Mielenkiintoinen tapa aloittaa viesti joka päättyy tasan itseesi ja kuinka sinä haluat tehdä näin.Jos siis avartaa ajatteluaan, että oma napa ei ole se keskipiste kaikessa.
Kuten kirjoitin jos näin haluaa tehdä niin niinkin saa tehdä eikä mulla ole mitään tarvetta väittää että se on väärin tai oikein.
Toki jos haluaa bodymunkkeilla ja syödä vain riisiä, parsakaalia, keitettyä kanaa ja oliiviöljyä niin tämä maailma on niin hieno paikka että sekin on mahdollista!
Voihan asioita harrastaa ja niissä pyrkiä kehittymäänkin vaikka tiedostaisi että niissä ei koskaan tule maailman parhaaksi, jotkut harrastavat kitaransoittoa, jotkut maalaavat ja jotkut harrastavat kehonrakennusta.Sikäli vähän erikoinen ajattelutapa, miksi treenata ylipäätänsä koska ei sitä Olympiaksi tule vaikka kuinka täydellisesti treenais. Tai miksi tehdä yhtään mitään missään, koska ei kuitenkaan voi olla maailman paras. Olisko semmoinen optio mahdollista, että jotkut saattaa taas tykätä siitä että asiat koitetaan kuitenkin tehdä mahdolliisimman hyvin?
Voihan koko elämän ja minäkuvan rakentaa oman harrastuksen ympärille jos siltä tuntuu ja niin haluaa tai sitten näitä voi harrastaa kevyemmällä otteella jossa käy useammin jumpalla kun siltä tuntuu ja esimerkiksi juoksee enemmän kun ulkona kelit sen sallii tai vaihtoehtoisesti käy nöyryyttämässä itseään kamppailusalilla ja naureskelee kun puolet pienemmät ukot viskovat nyrkkiä suoraan leukaperiin.
Poikkeavat tavoitteet vaativat usein poikkeuksellisia tekoja, jos se on se projekti mitä sinä haluat nyt jahdata niin alla palaa vaan ja tsemppiä projektiisi pizzalla tai tässä tapauksessa ilman!Jos otetaan esim omalta kohdalta nyt tämän hetkinen tilanne, jossa olen saavuttanut jo parhaimman kuntoni ikinä, kaikkien näiden vuosien jälkeen vain ja ainoastaan sen takia, että päätin vain luopua joka ikisestä kalorista, joka ei palvele suoraan tätä tavoitetta, siihen ei millään mittarilla mahtuisi mitään isoa herkkuateriaa kerran viikossa missään muodossa.