aina positiivisia asioita elämässä. Niiden kautta haetaan ja saadaan terveitä ja normaaleja onnistumisen kokemuksia ja hyviä fiiliksiä. Aitoja endorfiineja.

Ylikunto ei ole sama asia kuin masennus.

Jokainen päivä jonka pystyt treenaamaan ilman lääkitystä on askel parempaan päin. Vaikkei ihan heti siltä tuntuisi.

Pakkomielteenomaista treenaamista ei ole luokiteltu sairaudeksi sellaisenaan. Että pienempää pahaa kohti vaan. :thumbs:

 

[AMK]

Itellä ainakin salilla käynti tasottaa mieltä kummasti. Tuntuu et tunniks unohtuu kaikki esim. koulupaineet ym. ku pääsee kunnolla vääntämään rautaa solmuun. Ja rento fiilis jää pitkäksi aikaa sali käynnin jälkeen. Omasta mielestä tässä lajissa paras hyötysuhde, joten tilapäiset päivät ku tuntuu ettei sais mitään aikaseks unohtuu nopeesti.

 

[Kaminari]

Olen urheillut koko ikäni, pennusta saakka aktiivisesti. En ole huippu-urheillut tms. Välillä on ollut kausia jolloin en ole tehnyt muuta kuin istunut muna kädessä himassa ja ryystänyt kaljaa tai muuten vaan vätystellyt tai ollut enemmän kiinnostunut jostain muusta asiasta (lue:naisista ja viinanjuonnista). Verrattaessa sitä tilaa jossa en urheile ja sitä tilaa jossa urheilen säännöllisesti
- kovaakin - voin kertoa että urheilulla on henkistä suorituskykyä nostava vaikutus. Ei pelkästään siksi että jaksan paremmin noin yleisesti, vaan siksi että SYÖN normaalia paremmin a urheilu sulkee luonnollisesti pois kaikki vaikeuttavat tekijät tai ainakin vähentää niitä (lue: tupakka, viina ja naiset.). Vaikeuttavista tekijöistä ainoastaan nainen on nykyään sellainen joka saattaa katkaista nykyisen treenitahtini. Kaikinpuolin olen otuksena terveempi tällä hetkellä kuin koskaan ja se johtuu urheilusta, kestän suuriakin henkisiä paineita ja kipuja niin työn puolesta kuin sen ulkopuolellakin järkkymättä kovinkaan paljoa. Tässä täytyy tietenkin ottaa huomioon että en ole se tyyppi joka olin 10 vuotta sitten. Olen kokeneempi ja osaan ennakoida asioita eri tavalla.

 

[Venla]

Heh, Kaminari - onko naiset vaikeuttavia tekijöitä? No ehkä ne on joo.

Yleisesti ottaen siis urheilu tekee myös päälle hyvää. Ihminenhän on psyykkisfyysissosiaalinen kokonaisuus, kuten sanotaan. Mutta entä jos on todella masentunut, ihan diagnosoidusti ja lääkityksellä, miten silloin pitäisi treenata? Ensin mieliala paremmaksi ja sitten uudestaan panostaa urheiluun? Tai ehkä - jos jaksaa - treenata kuitenkin? Luulis et se tekis hyvää. Jossain tuttavapiireissä esimerkiksi masennus on tosi yleistä, samoin lääkkeitten syöminen, mutta mä en tiedä kovin montaa ihmistä jolla olisi sekä kilpatason urheilua että masennus elämässä. Joitakin kuitenkin, ja näiden joidenkin tilanne mua pohdituttaa. Ja kuten Kaminari totesikin, niin varmasti se treeni jo ehkäisee muita ongelmia - just tota viinan vetämistä muun muassa, sehän ei ainakaan mielenterveydelle hyvää tee. Paitti joskus...

TUnnen sellasenkin urheilijan jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö (maanisdepressiivisyyttä). Se on kehollekin aika raskasta kun tulee niitä maanisia vaiheita ja menee liian lujaa.

 

[GoA]

Mulla ainakin treeni on tehnyt todella hyvää. Kuten monelle muullekin, treenaus parantaa kroppaa ja sitäkautta itsetuntoa mikä näkyy taas monessa asiassa positiivisesti. Ja ilman treeniä tulee "huono olo" tekemättömyydestä.

 

[123jippo]

Joo reeniä vaan sopivasti. Vanha kiinalainen viisaus:"Kun keho on väsynyt niin rasita mieltä ja kun mieli on väsynyt niin rasita kehoa".

 

[VelttoV]

Omat kokemukset on sellaisia, että treeni vähentää masennusta. Ihan hemmetisti. Mutta vähän yli vuosi takaperin ylikuntoon pääseminen/joutuminen + sen sivuvaikutukset unettomuus yms masensivat. Eli järki kädessä kaikessa. Mun "treenaukseen" kuului siis 3-4 tuntia puntia + n 30 tuntia viikossa kovaa metsurintyötä. Mikä oli melkein saliin verrattavissa (myös puun siirrot käsin). Söin enemmän kun bodarit ja laihduin ihan hemmetisti silti. Mutta sitten oli pari viikkoa vähän "pienessä masiksessa".

 

[Raisu]

Mielenkiintoinen aihe. Itellä treeni toimii pääsääntöisesti hyvänä vastapainona koululle. Treenin aikana tulee unohdettuu kaikki muut asiat ja keskityttyy ainoastaan seuraavaan liikkeeseen.

Mut ain toi ei mul toimi. Välil ku koulus on oikeen tressaavaa (tenttijaksot jne) ni tuntuu ettei treenikään toimi. Sillon vaiks olis kui kovat halut treenat, ni ei siit tuu mitään.

Kuten venla tos sanokin ni ihminen on psyykkinen-fyysinen-sosiaalinen kokonaisuus. Jos joku näis elämän osa-alueist ei oo kunnos ni homma ei toimi täydel tehol. Eli jos on paljon psyykkisii ongelmii ni oon aika varma et treeni ei kulje niin hyvin ku se vois. Sama voi soveltaa toisinkin päin. Jos treeni kulkee ni se tuottaa mielihyvää ja voin näin helpottaa esim. masennukses.

 

[PikkuT]

Terveen treenin pitäisi kyllä mielestäni pitää pään kunnossa. Terveellä treenillä tarkoita tässä harrastepohjaista, ei-niin-kuoleman-vakavaa treenaamista, joka toimii samalla myös sosiaalisena kanssakäymisenä.

Oma duunini on joskus enemmän, joskus vähemmän psyykkisesti raskasta. Mielestäni psyykkisesti raskaista asioista selviää paljon paremmin jos oman kehon fysiikka on kunnossa. Eli terve mieli terveessä ruumiissa!

 

[Yhtä#Hauista]

Mulle treenaaminen on henkireikä ja elämän tärkeimpiä asioita. Jos en enää saisi/pystyisi jostain syystä treenata, masentuisin varmasti. Sitten kyllä keksisin jotain muuta virikettä, esim kuvataiteet:D

Kova treeni nostaa mielialaani mutta toisaalta otan treeneistä aika paljon myös stressiä etenkin kisojen alla. Tämä tekee mulle sellasta extra levottomuutta joka on keljua! Haluan olla rauhallinen enkä mikään hysteeripimu... Sillon on sympatikus liian kovilla kierroksilla!

Unilääkkeitä joudun käyttämään aika ajoin mutta en oo huomannu että ne vaikuttas lihastenkasvuun negatiivisesti. Pikemminkin unettomuus itse hidastaa palautumista ja se taas himmaa kehitystä. Ne unilääkkeet saattaa vähän vähentää motivaatiota kun on sellainen tökkö olo seuraavana päivänä jonkin aikaa, mutta sitten kun pääsee alkuun niin helpottaa:whip:

Kaiken kaikkiaan, olen paljon terveempi ja onnellisempi treenaavana ja aktiivisena mimminä kuin laiskamatona siiderisieppona

Vaikka saahan sitä kuulla että tää laji on narsistinen jne mutta kuka jaksaa välittää:D

 

[Jonny]

Omat kokemukset on sellaisia, että treeni vähentää masennusta. Ihan hemmetisti.

Terveen treenin pitäisi kyllä mielestäni pitää pään kunnossa.

Mulle treenaaminen on henkireikä ja elämän tärkeimpiä asioita. Jos en enää saisi/pystyisi jostain syystä treenata, masentuisin varmasti.

Yhdyn noihin edellisiin. Kyllä se kunnon treeni pitä masennuksen poissa.

 

[Ranskalainen]

Jos ihminen pystyy käymään 4 kertaa viikossa lenkillä tai/ja salilla, hän ei voi olla masentunut.

 

[AGR]

Vaikka saahan sitä kuulla että tää laji on narsistinen jne mutta kuka jaksaa välittää:D

Jep. Ihmiset on muutenkin narsistisia ihan luonnostaan. Narsismi on ihmisessä se lähes kaiken liikkeelle paneva voima. Ei se, että kohdistaa oman narsistisuutensa kehonsa ja mielensä treenaamiseen tee huonompaa.

Narsismi"vietin" valjastaminen johonkin hyödylliseen on hienoa.

Tuipas monta narsismi sanaa. On se kaunis sana. :urjo:

e.typo

 

[panu_k]

Yhdyn myös teoriaan siitä että treeni poistaa masennuksen. Jos on paha olo tai vituttaa en tiedä mitään parempaa kuin päästä lenkille tai salille.

Tietysti eräällä ystävälläni tämä johti tilanteeseen jossa lenkillä käytiin 2-3 kertaa päivässä kun oli "vähäh paha olo"



Kohtuus kaikessa. Really.

 

[Meah]

Mul oli jossain vaiheessa silleen että jos en treenannut, masennuin ja alkoi ahistaa, mut sitkun treenasin niin masennuin myös ja olin liian kiinni treenissä ja alko masentaa.:D hehehehe...

mutta nyt oon sinut asian kanssa, ei masenna jos en pääse treenaamaan(toki kaipaan treeniä:D ) enkä enään ahistu treenejeni kanssa...treenaan vaan. :lol2:

 

[Timba79]

Kyllä tuo sali aikalailla se "henkireikä" on elämässä. Töissä vituttaa tämän tästä (no ketäpä ei), joten on se saatanan hieno käydä työpäivän jälkeen salilla vetämässä kunnon reenit. Eipä sitä todellakaan tule duuniasiat mieleen ja muutenkin sitä on kuin eri ihminen kun himaan lähtee.

Eikä tuo kropan muokkautuminen parempaan suuntaa ole todellakaan huonojuttu itsetunnolle. Ja parempi itsetunto nyt ei missään tapauksessa voi henkisessä mielessä olla huono asia.

 

[Kaminari]

Perun vähän puheitani. Olen tässä toista päivää ihan pihalla ja huomenna mennään lääkärille. Salille ja töihin menen vaikka väkisin, mutta se on melko vaikeaa kun ei jaksaisi edes ruokaa tehdä. Muun ajan lähinnä makaan sängyssä. Saapa nähdä miten äijän käypi kun olen totaalikieltäytyjä kaikenmaailman kemikaaleja kohtaan. Burana on ainut jonka olen todennut olevan hyödyllinen silloin tällöin. Ainahan k-raudasta toki saapi köyttä ja vaseliinia. Vitsi vitsi.

 

[Junde]

Itsellä on kaiketi taipumusta jonkun asteiseen (lue: lievään) masennukseen ja olen huomannut että liikunta auttaa olotilaan, mutta kannattaa muistaa urheillessakin kohtuus kaikessa.

Omakohtaisia kokemuksia muutaman vuoden takaa: Elämäntilanne oli suunnilleen sellainen että vaihtoehdot tuntuivat oleva viinapulloon hukkuminen tai pakonomainen urheileminen.

Onneksi valitsin urheilun, tosin sekin oli sellaista pakonomaista endorfiinikiksien hakemista. Urheilemaan oli pakko pääästä, ja määrät olivat aivan järjettömiä: useita harrastuksia päivässä, lisäksi matkat kuljin pyörällä/rullaluistimilla.
Urheilua saattoi pahimmillaan olla viisikin tuntia päivässä, ja tietenkin 7 päivää viikossa. Kun kotia pääsi, olo oli niin väsynyt että ruoka/uni ei maistunut.
Kuukauden sitä taisin vääntää kunnes olkapää hajosi. Jatkoin silti vielä kuukauden, kunnes ei vaan pystynyt enää treenaamaan.

Armeijaan lähtiessä tilanne vähän normalisoitui, tosin olkapään paranemisessa menikin sitten päälle kaksi vuotta.

Mitä sitten halusin sanoa tällä sekavalla teksillä? Lähinnä sen että masentuneille tekee hyvää päästä ulos ja liikunta varmasti auttaa psyykkisiin ongelmiin, kunhan niitä ongelmia ei vain peitetä pakonomaisen liikunnan taakse. Sillä mielestäni liikkumisenkin voi vetää liiallisuuksiin samalla tavalla kuin viinan juonninkin.