Routa sanoi:
Intissä parhaita hetkiä oli ampua kevyellä (juu, raskaalla en valitettavasti ikinä ampunut :( ) heittimellä kovilla, siis olla lataajana. Vasen kylki ja käsi oli ehkä noin 5-10cm päässä putkesta, komennosta nostin latingissa olevan murkulan putken suulle kaksin käsin, vakaasti tottakai (se miehekkyys!), otin toisen käden otteen pois ja päästin murkulan liukumaan putkea pitkin (siitäkin kuuluu muuten ihan omanlaisensa ääni) ja WUMP! Tuntui palleissa jänskälle.
Vielä paljon parempaa oli olla ryhmänjohtajana samaisen heittimen kanssa. Minun komennostani porukka singahti asemiin heittimelle. Minun komennostani he säätivät heittimen suuntaa (ammuimme suorasuuntauksella noin 0,5km päähän). Minun komennostani lataaja teki yksitellen samat toimet, mitkä tuossa ylempänä mainitsin. Muistaakseni heti ekan tähtäysmurkulan jälkeen jytkytettiin loput murkulat vaikutusta. Jopa yksinäisen kevyen heittimen tulialueella olisi paha olla (50m tappava sirpalesäde, helppoa ampua tarkasti, sanonta kuuluu "KRHK ampuu vaikka sankoon sisään, jos tarvitsee" :D ), joten voin vain kuvitella, millainen lihamylly on Roudan kuvaama, kun ensin raskas tykistö paukuttaa minsan (iskun siis) sen, minkä putkista lähtee, jonka jälkeen raskaat heittimet sama homma perään.
Tavallaan olen tyytyväinen lääkintäAU:n hommiin ja koulutukseen intissä, mutta joskus on käynyt mielessä, että tykistön koksuna olisi ollut vielä hienompaa. Olisi päässyt komentamaan koko patterillista Isoja Vehkeitä syöksemään terästä ja tuhoa taivaalle yhdellä ainoalla jämerästi luuriin lausutulla "Tulta!" komennolla...åååååhhhh...
Vähän samaan tyyliin siis, kuin Gladiator leffassa se legioonien komentaja lausui katapulteille "Unleash hell!".
Tavallaan ristiriitaista on se, että mun mielestä sekä komentaminen/johtaminen, että aivottomasti johdettavana rivimiehenä oleminen ovat miehekästä. Siis se, että porukka muodostaa esim. sotilaina, duunareina rakennustyömaalla tai tehtaassa tai joukkue johtoneen ja pelaajineen (lätkä, futis, koris yms.) yhden ja saman päämäärän saavuttamiseksi ihmiskoneen, joka toimii yhteisillä säännöillä, säntillisesti ja tarkasti.
Nojoo, oikeasti miehekästä on vaikka tehdä se, että tekee sen minkä on sanonut tekevänsä, eli pysyä sanojensa takana. Myös se, että on riittävän vahva myöntämään olleensa väärässä, on miehekästä. Sekä fyysinen, että henkinen voima (rehellisyys, uskollisuus ja myös omien heikkouksiensa tunnistaminen ja tunnustaminen, se, että uskaltaa ns. kattoa peiliin) on miehekästä ja mielestäni myös naisellista. Oikeasti naisellista on myös huolehtiminen ja hoivaaminen, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Hmmm, toisaalta, kun ajattelee mielessään kuvaa pienestä lapsesta, naisesta tai vanhuksesta, jota mies suojelee, niin huolehtimisessa ja hoivaamisessa on kyllä paljon miehekästäkin.
Tiivistäen ja laajemmin ajateltuna miehekästä on myös rentoilu, suurien linjojen vetäminen ja naisellisempaa on sitten hermoilu ja pikkuasioista huolehtiminen. Tosin mies voi olla miehekäs, vaikka olisi pikkutarkka luonteeltaan ja nainen naisellinen, vaikka olisi rento suurten linjonen ihminen. Monimutkaista ja ristiriitaista.
H0hh00, Jollilta lyhyt, mutta ytimekäs provo. :D
:D 
