Tavallaan olen tyytyväinen lääkintäAU:n hommiin ja koulutukseen intissä, mutta joskus on käynyt mielessä, että tykistön koksuna olisi ollut vielä hienompaa. Olisi päässyt komentamaan koko patterillista Isoja Vehkeitä syöksemään terästä ja tuhoa taivaalle yhdellä ainoalla jämerästi luuriin lausutulla "Tulta!" komennolla...åååååhhhh...
Vähän samaan tyyliin siis, kuin Gladiator leffassa se legioonien komentaja lausui katapulteille "Unleash hell!".
...
Nojoo, oikeasti miehekästä on vaikka tehdä se, että tekee sen minkä on sanonut tekevänsä, eli pysyä sanojensa takana. Myös se, että on riittävän vahva myöntämään olleensa väärässä, on miehekästä. Sekä fyysinen, että henkinen voima (rehellisyys, uskollisuus ja myös omien heikkouksiensa tunnistaminen ja tunnustaminen, se, että uskaltaa ns. kattoa peiliin) on miehekästä ja mielestäni myös naisellista. Oikeasti naisellista on myös huolehtiminen ja hoivaaminen, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Hmmm, toisaalta, kun ajattelee mielessään kuvaa pienestä lapsesta, naisesta tai vanhuksesta, jota mies suojelee, niin huolehtimisessa ja hoivaamisessa on kyllä paljon miehekästäkin.
Tiivistäen ja laajemmin ajateltuna miehekästä on myös rentoilu, suurien linjojen vetäminen ja naisellisempaa on sitten hermoilu ja pikkuasioista huolehtiminen. Tosin mies voi olla miehekäs, vaikka olisi pikkutarkka luonteeltaan ja nainen naisellinen, vaikka olisi rento suurten linjonen ihminen. Monimutkaista ja ristiriitaista.